Samat numerot kuin eilen, nyt vain eri mittayksikkö.
Sen verran aikaa hurahti huomaamatta pihapuuhissa, kun vihdoin sää antoi harrasteelle myöten. Intoa ei vain olisi ollut pii...run vertaa. Blääh. Minä muutan kerrostaloon.
Mutta niin vain tyhjensin kompostorin, leikkelin vähän omenapuita (paljon ei uskalla, kun tein aika monelle mittavat massaharvennukset keväällä), ja turasin sen "salaisen puutarhan" kanssa, jonne talvehko-omenapuun leikkaamisen jälkeen pääsee nyt puun alta silmiään tai otsaansa vaarantamatta.
Siivosin sieltä kolme isoa pussimultasäkillistä (onkohan pussin tilavuus 55 tai 65 litraa) rikkaruohoja ja muuta roskaa, savimultakökkäreitä ja lopultakin, lopultakin myös ne ei-niin-ihastuttavat perennat, jotka ovat paremman puutteessa toimineet Thaimaa-penkin väreinä: lehtosinilatvat, etelänmunkit, palavatrakkaudet, imikät, ja oranssit unikot. Hei vain, jos joku olisi juuri niitä omaan penkkiinsä toivonut...
Yhden komea (vaiko syys?)maksaruohon jätin vielä paikoilleen, kun en ole varma, onko se valkoinen vai punainen. Se on niin uusi, ettei se ole kukkinut vielä. Olen sen pelastanut taimivaihdon "vie pois" -kasasta, joten oletan, että punainenhan se... Tuskin kukaan olisi siihen kasaan valkoista maksaruohoa tuikannut.
Nyt maa on kuin pommin jäljiltä, kun nurmi on askelista tamppautunut, seassa on savikökköjä, ja kaivetut kohdat ovat sikinsokinhuiskishaiskis. Siksi: no photos. Näytän sitten kuvasarjan Ennen - Välillä - Nyt, kun on jotakin kunnollista näytettävää. Ai niin, mutta Ennen-kuvathan te olette jo nähneet. No, sorry...!
Sain minä jotakin paikoilleenkin. Laitoin pyöräkatoksen takaseinän (salaisesta puutarhasta katsoen etuseinän) ikkuna-aukkoihin Multasormesta ostamani valkoiset puiset köynnösritilät ja kiedoin köynnöskuusaman oksat niiden lomaan. Kolmionmuotoiseen, aiemmin kaivamaani "kukkapenkkiin" siirsin keltalehtisen keijuangervon ja sen taakse, uusiin kivoihin metallisiin köynnöstukiin nostelin hennon ja pienen 'Niobe'-kärhön kolme puolimetristä versoa. Ja katkaisin niistä vissiin jokaisen. Hm.
Nyt on isossa pohdinnassa se, mitä tekisin aidan nurkkauksessa olevalle, varsin hyvässä iskussa olevalle idänvirpiangervolle. Laitoin sen nurkkaan aikanaan täytepensaaksi - jälleen paremman puutteessa - mutta nyt sen paikkaa havittelee keltakirjokanukkanuorukainen, jolle nurkkaus olisi aivan onnen omiaan. Se peittäisi korkeammaksi kasvavana hyvin näkymää tieltä pihalle, ja se näyttäisi hienolta salaiseen puutarhaan pihaltakin tultaessa.
Mutta kun virpiangervo on aika tuuhea. Ja hyvävointinen. Ääh... jaksaisinko siirtää sen? HALUAISINKO siirtää sen, vaikka en siitä kovasti pidä? Vai joko minun olisi aika vaalia pihalla vain niitä kasveja, joista oikeasti tykkään? Norjanangervokin olisi parempi vaihtoehto kauniisti kaartuvine kukkaterttuineen (olen aina jostakin syystä ollut heikkona kaikkiin suihkulähteen lailla kaartuviin kasveihin).
Ollako vai eikö olla? Alan pikkuhiljaa ymmärtää sitä pääkallon tuijottelijaa.
5 kommenttia:
Voi voi! Suurena angervovihaajana olen sitä mieltä, että angervo hemmettiin, tosiaan norjanangervo on ainoa siedettävä siitä perheestä, mutta saatat olla eri mieltä niin kuin moni muukin. Niin suosittuja angervot ovat. Nissä täytyy olla jotain hyvää jota en ole vielä ymmärtänyt.
Kuulostaapa kiinnostavalta tuo väkertämisesi köynnösritilöineen jne. Onnea on saada puuhailla itsekseen kotona ja pihalla (sanoo yksi joka saa harrastaa sitä lähes joka vuoden päivä)!
Mutta eihän sitä tarvitse väkertää jos ei huvita, edes meidän blogisi lukijoiden takia, vaikka uteliaisuudesta paukahtelemmekin nahoissamme.
ps. voisin ottaa ne imikät
Hih, sä olet oikein laittanut tuulemaan. Täälläkin oli ihana päivä, riehuin kasvihuoneen kuntoon ja rikkaruohoja huitsin nevadaan ja tein kaikenmoista kevätsiivoilua näin hyvissä ajoin.
Jotta kiitos sulle poudasta :)
Mä ottaisin ne palavat rakkaudet, kun Husbend niiin tykkää kaikesta tosi kirkkaan punaisesta.
Saila, joo. Kyllä minä niin haluaisin laittaa sen pois. Mutta sääliksi käy, kun se todella on hyvännäköinen. Ehkä siirrän sen kuitenkin talon toiselle puolelle, lähelle puuvajaa, missä töröttää yksi yksinäinen - jälleen jostakin käsittämättömästä syystä - kartiotuija. Tuija saa virpin kaveriksi.
Ehkä.
Ja sori, imikät sai kyllä jo kyytiä.
Pirkko: sinullekaan ei ole enää palavaa rakkautta lähetettäväksi, mutta te ette kyllä sitä tarvitse, sitä teillä kuulostaa olevan ihan omasta takaa <3<3<3
Ole hyvä poudasta, yritän tikistää sitä täksikin päiväksi. So far so good ;-)
Laita pihallesi vain niitä kasveja, joista oikeasti pidät. Minäkin olen vuosien myötä kiikuttanut eräänkin kerran pussukoissa töihin niitä kasveja, joita en sittenkään halunnut pihalleni;) ja aina ne ovat kodin löytäneet. Ja sitten saa tilaa niille, jotka vielä odottavat puutarhaasi pääsyä!
Niin, mun puutarha ei ole ollut missään lehdessä, ainakaan mun tietääkseni:) Mutta kerro ihmeessä mitä ajattelit mun pihakseni, on ehkä samantyylinen kuin omani:)
pioni: juuri näin aion tehdä. Otan sen laajemminkin ohjenuorakseni: myös kotiin vain sellaista, mistä pidän, ja muut huithittoon. Samoin vaatekaappiin. Kiikutan kasvit seuraavaan taimivaihtoon tai tarjoilen naapureille. Takuulla pääsen eroon!
Kröhöm... no eikö ole ollut? Missähän lehdessä oli jonkun sinun (etu)nimisesi henkilön piha, ja luin sitä niin sillä silmällä, että juu, pionin tämä on. Anteeksi aika paljon :-D
Lähetä kommentti