Oi ihana toukokuu on jo pitkällä.

Otetaanpa kuvasatoa toukokuulta.

Ensin pieni takautuma joulun aikaan: liekö toissavuotinen, mutta jouluhyasintti kuitenkin!

Enpä ole osannut polvistua tämän ääreen nuuhkiakseni, onko siinä mukana myös tuoksu, mutta olen ollut niin ällistynyt, että minun pihallani, kakkosvyöhykkeellä Suomessa, voi kasvaa hyasintti, että tällaiset yksityiskohdat kuten tuoksu ovat jääneet aivan unholaan. Vielä ehtisin nuuhkuttaa, mutta nyt pihalla haisee vain nurmikon kevätlannoite...

Tämä taas muistuttaa ennemminkin pääsiäisestä: viimevuotiset Oma Pihan tilaajalahjat, kääpiötulppaanit, kukassa.

Herkkääkin herkempi posliinihyasintti on avannut kukkiaan myös. Onneksi iso osa näistä pienistä suloisista kukkii juuri keväällä; kesällä ne saattaisivat jäädä suurempien ja värikkäämpien kukkien loisteessa havainnoimatta.

Tarhakylmänkukkaleidi turkiksissaan. Nämä ovat mielestäni ihan mahdottoman kuvauksellisia!

Katsokaa nyt tätäkin. Eikö ole ihana!

Festiva Maxima -pioni kasvaa vuosi vuodelta yhä muhkeampana ylös kevätkaihonkukkien keskeltä.

Ostin viime syksyn viime metreillä koreaonnenpensaan pihallemme, vaikka en niin keltaisten kukkien ystävä olekaan. Mutta kevätaikaan jokainen väri on tervetullut, siksipä valitsin meille myös tämän. Ja ihme kyllä: vaikka pensas on vasta polvenkorkuinen, se pukkasi monta heleää kukkaa iloksemme!

Jokumikälie tulppaani tässä paistattaa ilta-auringossa, valmiina avautumaan. (Kuva on viime viikon lauantailta ja se on edelleen saman näköinen... ei pidä mitään kiirettä kukinnan kanssa, tämä. Ymmärrän sitä; ulkona on 8 astetta lämmintä ja tuuli kuin Siperiassa.

Tässä nousee Särkän perennataimiston tuliaisostos viime kesältä: kirjavalehtinen rohtosuoputki. Olen keksinyt hyvän keinon "laillistaa" koiranputkimaisen kasvin läsnäolon pihallemme: hankin sen jalomman sukulaisen! Toivon vilpittömästi, että näen sen kukkivan; minusta koiranputken kukinto on aivan ihana, enkä mitenkään syvästi inhoa noita kirjavia lehtiäkään :-D

Tässä toisen kasvin viisautta: kerrattu vanha narsissi katselee auringonlaskua juuri siinä kuosissa kuin mikä tahansa järkevä kasvi tekisi - tiukasti itseensä kääriytyneenä.

Kolea sää pidättelee minua myös istutuspuuhista. Maahanpanijaisia odottelevat tässä hollanninkurjenmiekat, kirjavalehtiset syysleimut, jalokärhö Omoshiro, Suomen komein pioni Buckeye Belle, sen taustalla kirjavalehtistä kirjoheinäkauraa ja yksi hienolehtinen nauhus, takana oikealla päivänlilja Black Stockings sekä purkkiinsa lepoon asettuneet helmililjat (takana pienessä valkoisessa ämpärissä) ja tasetit eli perunanarsissit (uupuneita varsia alaoikealla).

Tiedättekös, mitä nämä ovat? No haavanpörröjä tietenkin :-D Ihana sanavirtuoosi poikamme Eka Vekara nimesi haavan kukinnot oivallisesti.

Sitten tuli seuraava viikko, ja sää luojan kiitos hetkeksi lämpeni. Kasvit ymmärsivät yskän heti. Pam.

Se narsissi tarkeni jo aueta. Ja parikymmentä sen kaveria. Ja helmililjat niiden vieressä.

Täältä nousee puutarhaystävältäni Eevalta saamani huikean ihana yksinkertainen punainen pioni. Odotan tämän kukintaa aina aivan hirveästi, se on niin kaunis!

Lajia en kyllä vieläkään tiedä, joten tämän nimi on "Eeva".

Ensimmäinen orkideanarsissi Thaliakin aukesi. Nämä ovat sitten ihania. Lähes kauneimpia narsisseja, mitä tiedän.

Paitsi nyt tuli mieleen, että ostinkohan minä viime syksynä niitä vaalean omenanvihreäkukkaisia narskuja, joita Sailan kanssa Espoossa puutarharetkeillessäni ihailin...? Hmmmm... mitenkähän se nyt oli? Ne voisivat kisata narsissien kauneuskilpailuissa näiden kanssa.

Kylmänkukkakin tarkeni heittää turkin nurkkaan. Aaaaah, aurinko!

Terijoensalavien hämärässä kukkivat valkovuokot, käenrieskat ja pikkutalviot.

Kukka, jonka olemassaolon aina unohdan. Onhan minulla esikko! KAKSI samanlaista esikkoa. Kevätesikkoa kai tämä lienee, somankeltaista. Tarvitsisi kaverikseen kunnon violetin ;-)

Tämän lähemmäs hanamia meillä ei päästä, mutta tämä tyydyttää täydellisesti. Ensimmäinen äitienpäivälahjani, rusokirsikka, on kasvanut pitkäksi nuoreksi puuksi neljässä vuodessa, aivan kuten Eka Vekarakin samassa ajassa.

Tämä kun kukkii, meillä on juhla! Tänä vuonna kukinta osuu näin lähelle äitienpäivää: kukat avautuivat eilen.

Tässä on omenapuuvakuutusyhtiön varkausturvavakuutus.

No ei.

Eihän tuo kauniilta näytä, mutta toimii. Operaatio oksat vaakaan, osa 5.