Tämän päivän päässäni on jo surissut uusi idea - tai oikeastaan idean etsintä - vaikka tuo edellisen postauksen istutusaluekin on vielä vajaa.
Se on lähes oman onnensa nojassa. Kyllä me sieltä nurmikon ajamme, ja minä käyn välillä katselemassa, miten Thaimaa-penkissä kasvetaan, mutta sekään ei paljon jaksa kiinnostaa, kun penkissä ei ole kiinnostavia kasveja.
Tällainen maisema avautuu nurkkauksesta kohti pihaamme. Omenapuut peittävät näkymän, ja sen, mitä ne eivät peitä, peittävät keltaoksakanukat. 
Katoksen seinää vasten kasvaa vanha kvitteni. Tästä olen puhunut usein. En tajua, miksi se on tuossa.
Mutta niin se vain on saanut kaverikseen mm. viiruhelpiä ja keltalehtisen keijuangervon. Jotka minä olen itse istutttanut. God knows why.
Ja mitä pitäisi tuolle siis tehdä?
No.
Jossakin vaiheessa mielessä kyti pieni itämaistyyppinen nurkkaus. Jotakin, jotakin, jotakin ja pieni penkki. Nyt en olekaan siitä enää ollenkaan varma. Kaikella kun pitäisi olla joku "tarkoitus", ja tuntuu, että tällaisella tavallisella pihalla niin erilainen pläntti olisi liian erilainen, vaikka itämaisuus meille ehkä jotenkin sopisikin. Ja kuka sillä penkillä edes istuisi, tuijottamassa pyöräkatoksen takaseinää tai omenapuita.
Salainen puutarha -teema on - ymmärrettävästi - pyörinyt myös mielessäni. Mutta mitä se sitten olisi? Ja miksi se olisi?
Kunpa voisin siirtää katoksen huitsinhittoon tuosta. Silloin tuolla alueella olisi joku funktio: se olisi se varsinainen paraatipenkki, jonka jokainen meille tulija näkisi ensimmäisenä.
Nyt tärkeät vieraat näkevät ensimmäisenä roskakatoksen, jonka suojissa lepäilee jos minkälaista romua. So not feng shui.
Mutta minkäs teet.
Ja se juuri onkin se villakoiran ydin: minkäs teet tuosta?
*^¨ ' ** ^¨*^¨ ' ** ^¨*^¨ ' ** ^¨*^¨ ' ** ^¨ (aivot raksuttavat).
Nyt ovat luovuus ja ideointikyky pahasti hukassa. Ja tämän on annettu ns. hautua aika hartaasti näiden vuosien aikana, jotka olemme tässä asuneet.
Hautukoon edelleen, näköjään. Nyt on mentävä peiton alle makaamaan.
Öitä.
7 kommenttia:
Kuules, minulle tulee tosi usein kuningasideoita juuri ennen nukahtamista. Pitää vain olla paperia ja kynää sängyn vieressä, sillä aamulla ei muista kuin korkeintaan sen, että oli joku idea joka ehkä liittyi johonkin.
Puutarhalehtiä ja kirjoja selailemalla aktiivisesti juuri tuo alue mielessä on kans hyötyä. Toivottavasti punainen lanka löytyy!
Jaa'a, ei minulle tulee mitään muuta mieleen kuin pensasalue, joka hoitaisi itse itsensä alusta katettuna. Ja minähän laittaisin tiettykin sekaistutuksen, mutta yhtenäisyyttä saisi vaikka eriaikoihin kukkivilla syreeneillä. Olisi kukkaa ja tuoksua ja näkymää ja toisaalta näkymän peittoa:) Mutta siis niin heleppoo sanoa toiselle, oma pihani on täynnä nurkkauksia, joista mietin mitä tehdä:D
Toisaalta siellähän on jo nyt kaikkea kivaa kasvamassa ja näkymä oikein kaunis minun silmääni. Jos vaan kanttaamalla laajentaa istutuksia niin, että ruohoa jää vähempi?8) Katoskin on niin nätti kuin karkki, sitä ei tarvitse peitellä:)
Tuosta katoksesta tuli mieleen, että itse saattaisin laittaa siihen jonkin komean köynnöksen, jolloin toimisi paremmin paraatipaikalla.
Inkiväärin kanssa olen samoilla linjoilla, että katoksen takana voisi olla jotakin isompia pensaita.
Mä en kyl oo mikään neuvoja (mut silti neuvon, hih), ku omat nurkat on väärällään ikuisuusprojekteja ja saan/joudun siirteleen kasveja paikasta toiseen, kun ne tuntuvat AINA olevan väärässä paikassa. Mut eipä lopu pihahommat tältä martalta.
Mä tekisin tohon nurkkaukseen pelkistyksen. Semmosen sora- ja kauniiden kivien alueen, jossa olis jotain pientä ja vaikka patsas. Mut ei mitään turreikkoa, eikä semmosta mitä pitäs koko ajan nypyttää. Selkee ja tyylikäs.
Voi kiitos teille kaikille! Että oikein näitte vaivaa ja mietitte! Aivan ihania ehdotuksia.
Ja Saila: sinä sait kiinni juuri siitä, minkä minä aina unohdan. Kynä ja paperi pitäis olla yöpöydällä! (Tai minulle ehkä ennemminkin sanelukone, jonka saa silmät kiinni hapuiltua päälle; jos otan kynän ja paperin käteen, ja ehkä sytytän vielä valot - tosin näin kesällä siihen ei ole tarvetta - herään niin hyvin, ettei uni enää tule uudelleen.
Yhden puutarhakirjankin avasin jo, mutta vielä ei oivallusta tullut.
Kyllä tää tästä. Jään pyörittelemään teiltä tulleita ideoita seuraavaksi!
Heh heh, ihanaa pohdiskelua! Jännä nähdä, mihin suunnitelmaan päädyt. Oli se mitä hyvänsä, niin liputan sen puolesta täysillä, oli niin perinpohjaista mietintää :)
Ja jos etsit jotain _tosi vaikean paikan_ pensasta, niin suosittelen sadunkuusamaa. Menestyy, kasvaa, täyttää tilansa, ei vaadi mitään. Ei oikeasti mitään, eli menee myös ahtaissa, liki valottomissa paikoissa. Mutta tuossahan ei sellaista kyllä näyttänyt olevan. Sainpas kuitenkin kehaistua tätä huippupuskaa...
Hei, G, kävin heti googlaamassa kuusamasi, ja kuinka ollakaan, sain ilon tutustua pensaaseen sinun blogissasi :-D Rehevä on!
Juu, kyllä tämä fundeeraaminen ihan työstä käy... Mutta kannattaa!
Lähetä kommentti