Accapella i Acapulco

Ranskis hyrähti öljytäydennyksen jälkeen käyntiin aamulla klo 9.14. Ruotsalainen accapella-yhtye The Real Group sujahti cd-soittimeen ja sitten menoksi.

Matka kohti Billnäsin ruukin Puutarha-tapahtumaa alkoi!

Oli tosi mukava ajella, kaikki muut taisivat olla jo mökeillään, sää nimittäin hieman suosi... Toisaalta oli harmi lähteä, kun pihallakin olisi voinut tehdä vaikka mitä, mutta super de luxe -matka kolmen kesken (minä, mää ja meikäläinen) houkutti kieltämättä. TRG viihdytti koko matkan ajan; en malttanut sulkea soitinta vaikka levy ehti pyörähtää kerran alusta loppuun. Tykkään ihan valtavasti heidän musiikistaan! Äänet ovat upeita, sovitukset tutuistakin lauluista huikeita ja vähemmän tutuissa on hyviä sanoituksia (sen, mitä nyt ruotsista ymmärrän), kuten vaikkapa otsikossa mainitsemassani rytmittelyssä

Tunnin ja vartin päästä kaarsin Billnäsin taimiston pihaan. Ensimmäisenä oli pakko saada jotakin syötävää, olihan kello jo puoli yksitoista :-D Mainio salaattipöytä kaksine erilaisine silleineen täytti vatsan ja tyydytti mielen.

Ulkona oli ihana syödä. Istuin vasemmassa reunassa ihaillen viereen avautuvaa taimistovalikoimaa.

Taimiston puolella kiertelin kauan etsien purppuratuomeni viereen sopivaa pensasta, jotakin tummanvihreälehtistä pyöreää puolitoistametristä, jonka eteen olisi sitten mukavaa siirtää hopeapensas.

Mahtavan asiantuntevan oloinen myyjä vei minut ensimmäisenä mustaluumun, Prunus cistena, luo. Taivas varjele, mikä pensas!! Tässä on linkki Googlen kuvahakuun. See and weap.

Mutta en uskaltanut ostaa moista ihanuutta, sillä se olisi sekä ollut väärä tarkoittamaani paikkaan että menestymisvyöhykkeensä ulkopuolella. Jos joku ykkösvyöhykkeellä lukee tämän, sanon: hanki mustaluumu. Se on KAUNIS.

Ruukin alueella oli hienoja vanhoja taloja, joissa oli mahtavia yksityiskohtia.

 Billnäs Bruk 1917, oletan.

Konehallin uumenissa oli sitten kaikkea kivaa...

Tässä Puutarha Tahvoset Oy:n soma osasto. Norjanangervon ja viiruhelpin yhdistelmä oli tyylikäs ja erittäin esteettinen tausta pienelle lintualtaalle ja metalliselle huvimaja- tms. kehikolle.

Saila oli Elsan lempituoli -myymälänsä kanssa niinikään liikkeellä. Hänellä oli - taas - vaikka mitä ihanaa myynnissä, ja kauppa näytti käyvän tasaiseen tahtiin, vaikka kuvan koira hieman pelkäsi pöydän oikealla puolella pikkaisen pilkottavaa madonna-patsasta :-D

Pionien kodilla oli vaikka mitä ihanaa. Häikäisevästä 'Lemon Chiffon' -hybridistä (häikäisi myös hinnallaan: 205 euroa kappale) hauskoihin "arvauspioneihin", viisi euroa. Arvauspionit olivat sellaisia, joista myyjätkään eivät osanneet sanoa, mikä sieltä nousee. Olisin ostanut monta, jos olisi ollut paikka, mihin laittaa!

Unelmapihat-näyttely näytti samalta kuin viime vuonna. Ehkäpä se onkin tarkoituksellista: pihat kehittyvät vuodesta toiseen.

Ainakaan kasvien puolesta mitään kovin jännittävää ei ollut luvassa, sillä niitä ei Unelmapihoissa juurikaan ollut. Harmi, sillä ne kai ne tärkeimmät...

Tässä oli yksi kiva yhdistelmä: kultatyräkki ja rönsyakankaali. Korostivat somasti toisiaan!

Verkkokorit lienevät nykytrendi puutarhassa. Kiviä sisälle ja kasvi sille varattuun ruukkuun. Tässä oli valittu kannoja. Hyvä niin; kyllä kasvilta melkoista dramaattisuutta edellytetään tuollaisessa ruukussa.

Tässä oli hauskasti maalattu kiviä, ilmeisesti jonkun pitsiliinan tai vastaavan läpi, kun kuviot olivat niin mainioita.

Ruukin vanhoja rakennuksia.

Ja sitten, kolmen tunnin kiertelyn jälkeen, Ranskiksen nokka taas kohti kotia. Karjaan sykkivä keskusta näytti tältä lauantaina klo 13.30.

Yhtään kasvia en ostanut, vaikka muutamaakin siellä ihailin. Sailalta hankin kauniin metallisen seinälle kiinnitettävän ruukkutelineen, ostin pari kirjaa (Leivo & Leivo: Tulppaanien lumo sekä Matz - Cedergren: Ihanat kärhöt) ja sorruin aivan unelmankeveään tanskalaiseen Cream Clothingin puuvillapaitaan, mikä on tietysti tyypillisistä tyypillisin ostos puutarhamessuilta. Muttakatoppako se oli niin ihana!

Kurkin nettisivuilta, olisiko heillä muutakin tyylistäni, mutta eipä ihme kyllä ollut. Tai siis, ihme oli se, että yksi paita oli niin tasan minun oloiseni, kun muuten tyyli näyttää olevan superromanttista, hieman maaseutuhenkistä pehmeyttä. Kai noin voisi kuvata myös ostamaani paitaa, mutta ei se silti ihan saman sarjan vaate ollut. Tai oli sitten. Mutta enemmän minun näköiseni!

Huomenna sitten toiseen suuntaan Uuttamaata, kun tähtäin on Loviisan Avoimissa puutarhoissa ja Kotkan Maretariumissa (sekä sen vieressä upeassa Sapokan vesipuistossa). Siltä varalta, että Leivot ovat itse paikalla puutarhassaan, taidan ottaa uuden kirjani mukaan ja pyytää heiltä nimmarit :-)