Viime viikkojen teema on ollut vesi.
Tänään siitä on saanut nauttia piha. 28 mm tullut tähän mennessä, ja edelleen sataa. Hyvä niin, sillä aika antaumuksella maa nestettä ryystää! Tein eilen aikamoisessa helteessä istutuspuuhia toivoen koko ajan, että taivas hoitaisi kastelut. Odotin ja odotin ja odotin vettä, mutta eipä sitä tullut, joten letku käteen ja lorottamaan. No, nyt ongelma on ratkaistu korkojen kera.
Erityisellä onnella tein laajennusta penkkiin, johon paistaa aurinko vain vähän. Sinne nimittäin pääsi sellaisia kasviharvinaisuuksia - minulle - kuin kielo (tavallinen, vaaleanpunakukkainen, raitalehtinen ja kerrattu versio, neljä huikeaa aarretta!), tertturotkokielo, hämyvuokko, vihreäkukkainen valkovuokko 'Green Fingers', valkovuokko 'Royal Blue', kerrattu valkovuokko, sekä keltavuokko yksinkertaisena ja puolikerrattuna. Ja nuo kaikki olen saanut taimivaihdossa!! Arvannette, että mieli tekee kehystää penkki ja palkata sille kokopäiväinen henkilökohtainen puutarhuri. Lisänä penkkiin pääsi yksi ostokasvikin, vihreäkukkainen jouluruusu Helleborus argutifolius. Siinä sitä riittää vaalittavaa meikäläisellle!
Portinpielen penkin laajennuskin on saanut uusia asukkaita. Viherpeukalot lähettivät laatikollisen surullisia, olmin värisiä kasvinalkuja, jotka maahan päästyään ovat kaikki onneksi terhakasti vihertyneet ja lähteneet kasvamaan. Päädyin tilaamaan valkoista ja violettia: kylä- ja idänkurjenpolvia, isotähtiputkea, pikkukurjenmiekkaa ja päivänliljaa. Enkä voinut jättää kauppaan myöskään punaiseksi mainostettuja tarhakurjenmiekan juurakoita, joista yksi (viidestä) oli valitettavasti mätä. En edes saanut korvaavaa tuotetta tilalle, sillä tilauksen ja toimituksen välissä kasvit olivat Viherpeukaloilta myyty loppuun. Höh.
Saapa nähdä, minkä värisiä ihanuuksia sieltä lopulta nousee. Odottelin nimittäin jännityksellä, kun viime vuonna istuttamani vaaleanpunaiset ja valkoiset nostivat kukkavarsiaan. Mitä sain? Päättelin, että kurjenmiekat ovat kaikin puolin ajan hermolla ja juhlivat joko Ruotsin Euroviisuvoittoa tai Ukrainan (ja Puolan) isännöimiä jalkapallon EM-kisoja, sillä tasan niitä värejä - sinistä ja keltaista - sieltä tuli. Eikä se 'Royal Wedding' -unikkokaan ollut 'Royal Wedding' vaan ihan perusoranssi tavisavioliitto. Höh.
Uiminen on ollut viime aikojen toinen veteen liittyvä juttu. Eka Vekara kävi kahden viikon ajan uimakoulua. Joka arkipäivä. Ja oppi uimaan! Sukeltaminen on tähän saakka ollut tapa edetä niin kauan kuin happea vetämättä on päässyt eteenpäin, ja niin hän itse asiassa ui edelleenkin, mutta nyt hän osaa välillä nostaa päätään ja vetää henkeä. Hurraa!! Äiti on niiiiin ylpeä! Tänään kävimme kahdestaan polskimassa pari tuntia, ja aikuisten allaskin tuli testatuksi. Ihme poika: hyppi lähtötelineiltä veteen kuin olisi aina hyppinyt, ui kokonaiset 50 metriä - toki välillä reunassa huilaten, ja haikaili ponnahduslaudalle, joka onneksi oli suljettu. Onneksi siksi, että minua onnetonta ei olisi ollut lapseni pelastajaksi, jos jotakin olisi sattunut: en nimittäin itse uskalla pistää päätäni veden alle. Ahdistun ihan sydänjuuriani myöten, jos en voi hengittää. Tunne on ihan kamala.
Laivalla sen sijaan voin sujuvasti käveleskellä myös veden alla olevilla käytävillä, kunhan en ajattele Titanicia tai mitään muutakaan. Sitä ei onneksi tarvinnut testata Tallinnaan suuntautuneella martta-reissulla, vaan pysyttelimme ihan koko pikaisen laivamatkan vedenpinnan yläpuolella. Kaupungissa ei satanut, vaikka vedellä oli ennusteissa uhattu, vaan saimme tallustella mukulakivikatuja pilvisessä ja viileähkössä, mutta kuivassa säässä. Vaikka olin aiemmin käynyt Tallinnassa muutaman kerran, tajusin perillä, että perinteistä turistitalsimista en ollut kokeillut. Aikaisemmat matkat olivat kaikki olleet kokousreissuja, joissa istutaan kokoustiloissa, reissataan bussilla paikasta A paikkaan B ja nukutaan uupuneina hotellihuoneessa. Nyt sain kokea vanhaa kaupunkia kuuden tunnin ajan, ja tykkäsin kovasti.
Kuvia en valitettavasti voi teille tällä kertaa tarjota yhtään, sillä Blogger ilmoitti ystävällisesti 1 gigatavun tallennustilan olevan täynnä. Höh. Seuraavat viikot käynkin läpi aiempia kirjoituksiani ja pienennän kuvakokoa... Ehkä.
6 kommenttia:
Voi hiisipiisi! Vai tila täynnä. Hööh. No joka tapuksessa: onnea muhkeasta taimisaaliista japerheenjäsenen muuttumisesta saukoksi!
En tiennytkään, että sullakin on pelko ettei saa happea. Mullakin on, tosin pystyn kyllä sukeltamaan hetken, mutta siellä tulee hyvin äkkiä paniikki ja pakko päästä pintaan. Yleisessä uima-altaassa hysteerisen sätkijän ilmestyminen keskelle mummovalaita aiheuttaa yleensä pahansuopia katseita ja vesittyneitä permanentteja.
Mullakin on usein VP:n tilauksista joku ollut yksittäinen huono, mutta kun heiltä aina tulee niin monta samaa plaatua niin en ole valittanut vaan nauttinut niistä mitä on. Ehkä pitäisi valittaa. Nyt taisi olla yksi akileija (Black Barlow) joka ei noussut, mutta kun niitä oli kumminkin viisi tai kuusi... VP:n hyvä puoli on ehdottomasti se, että heidän paketeillaan kukkapenkkiin tulee sitä toistuvuutta, mitä tällainen yksittäisten kokeilukasvien istuttaja kipeästi tarvitsee!
Kitoos, kitoos! Taimisaalis on kyllä jotakin aivan astrofyysisen huikeaa, ainakin meikäläisen mittakaavassa. Kerrattu kielo! Mieti!!!
Joo, saukko on ehdottomasti parempi kuin (vesi)myyrä :-D Koska en itse sukella, en aiheuta pahaa verta mummoissa. Ja EV on niin hiljentävä / suloinen, etteivät mummot suutu sille, vaikka se hyppäisi niskaan altaan reunalta. Hämmentyvät kyllä, mutta eivät suutu :-D
VP tuottaa keskimäärin hengissä pysyviä kasveja, joten yhdestä poikkeuksesta ei oikein voi valittaa. Siitä huolimatta, että poikkeus on lähes jokaisessa tilauksessa. Monta niitä on silti, mikä on tosi kiva.
Sulla on ollut tosi mainiot kasvinvaihdot! Harvinaista kerrassaan. Uiminen on kiva harrastus, meillä poika kävi kaikki mahdolliset uimakoulut alaken vauvauinnista ja edelleen on melkoinen vesipeto aikuisenakin.
pirkko, eikö olekin aikamoinen määrä!
Tuota teidän pojan "esimerkkiä" toivon meidän Eka Vekarankin seuraavan, mielummin kuin että alkaisi vaikka pelata lätkää... sitä hikisten varusteiden määrää en meille haluaisi :-D Uikkarit ja uimalasit, tosi jees!
Ihania taimivaihtoja, toivottavasti saat niistä kuvia ladattua tänne kun kukkivat.
Meikäläinenkin joskus ajattelee tuota tilan loppumista, niin on jo monelle käynyt. Että laittaako sitten uuden blogin, vaiko maksaa jonkun laskun, jolla saa lisätilaa, ymmärtääkseni?
Joka tapauksessa hyvää juhannusta, vedellä tai ilman!
pioni: samaa minäkin toivon. Mutta ensin sitä, että lähtevät meillä edes kasvamaan ja ovat elossa ensi vuonnakin! Siinä riittää jännitettävää seuraavaksi yhdeksäksi kuukaudeksi. Hoo!
Lisätilaa saa tosiaan ihan kylmällä käteisellä. En vaan ole vielä siihen saakka mennyt. Yritän käyttää muita keinoja: olen pienentänyt vanhempien kirjoitusten kuvia. Vielä en tiedä, onko se auttanut, en ole nimittäin hetkeen aikaan käynyt blogissa, saati tehnyt uutta postausta.
Kohta kokeilen :-)
Lähetä kommentti