Ja tapahtui näinä päivinä...

Mistähän aloittaisin? Ehkä on parasta aloittaa A:sta. Sitä ennen on todettava, että lumi on taas pelkkä muisto vain. Viime viikolla näytti jossakin vaiheessa vielä näinkin talviselta. Sitten se suli pois.

A niinkuin mAanantai: ihan tavallinen päivä. Paitsi että appivanhemmat tulivat illalla.

B niinkuin Biistai: ei kai tässäkään päivässä mitään erikoista. Työpäivä vilahti, illalla seurasin mummon ja papan seurasta huumaantuneena edestakaisin kimpoilevaa lastani.

C niinkuin Cesciviikko: kun tulin töistä kotiin, ensimmäinen asia, minkä kuulin, oli, että lapsi on kuumeessa. Ymmärrän tietysti, että hänellä ei ollut mitään hätää isovanhempiensa kanssa, mutta olisihan tuo ollut äidinkin kiva kuulla vähän aiemmin, mikä on tilanne. Ei olisi ehkä sitten rennoin rantein tehnyt työpäiväänsä loppuun saakka vaan lähtenyt hoitamaan pienoistaan. Se ON sydäntäsärkevää, kun eilen ympäriinsä sinkoillut lapsi makaa sohvalla silmät lautasen kokoisina ja huokaa varovasti, että äiti, on mulla vähän pää kipeä.

D niinkuin dorsdai. Aamulla äiti singahti vesisateessa (JÖSSES sitä on riittänyt!!) ennen kukonlaulua 35 kilometrin päähän työpaikalleen hakemaan tietokonetta ja työpapereita, ja samalla vauhdilla takaisin. Siihen aikaan, kun normaalisti olisin aamulla perillä töissä, olin jo palannut kotiinkin. Appivanhemmat lennähtivät takaisin pohjoiseen kotipesäänsä puoliltapäivin, ja sitten me Eka Vekaran kanssa asetuttiin kahdestaan sairastuvalle: hän makoilemaan sohvalle tai syliin, ja minä hoitsu ei-niin-hento valkoinen tarkkailin tilannetta kaukaa tai läheltä. Kuume nousi korkeimmillaan 38,9:ään, mutta muuta oiretta ei oikeastaan ollut.

E niinkuin pErjantai. Takaisin töihin. Herra Mies jäi vuorostaan hoitamaan EV:aa. Kuume laski pikku hiljaa jo torstai-illan aikana, ja perjantaina EV:n vauhti alkoi lähennellä normaalia. Illalla askartelin päiväkodin tädeille pienet lahjat, joihin sain idean töistä Virpiltä: kivannäköinen tuikkuämpäri, se täyteen tuikkuja ja sellofaanilla paketiksi. Eivätkös olekin somia?

F:stä ei saa lauantaita mitenkään, joten olkoon vaan lauantai. EV:n taskujoulukalenterissa luki: "Jouluretki Helsinkiin. Käydään Tuomaan markkinoilla ja joulukonsertissa." Aika uhkarohkea suoritus puolikuntoisen lapsen kanssa. Siksi tiivistimme käyntiä. Tuomaan markkinat juostiin läpi sateenvarjot toisiinsa kolisten. EV totesi, että ihmiset ovat kuin käveleviä sieniä. No, sen nasevammin sitä ei kyllä olisi voinut sanoa. Kosteusprosenttikin suosi sienten kasvua...

"Helsinki. Sateinen, sumuinen kaupunki."

Tästä ei saa joulutunnelmaa oikein tikistämälläkään.

Tuomaan markkinat oli siirretty Senaatintorille. Tuuli oli tehnyt jossakin vaiheessa tepposet torin komealle kuuselle ja kaataa rommauttanut sen tyvestä poikki. Siksi puu seisoi säänmukaisesti surkean näköisenä, vähän onneksi vastatuuleen kallellaan.

Joulukonserttimme on perinteisesti ollut YL:n serveeraama, ja kirkko on aina ollut Johanneksen kirkko. Sinne siis tänäkin vuonna. Minä, perinteisesti, tirautin ensimmäiset kyyneleet jo kulkuelaulun "Alta trinita beata" aikana, ja jatkoin samaa linjaa myöhemmin, ensin Maa on niin kauniissa, sitten Jouluyö, juhlayössä, joka muutoin ei kuulu suosikkeihini, mutta kuunnelkaapa korvan vieressä hyrisevää ykkösbassoa ja väittäkää, ettei kosketa. Herrat kun laulavat Jouluyön kirkon käytäville levittäytyen, ja me usein osumme reunakäytävän viereen.

En etsi valtaa, loistoa kaikui täpötäyden kirkon sisällä koskettavasti, kuten aina, ja sitten se oli ohi.

Eikä hetkeäkään liian aikaisin, tuumasi anti-mieskuoromusiikinystävä Eka Vekara, joka kyllä malttoi kuiskailla ansiokkaasti, mutta penkissä istuminen paikallaan puolentoista tunnin ajan vastasi tavallisen miehen maratonjuoksua hänelle. Olen niin pahoillani, kultaseni: ensi vuonna uudestaan.

G tekee vissiin sitten gunnuntain, jolloin tein jouluisen kukka-asetelman ystävän vanhemmille, joiden luona tapaamme käydä viemässä joulutervehdyksen juuri juhlan alla. Heille teen usein valkoisen asetelman, tyttärelleen - ystävälleni - syntyy yleensä punasävyinen, sopimaan heidän olohuoneensa väreihin. Nyt asetelmasta tuli kiusallisen voittopuolisesti keväänvihreä. (Freudilainen lipsahdus? Ostin nimittäin hemaisevan keväänvihreän pitkähihaisen trikoopaidankin sunnuntaina. Sopivasti passaa yhteen Naisten joulumessuilta ostamani keväänvihreän kaulakorun kanssa...)

Oma asetelma oli tänä vuonna kunnolla valkovoittoinen, astiaa myöten. Joulutähdestä tuli vähän liian hallitseva, mutta olkoon. Kyllä se kotiin välttää. Lisänä mähkä, kirjavalehtinen muratti sekä joulu- tms. lehtikaktus, jonka kukkien on parasta olla avautuneinakin valkoiset, tai muuten...




 

Äidin jemma. Tämä karkkipurkki nostetaan esille vain joulun aikaan, ja se sisältää vain vihreitä kuulia. Tai maksimissaan Finlandia-kuulia.

Näitä eivät juuri muut perheenjäsenet syö. Ja minä jään kiinni joka kerta: kantta on kertakaikkiaan mahdotonta nostaa kolistelematta. Tai sitten käteni vain yksinkertaisesti vapisee nautinnon kynnyksellä...

Ainoa ikkunatähtimalli, jonka olen suostunut sulattamaan: Airamin Kuurankukka. Paperiset joulutähdet jätän muille.

Tämän mistelinoksan toin kotia koristamaan Kööpenhaminan reissulta. Tuote on sarjaa "Karen Blixens jul", joka vähän nostattaa tietämättömällä kulmakarvoja, mutta ei tuota vain voinut vastustaa.

Yhtään suukkoa ei sen alla ole vielä jaettu, mutta ehtiihän tässä. Onneksi niitä saa muualla huushollissa.

Jos teidän televisionne on "monikanavaversio", kääntäkää jouluentusiastit ihmeessä katseenne Avalle!! Siellä pyörii brittiläinen Joulu Kirstien tapaan -ohjelma, joka on aivan fantastinen ideapankki.

Minäkin, täysin askartelukädetön, sain komean idean ohjelmasta: otetaan tavallinen joulukuusen pallo ja kaunista nauhaa. Nauhasta pyöritetään muhkea rusetti rautalangan pätkän ympärille, pujotetaan rautalanka pallon ripustuslenkistä läpi ja hey presto, valmiina on erittäin hehkeä joulukuusen koriste, jonka voi sillä rautalangalla kiinnittää kuusen oksalle lähes näkymättömästi.

Tänään Kirstie teki mm. itse saippuaa, joulusukan ja huikean kauniita ruusukoristeita kirpparilta (mikä oiva lahjojenostopaikka, jos sattuu olemaan hyvä kirppis lähellä!!) ostamansa korin somisteeksi. Korin hän täytti itse tekemillään herkuilla ja muilla lahjoilla. Ah, miten yksinkertaista, lämmittävää ja edullista. Excellent!

Ja taas olis maanantai. Meno alkaa käydä vähän levottomaksi: so many things, so little time. Huomenna mennään, keskiviikkona tullaan, torstaina mennään. Vieraita siis. Kalat ja muut tuoretavarat on ostamatta, osa lahjoista pakkaamatta, osa jopa vielä tekemättä tai ostamatta. Töissä olisi kai korrektia käydä, ja nukkuminen, tuo tyystin yliarvostettu puuha näin jouluviikolla, valitettavasti houkuttelee kuin seireeni...

Hyvää yötä, kaikesta huolimatta.