Nyt on kunnolla talvi. Tuntuu ihan ihmeelliseltä, kun vielä uudenvuodenaattona maa oli käytännössä täysin musta.
Saman tien on saatu maistaa monenlaista talviurheilua. Lumentyöntely on jo saanut hartialihakset vonkumaan ja polvet mustelmille (tottahan siellä lumen alla jäätä on).
Tänään on käyty luistelemassa (lapsi luistelee, äiti nojailee mailaan kentän laidalla ja seurustelee toisen äidin kanssa), aiemmin viikolla on hiihdetty. Minä olen lisäksi kokeillut ihan uutta urheilulajia, kun olen ajanut työkaverin auton, minulle vieraan merkin, Jyväskylästä kotiin pahanmoisessa talvisäässä. Ei olleet aurat vedelleet ohituskaistoja, ei teitä suolanneet. Ja tietä kutsutaan Suomen valtakunnan päätieksi... Oli menoa, mutta hengissä ja ehjinä selvittiin. Ja autokin osoittautui oikein mukavaksi kaveriksi.
EV on lisännyt tänään kaksi uutta urheilulajia omaan repertuaariinsa: päivällä testattiin uutta "lumilautaa" (Stigan pirullisen liukasta liukujaa), joka antoi innokkaalle nuorelle miehelle kyytiä pienenkin lumikasan päältä mitä melkoisella vauhdilla. Pakko oli hämmästellä pojan intoa, taitoa ja luiden kestävyyttä. Ei olisi meikäläisen laji!
Toinen on vähän yllättävämpi: saunasta hankeen kahlaamaan. Ja hirveästi nauraen ja huutaen saunaan. Ja sama uudestaan. Joka EV:n tuntee ja / tai tietää, ymmärtää tämän ironian... Minä en menisi suurin surminkaan. Edes astelemaan lumiseen maahan paljain jaloin, saati kierimään sinne. Henki salpautuu ja meinaa tulla ahdistus pelkästä ajatuksesta.
Kuten näkyy, homma meni mahalaskuksi (no kattokaapako siellä oli aivan mahtava valikoima siemeniä!!). Kasvukauden lähestymistä kanssani odottavat nyt Pioniunikko 'Lilac Pompom', aitoelämänlanka 'Star of Yelta' ja keisarinelämänlanka (I. nil) 'Split Second', koristehirssi (Panicum elegans) 'Frosted Explosion' sekä ilman suomenkielistä nimeäkin minut hurmannut, havaijilaiseksi googlattu Chloris barbata 'Telly masts'. Hirssin saa kylvää jo helmikuussa!
On kyllä aika hienoa ajatella, että päivät ovat pidentyneet lähes tunnilla jo, ellei enemmällä, ja tammikuu, tuo kuukausista julmin, on reilusti paremmalla puolellaan. Loppukuukin menee todennäköisesti hujahtamalla, sen verran vauhdikkaita työpäiviä on edessä. Kymmenen päivän päästä on helmikuu, hallelujaa! Sitä ennen saa vielä jännittää presidentin vaalin tuloksia. Tulee mielenkiintoinen ilta.
4 kommenttia:
Tjaa.. minusta kuukausista julmin on marras- ja joulukuu, kun pimenee ja kylmenee koko ajan. Viime torstain auringonpaisteessa koin valon juhlaa, sitä ei voi koskaan viettää marras-joulukuussa!
Aivan ihanaa, naapurillani oli pioniunikkoa yhtenä kesänä ja se oli tajunnanräjäyttävän hurmaava, siis melkein yhtä hurmaava kuin Musti!
Ja tuo EV :-D
No hei, sun kikkaviitonen toimii! Kiitos vinkistä. On se hyvä, että on tietoteknisesti valistuneita ystäviä :-D
Minähän aloitan marraskuussa toisen kauteni, as you know, sen joulusesongin, joten en voi valittaa niistä mitään. Tässä vaiheessa joulu on takana ja puutarhakausi liian kaukana edessä, kuukausi on pitkä ja pimeä, ja eniten v...ttaa kaikki.
Oi, kiva, että sinulla on livekokemus pioniunikostani. Odotan näkeväni sen heiluskelemassa pihallamme...
Oot ostanut jo ekat siemenet, vau!
Minä olen vasta selannut kuvastoja. Luulen kyllä että kun menen käymään kukkakaupassa, joka mainosti lehdessä viime viikolla että siemenet ovat tulleet, meiltäkin löytyy joitain uusia siemenpusseja. Vaikka ensin täytyisi tehdä inventaario niille viimevuotisille:)
pioni: minulla tuli kyllä välillä pieni omantunnon ääni oikeaan korvaan huutelemaan, että katso viimevuotiset siemenet, katso viimevuotiset siemenet, mutta olin kyllä niin kovakorvainen, etten kuunnellut koko tyyppiä :-D
Lähetä kommentti