Hajamie...tteitä.

Istuttelin lauantaina ranskalaisen puutarhavaunun sisällön, puun maahan ja muut kasvit ruukkuun. Kävi vähän (suuruuden)hullusti: ensinnäkin ostin mukasopivan köynnöstuen päivänsinelle, mutta kas, se olikin vähän liian kapea tyvestä solahtaakseen näppärästi paikoilleen, ja jonkin verran liian korkea näyttääkseen sopusuhtaiselta sille ajattelemassani paikassa.

Lisäksi "sisäruukut" ovat aivan liian pienet isoihin saviruukkuihin. Lopputulos on vähän vinksin vonksin ja heikun keikun, mutta tuossa tuo toivottaa kaikki meille tulijat ovenpielessä tervetulleeksi :-D Toivottavasti hirssit venähtävät pituutta, ja päivänsini peittää tukensa oikealla tavalla.



Kävin sunnuntaina Herra Miehen kanssa kevätajelulla Keravan nuorisovankilan puutarhamyymälässä. Siellä kasvatetaan lähinnä kesäkukkia ja hyötykasveja, vaikka heillä on myynnissä myös perennoja. Ja komeasti kasvatetaankin: kasvihuone toisensa perään täynnä ihania, kukkivia, reheviä kasveja. Paitsi ne hyötykasvit. Eiku oli siellä joissakin tomaateissakin kukat!

Ostin parvekelaatikoihin petuniaa, orvokkia, verenpisaraa ja ahkeraliisaa. Jäivät ruukut vielä vähän vajaiksi, siksi en toistaiseksi esittele istutuksiani - jos myöhemminkään ;-) Tomaatintaimiakin nappasin mukaan, omat siemenkasvatukseni kun menivät täysin puihin. Yksi 'Roma', kaksi 'Subarcticia' ja kaksi 'Moneymakeria' odottaa nyt maahanpääsyä etukuistilla. Kiikuttelen niitä vielä muutaman päivän yöksi sisälle, etteivät kasvihuoneessa tähänastisen elämänsä viettäneinä saa kauhushokkia kylmistä (no, nyt ei ole kyllä kylmää) öistä ja kuolla kupsahda käsiin.


Eilen illalla nukkumaan mennessäni avasin makuuhuoneen ikkkunan, kuten tapanani on (ja Siippa sulkee sen nukkumaan tullessaan, kuten tapanaan on, hän kun koisaa ikkunan puolella eikä - ymmärrettävästi - nauti ristiselkään suuntautuvasta vedosta). Hämmennykseni oli melkoinen, kun ulkoa kuuluikin kovaäänistä... jotakin. Puuskutusta. Tiheää puuskutusta. Nöhinää. Mitä lie. Eikä mitään näkynyt, ei vaikka kuinka katselin.

Kunnes nousin niin varpailleni kuin pystyin ja näin, kuinka siili pyöriskeli kukkapenkissä! Hain kiireen vilkkaa miehenkin hämmästelemään tätä kello 23:n happeningia, kunnes näimme piikkikaverin kirmaavan - kyllä se juosta osaa! - aiheuttamiamme ääniä pakoon.

Mutta mitämitä, ääni jatkui edelleen. Silloin kiersimme takakuistille kurkistelemaan, ja ihme, kumma: pötkylöitä oli vielä kaksi lisää! Olivat lisäksi niin keskittyneitä toisiinsa, etteivät häiriintyneet edes paparazzin salamavaloista. Tuossa ne tuhisivat tyynen rauhallisesti, vaikka rauhalliseksi sitä ääntelyä ei kyllä voinut sanoa. Mitkä lie kiihkeät treffit olleet menossa, ja se kolmas oli, no, kolmas.

Nyt odottelen huomista päivää, että pääsen taas työpäivän jälkeen puuostoksille. Purppuratuomi taitaa saada seurakseen 'Smaragd' tuijan, ja mahdollisesti jonkun  muunkin havun. Ajattelin, että ne voisivat tummina olla hyvä tausta hopeapensaalle, joka aitaa vasten laitettuna ei välttämättä pääsisi oikealla tavalla oikeuksiinsa tuomen vieressä.

Samoin odotan lähestyvää viikonloppua, vaikka nyt on vasta maanantai. Jos kaikki menee hyvin, lähden lauantaina ajamaan Billnäsin puutarhamessuille, ja sunnuntaina Loviisan avoimet puutarhat -tapahtumaan (tosin päämatkakohde on Kotkan Maretarium). Loviisaa silmällä pitäen Siippa oli niin ihana, että toi kirjastosta Vesa ja Else Leivon koskettavan kauniin Tulppaanien lumo -kirjan virittelemään minua tunnelmaan; heidän puutarhansa on yksi Loviisan kierroksen kohteista.

Lisäksi päässä pyörii mietteitä jo seuraavasta pihan osasta, johon voisin kehittää jotain. Pyörä- / roskakatoksen takana on onneton pieni pläntti, jolle en ole oikein keksinyt käyttöä. Siellä, katoksen seinää vasten lintassa, kukkii parhaillaankin vanha japaninruusukvitteni, ja lisäksi aidan vierellä on ns. "Thaimaa-penkkini", jossa kukkivat kasvit ovat joko sinisiä, valkoisia tai punaisia.

Tuumailin, notta saisiko pläntille jonkun "Kaukoitä" -teeman? Esim. tilan ylle kaartuvan / kohoavan kirsikkapuun (mistä, oi mistä saisin esim. kolmemetrisen tuuhean kirsikkapuun? Siis NYT?), tai miksei luumun, päärynän, pilvikirsikan... no, jonkun vähän teemaan sopivan. Ja sitten sen ympärille pääsisi ideoimaan lisää. Valkoinen puinen itämaishenkinen portti tai aidanpätkä rajaamaan sitä muusta piha-alueesta. Tai jotain. En tiedä.

Hankaluus pläntissä on se, että se näkyy tielle verraten hyvin, samoin naapureille, mutta meille itsellemme ei katoksen ja yhden omenapuun vuoksi juuri ollenkaan. Ei sen tarvitsisi kovin paljon meille näkyäkään, mutta saisi siellä olla jotakin, joka vetäisi katsomaan, mitä siellä on (ja sitten siellä tietysti saisi olla jotakin, mitä mennä katsomaan...). Vastaavasti muulle maailmalle se mieluusti saisi olla vähemmän näkysällä.

Täytyy jättää hautumaan.