...vaan ensin tulloo Martat.
Teimme kevään viimeisen marttaillan kunniaksi pyöräretken Uudenmaan maakuntajärven, Tuusulanjärven, ympäri.
Ilta oli mitä ihanin, reilusti päälle 20 astetta lämmintä ja leppeä tuuli puhalteli.
Hissukseen polkien 20 kilometriä pitkä kierros ei tuntunut missään. Ja pakko oli välillä pysähdellä ottamaan kuviakin.
"Pellollaan on maamies pikkuinen..."
Holjanmäen kosteikkoalue.
Ja sitten itse Holjanmäki. Näyttää ehkä kuvasta ihan kivalta, mutta ajaessa ei paljon naurattanut. Puhhuh!!
Jin ja jang -puu :-D
Järvenpään pää järvestä saavutettu! Naurulokkien hengailumesta, tämä.
Ja tässä sitten järvenpääläisten hengailumesta, todella kaunis Rantapuisto.
Vaikka äkkiseltään pitkä pyöräilymatka hirvitti, olin oikein ylpeä jaksamisestani. Hienosti meni, sekä järvikierros että kotiinpaluu.
Pitää tehdä toistekin tänä kesänä!
Pihakierroksia voi sen sijaan tehdä vaikka joka päivä.
Vanha japaninruusukvitteni - sanon "vanha" siksi, että toisaalla pihassa on tämän siemenestä kasvattamani poikanen - kukassa. Miten ihmeessä joku voi istuttaa jotakin näin kaunista paikkaan, missä se ei näy kuin kadulla kävelijöillle - ja naapurille?
Nämä kerratut tulppaanit, Angelique ja se toinen, sen sijaan näkyvät nimenomaan meille. Ovat kuin karkkeja, niin ihania.
Vihreäkeskustainen narsissi, Green jotakin (mun on pakko laittaa näihin kyltit!), nousi kuin nousikin. Terälehdet olivat keltaisemmat kuin kuvittelin. Luulin tämän olevan valkoinen. Keskustan vihreys on sen sijaan todellista. Vinkeä väriyhdistelmä!
Iki-ihanainen tiarella aloittaa kukkimisen. Näitä pystyisin ihastelemaan tuntitolkulla. Vaikka iloitsen isoista, komeista pioneista ja kärhöistä, pieni on puutarhassa myös todella kaunista. Tiarellan kukka on niin herkkä ja eteerinen, ah.
Yhä useampi kasvi kukkii. Kyllä se kesä on.
8 kommenttia:
Ihana kesä, pyöräretki ja kukkia!
Kyllä on! On, näin, on!
Ai hiisi, juuri äsken vessalla istuessani – kyllä, suurten ajatusten hautomo – mietin, miksi vuodessa ei voi olla kaksi touko-kesäkuuta? Se toinen satsi voisi tulla sopivasti joulu-tammikuun tilalle. Tiedän ettet ole samaa mieltä, mutta tätä mieltä olen itse vahvasti.
Olisi helpompi saada talotkin maalattua ja ikkunat kunnostettua kun tämä paras maalikausi tuplaantuisi.
Kukista nyt puhumattakaan.
Olen tutkaillut ruusukvitteniäni joka päivä, samoin kuin tiarellaa, mutta eivät vielä eilen olleet kukassa - Uusimaa veti nyt pidemmän korren! Kvittenin nuput ovat kyllä pullistuneet siitä, olikohan se tammikuu kun ne ensin alkoivat pullistua, niin paljon, että ovat kohta kirsikan kokoisia. Ehkä ne tänään räjähtävät...
Hieno pyöräretki! Nuorempana olin hullu urheilija, nykyään muuten vain hullu, ja poljin kerran Nurmeksesta Helsinkiin. Luit oikein. Ystäväni asuvat siellä. Poljin noin 75 km päivässä, välillä pysähtyen pulahtamaan johonkin ihanaan hiekkarantaiseen järveen, varsinkin siellä Pohjois-Karjalan päässä sellaisia oli. Eikä ketään toista sielua mailla halmeilla. Oli heinäkuu ja keli sen mukainen. Hyvä kun tartti yöksi telttaa pystyttää, makuupussista nyt puhumattakaan. Ei nykyään takalisto kestäisi, mutta se on todella hieno tapa nähdä kaunista maatamme, kuulla lintujen laulun, nähdä maisemat vähän korkeampaa ja valita pikkutiet suurten teiden sijasta. Kun malttaa vielä pysähtyä ottamaan kuviakin kuten sinä teit.
Pyöräily on kivaa, jos ei tuule kauheesti. Ja meillä yleensä tuulee...
Ollaan kaverin kanssa suunniteltu menevämme tänä kesänä joku päivä pyörillä töihin, n.25km. Tai ehkä saadaan pyörät sinne autolla ja vain pyöräillään kotiin, poiketen vaikka jonnekin matkan varreella sammuttamaan janoa:)
Osa narsisseista vaihtaa väriään kukinnan kestäessä. Mulla ainaskin jotkut keltateriöiset vaalenevat ja ovatkin lopulta melkein valkoisia.
Mä istutin iiiison puistoalppiruusun taimen metsikköön kohtaan, jossa se ei näy muille kuin tietään kulkeville naapureille. Toisaalta on mukavaa istuttaa jotakin ilahduttamaan ohikulkijaa, kenties väsynyttä, töistä palaavaa lähimmäistä. Jotenka sun kaunis kvittenis on ihan oikeessa paikassa! ;)
Upeita maisemia olette fillariretkellänne todistaneet! Ja kunnioitettava kilometrimäärä kevyen retki-illan puitteissa.
Jinjang-puut ovat suloisia, näyttävät tukeutuvan toisiinsa tuulta ja suurta maailmaa vastaan :)
Tiarella on mulle uusi tuttavuus, henkäyksen keveä tunnelma heissä. Pienten ja herkkien äärelle on rauhoittavaa pysähtyä – kun vaan muistaa toukotouhuissaan stopata...
Pirkko, eikös se niissä kiteydy kesän syvin olemus :-D
Saila: vessa on hyvä paikka ajatteluun, jos siellä vain tulee istuttua tuumailun verran :-) Mulla ei oikein tahdo olla sielläkään siihen aikaa, tai tarvetta. Menipäs jutuiksi :-D Ota sä touko-kesäkuu kahteen kertaan sinne Varsinaiseen Suomeen, minä pidän jouluvalmistelut ja joulut oikein mielelläni. Tai otan sitten sen kakkoskevään juuri joulun jälkeen, tammikuun tilalle. Blyäk koko kuukausi.
Mutta vau, mikä pyöräilymatka! Nuorena sitä jaksaa, huhhuh. Ei onnistuisi tänä pänä. Tosin minulta se ei onnistunut nuorenakaan.
Tiina: olet ihan oikeassa, kyllä ohikulkijoillekin pitää olla jotakin katseltavaa. Olen istuttanut aidan toiselle puolelle, aidan ja tien väliselle pienelle soirolle, mirrinminttua ja kaukasianmaksaruohoa vuorotellen. Ja ovathan aidan viereen istuttamani puutkin osaltaan ohikulkijoille tarkoitettuja. Mutta sen kvittenin ottaisin mielummin näkyviin meille kuin muille!
Geranium: reitti on superihana, joten kilometrit eivät vaivaa lainkaan.
Rönsytiarella on aivan ihana kasvi, onpa ihme, ettet ole törmännyt siihen missään! Se pärjää parhaiten vähän varjossa, leviää peittämään maan kauniilla mustaherukan lehtien muotoisilla lehdillään ja siihen tulee mainio punavihreä syysvärikin. Ja saat sitä takuulla ilmaiseksi lähes keneltä tahansa puutarhaihmiseltä, jolla sitä on - vaikka minulta - koska se todella rönsyää ja täyttää maan. Mutta ei haittaa, sillä se on niin kaunis. Eikä leviäminen ole raivoisaa tai hallitsematonta, vaan miellyttävää ja tehokasta.
Olen rippikesänäni polkenut Savonlinnasta Turkuun! En kyllä nyt lähtis mistään hinnasta-tuupertuisin matkalle :D Nuorena 40 km päivässä opiskelupaikan-kodin ja työn välillä päivän mittaan ei tuntunut missään nyt pari kilometriä on ihan urheilua.
Mies polkee puolestani ;) kesät talvet töihin.
Minun japaninruusukvitteni kasvaa parkkipaikan reunassa. Käsittämätöntä.
kompromissi: toukokesäkuun uusinta lokamarraskuulle. Tulisi joulutunnelma ja tammihelmikuu on parasta talvea kuitenkin. Tämä toukokesä on vuoden paras aika!
Ai kamalaa, mitä kuntoilijoita bloggareina on! Tai on ainakin ollut nuorena.
Yhdelle on joulu kurjaa, toiselle sen jälkeen. Kolmas ei tykkää syystalvesta. Miten kätevää siis olisikaan, kun toukokesä olisi sillä tavalla mukava, että sopivan ajankohdan saisi valita!
Lähetä kommentti