Sitä lähestytään parhaillaan. On päivän vesisaalis. Tyhjensin mittarista kymmenen milliä vettä aamulla varttia vaille seitsemän, kun lähdin töihin, ja nyt on päästy tähän saakka.
Tosin ulkona kohisee siihen malliin, että huomisaamuna 6.45 voi mittarissa olla ihan eri lukemat.
Anteeksi, Universumi: en tarkoittanut aivan tätä, kun sanoin, että olisi mukavaa välttyä kastelemiselta. Tarkoitin sitä, että voisi ropsauttaa sen viisi-kymmenen milliä, ettei tarvitsisi huuberin putkea aukaista.
Olisit voinut säännöstellä vaikka kolmeen viikkoon sen 35 milliä, ei kolmeen tuntiin.
Räkättirastas nousi naapurin katolle kuivattelemaan hetkeksi. Tuuli heilutti höyheniä ja sulkia mukavasti siihen saakka, kunnes tyypin piti paeta...
Sen lajitoveri himoitsi lähimmäisensä omaisuutta. Perskuta, ne on kuule meidän mansikoita etkä sinä niitä syö!
Me sen sijaan syömme hyvällä halulla. Siinä on päivän kaksilitrainen.
Mutta se vesi. Masentaa päivänsinenkin (tai -punan).
Ja viiruhelpin.
Ja tähtilaukat. Raukat ovat pötköttäneet jo useita päiviä. Tähtenä oleminen oli ilmeisesti ns. overwhelming... On rankkaa olla kaunis!
Tää olis siis se lilja, se... punainen. Huomatkaa säännöllisesti kolmion muotoon asettuneet... ne, joista tulee siitepölyä.
Syysleimu 'Harlequin' alkaa näyttää nimensä veroiselta. Kukan pitäisi olla violetti. Wau, sanon minä jo nyt. Aivan ihana.
Valkoalpi on melkein kauneimmillaan nupulla. Herkkyyttä vaikka muille jakaa, ja valkoinen on valkoinen on valkoinen.
Mutta omena on punainen. Kohta. Siihen saakka se vihertää, ja näyttää kovin pontevalta.
Osa raakileista on tumpsahtanut maahan; ehkä on ollut liian kuivaa, tai ahdasta. Joka tapauksessa, tänä vuonna on taas se parempi omenavuosi.
Mikä on hieman hankalaa: mansikoita pakastaessani löysin arkusta viimevuotista omenasosetta, omenasosetta ja vaniljaista omenasosetta. Tarttis vissiin käyttää ne. Mutta ei niitäkään voi käyttää mihin tahansa.
Puurossa sose menee kyllä hienosti. Vaikka syön puuroa muunkin hillon kera, omenapuuro on kyllä ihan parasta.
Siitä lähtee uneksimaan hän. Nam.
4 kommenttia:
Jaahas, että suako saapi kiittää tästä vedentulosta;) No toivoin minäkin, että VÄHÄN satelisi, kun taimia istutin mutta nyt alkaa jo kohta mätänemään.
Ihanat punaliljat sun muut :)
Juu... *punastelee täällä* ilmeisesti tämä on nyt minun vika. Anteeksi ihan hirveästi. Toivoin kirkastuvaa säätä eilen illalla viimeiseksi teokseni oikein pontevasti, ja ainakin toistaiseksi näyttää lupaavalta ;-D
Hieno harlekiinileimu, tosi erikoinen. Ja valkoalpista tykkään minäkin kovasti, meillä ei tosin olla vielä noin pitkällä nupuissa. Tarttisi hän (ja tarhurinsa) aurinkoa melkolailla reippaasti enemmän, kuin tähän mennessä. Tosin tätä kirjoittaessani paistelee, joten toivo alkaa taas viritä...
Niin, ja upeita mansikoita, lucky you!
Eikö olekin mahtava harlekiini! Ja valkoalpi on tosi herkkä, eikä ainakaan minulla ollenkaan niin hanakka karkailemaan kuin jotkut ovat väittäneet. Ehkä janttasavimaa estää sen menoa?
Tänään on kuin onkin ollut lähes sateetonta, joten toivonpa samanlaista säätä huomiseksi.
Lähetä kommentti