Amatööri puutarhaharrastelija, aktiivinen marttailija ja ammattimainen taivaanrannanmaalari kirjoittaa puutarhasta ja muista itselleen rakkaista aiheista.



perjantai 11. marraskuuta 2011

Rati-riti-ralla

Jos nyt ei ihan talvi, halla, niin joku kuuraparta pihan yli kuitenkin pyyhkäisi toissayönä, kun aamu näytti tältä.


Tuoksukurjenpolven lehtiä


Spice girls Oregano ja Salvia vähän jäätyivät...

Tiarella tai heucherella, en nyt muista, kumpi. Tiarelloista joku taitaa olla.
Voi herranjestas tätä minun puutarhaani. Taas yksi Dementia alzheimerii. (Se edellinen oli muuten ristikki, Aubrieta.)
Tuoksuherneistä sinnikkäin on pötkinyt näin pitkälle, mutta ny se hyytys.
Hii, viheltelee hennosti punatulkkukin jo pihalla. Kavereineen. Kävin laittamassa linnuille lintulaudat ja ruokaa ennen kuin hain edes Hesaria postilaatikosta. Puhumattakaan, että olisin itte kahvia saanut.

Täytyy se joku järjestys elämässä olla :-)

Ja kun lintua pörisi siellä ja täällä, talitintit, sinitiaiset, mustarastaat, pikku- ja tavalliset varpuset... Oi, ja mahtava joutsenaurakin mennä honkotti idästä länttä kohti. Siitä en vain saanut aamukohmeessa (kohmeessa, ei kohmelossa, toim.huom.) kuvaa. Harmitti!!
Ei oo mantelityräkki, vaan... voi taivahan vallat. No, tyräkki se on ainakin. Euphorbia.

Ehkä minun pitäisi sittenkin tehdä ne nimikyltit kasveille.
Ranskiksellakin oli aivan otsa huurussa ja linssit sumussa. Säikähti, raukkaparka, kun ihan yllättäen tulikin kylmä. Onneksi juuri ehdittiin vaihtaa talvirenkaat, ettei ihan tassut paleltuneet.

En yleensä personoi esineitä, mutta Ranskis on kyllä... vähän niinkuin kaveri. Kimppakyyti töihin ja takaisin. Sitä on vaikeaa määritellä, onko se Elle vai Il. Ehkä se on enemmän Il, vaikka ranskaksi se kyllä kuulostaa vähän liian fiiniltä Ranskikselle. Tuo on sellainen duunariranskalainen, mitä sitten tarkoittaneekaan. Ei pidä meteliä itsestään (paitsi nyt, kun moottorissa joku nakuttaa ulkopuolella kuuntelevaa häiritsevästi), eikä tee numeroa mistään. Ajaa vaan menemään, pehmeästi ja tasaisesti, valittamatta. Hyvä työjuhta: kuljettaa kasvit, lautaostokset ja serkun muuttokuormat. Ei liian hieno, että sitä joutuisi jatkuvasti puunaamaan - eikä sitä kyllä puunatakaan - vaan sellainen matalan profiilin jokapaikanhöylä.

2 kommenttia:

Saila kirjoitti...

Voi kun kaunista! Kuuratalvi on kyl erittäin hieno, mutta sitä hankea ei nyt tarttis tulla yli metriä (taas).
Oisko toi se Euphorbia 'Chameleon'? Sillä ei kai oo suomenkielistä nimeä? Vai mikä on muuten mantelityräkki? Kysyy epätietoinen Espoosta.
Hyvä järjestys teillä, oikein sopiva- paitsi että kissat tässä kohtaa sanovat, että heille AINA ENSIN. Näin. Vaikka tulkkupaistia.
Autonkottero on muuten ranskaksi feminiini, une voiture, tiedoksi jos sattumalta et tiennyt. Jonkun ranskalaisen (nais)tuttavani mukaan ja harmistuksekseen ne asiat, joiden päällä istutaan, ovat feminiinejä (auto, tuoli, pöytä - no riippuu istujasta). Ranskis-ex-poikaystäväni kanssa meillä oli citroen bx, jota muistelen vieläkin lämpimästi. Vaikka se nakkasikin joustinöljyt pihalle Manchesterissä ja ajoimme kotiin peffat melkein kiinni asfaltissa kuin ferrarilla konsanaan. Että olisinko joskus istunut ferrarissa, no en muista tai en varsinkaan myönnä.

intopii kirjoitti...

Tuo ei ole Chameleon. Tuo on joku muu. Mantelityräkki on Euphorbia amygdaloides Purpurea, joka otti ja kuoli jo aikaa sitten. Hm. Tai itse asiassa voi tuo ollakin Chameleon, mutta ei se tukholmalainen. Sain tuon ripsialpina, mutta tuo ei ole sitä nähnytkään.

Meidän Ranskis ei ole une voiture. Se on La voiture. Mutta kun se ei ole la. Jostakin syystä se vain on ennemmin äijä. Duunari. Tavallinen jörndonner.

Voi kun joskus pääsis edes Ferrarin kyytiin, saati rauhallisin mielin ajamaan... tai ehkä mä en niin innostuisi Ferrarista. Se on liian "tavallinen". Ehkä Lamborghini mielummin. Jos urheiluautoista pitää joku ottaa. Jaguarilla, vanhalla arvokkaalla, ajelisin sen sijaan oikein mielelläni.