Kahvilaksi laitetun tilan vaatimaton kattovalaisin.
Salia muutoin yritin kyllä kuvata, mutta en kehdannut käyttää salamaa, joten kuvista tuli hyvin rakeisia ja epätarkkoja.
Seimiasetelma "kahvilan" ikkunalla.
Arvokkaan tunnelman jälkeen siirryimme kohti jotakin aivan muuta: Stockan joulupuotia keskustan myymälässä. Viimevuotinen katastrofi vieläkin muistissa kirvellen tunnelmat olivat vähän varautuneet. Onneksi tämänvuotinen tarjonta oli taas parempaa. Taisi silti olla ensimmäinen kerta koskaan, kun en ostanut yhtään mitään. Fiilikseen saattoi vaikuttaa hieman kuumeinen olo, mutta toisaalta ajattelin myös kaikkia niitä koristeita, jotka minulla jo varastossa on (ja niitä ei ole vähän). Lisäksi oman joulun teemaväri oli vielä vähän kadoksissa.
Samppanjan väriset koristeet kyllä yrittivät vähän houkutella minua, mutta sain pysytyksi tiukkana. Alan todellakin olla siinä tilanteessa, että mitään kokonaan uutta värimaailmaa en KEHTAA enää hankkia. (Joulukoristemääräni ei TODELLAKAAN ole vähäinen.) Hyllyjen välissä kierrellessä ajatus pikkuhiljaa muotoutui: ehkäpä joulun väri on tänä vuonna pelkästään valkoinen. Sitä minulla ei koskaan ole ollutkaan, vaan aina jokin muu väri on ollut rinnalla.
Hmmm... täytyy makustella.
Tietysti siinäkin tapauksessa koristeita täytyy varmaan hankkia vähän lisää, mutta se ei ole niin paha kuin kokonaisen uuden värin aloittaminen (tätä eivät muut kuin jouluentusiastit ymmärrä varmaan ollenkaan). Valkoisia palloja onneksi jo on, samoin paljon muuta valkoista löytyy kotoa. Ehkä silti jotain pientä tarvitaan...
10 kommenttia:
Joko nyt oli jossain tällainen näyttely, voih! Olen kyllä ihan jouluhöppänä, mutta en ole alkanut joulujen väriä vaihtaa juuri tuosta syystä - minulla on jo ihan liikaa kaikenvärisiä ihanuuksia, ei kuitenkaan niin, että jostain väristä saisi yksin. Niinpä jouluni on värikäs ja piste8]
Oli, oli! Alkoi 28.10. ja päättyi - tänään. Mutta tämähän oli vasta alkua näiden näyttelyiden / messujen osalta. Valtavasti kaikkea ihanaa on vielä tulossa, ympäri Suomen, näin oletan.
Värikäs joulu kuulostaa sekin hemaisevalta! Ehkäpä pitäisi kokeilla joskus sitä: kaikkia sävyjä esille. Olisi iloinen näky! Ja jouluhan on ilon juhla.
Niin, vaikka valkoista LUNTA :-D Pääsisit halvalla.
Ai, ei ollyt hyvä vitsi.
No en väittänytkään että olen se jouluentusiasteja ymmärtävä tyypperö.
Helsingissä oli muuten varsin ihanaa myös Vanhalla ylioppilastalolla: nalle- ja nukkemarkkinat. Täynnä miniä! Ostin maailman pienimmät lyijykynät, puhelimen, ankkurin ja Pieni talo preerialla -tyylisen hatun. Muun muassa. Jee! Mun joulu oli tänään!
Upea paikka! Voi, miten ehtii virittyä jouluun - ensimmäistä kertaa tuntuu tulevan jotenkin puskan takaa.. Ehkä minäkin voisin kaivella joululaatikoitani ja kangaspakkojani, ties mitä unohdettua löytyisi, ja metsästä vähän jäkälää ja käpyaarteita:)
Ja valkoisia aivan ihania joulukukkia löytyy vaikka millä mitoin:)
Saila: voi vitsi, kun kivaa, että messut olivat elämys sinullakin! Tuleeko hankinnat harmaaseen taloon vai onko sulla myös minivene / -laiva jossakin (tuosta ankkurista mä vaan...)?
Maarit: joulutunnelma kyllä löytää sinut, jos olet sille yhtään altis. Minuun se iski Elloksen mainoksesta :-)
pioni: aah. Todellakin. Kukat! Valkoinen hyasintti on kyllä ihan maailman kaunein joulukukka, vaikkei yleensä tuoksukaan niin upeasti kuin se punainen versio.
Tuo näyttely kuulosti kivalta.
Rakastan joulutunnelmaa. Inhoan kaupallisuutta.
Tällä hetkellä joulu on kovin kaukainen minulle.
Saven keskellä ajatukset eivät vielä pääse kauneuteen, kun mietin vain mitä ehtii peittää ennen lunta-vai toivoako että ennustus pitäisi ja lunta tulisi vielä enemmän kuin viime talvena ja peittämisen ongelma jäisi tyystin kevääseen.
Minulle joulun väri on kulta. Vaikka joulu on muuten lastenjuhla, kuuseen en suostu laittamaan kaikkia iki-ihania askarteluja joita tulee syleittäin koulusta/eskarista/kerhosta.
Kuuseen tulee vain hiukan kultaa, ja valoa ja kuusi on oikea ja tuoksuu kuuselta.
Uskonnollisuus on karissut minusta vuosien mukana mutta jouluun kuuluu enkeleitä.
Jouluun kuuluu myös tonttuja.
Jouluntaikaa ja tunnelmaa.
Jouluun kuuluu kynttilöitä-paljon kynttilöitä.
R&T, minustakin joulusta voisi ottaa 90 % sitä kaupallisuutta pois. 10 % voi jäädä, jotta saan apua niiden mahdottomimpien lahjojen ideointiin...
Kultakoristein somistettu kuusi <3 <3 Ihanaa hohdetta, varmaan ilman valojakin. Oih!
Meillä on Eka Vekaralla oma kuusi. Pieni, ruukussa oleva, pöydälle tai hyllylle mahtuva tekokuusi. Siihen saa ripustella omannäköisiään koristeita, vaikka ihme kyllä häneltä niitä ei ole ilmaantunut.
Minä aina kuvittelin olevani edes jollakin tavalla uskonnollinen, kunnes kerran pyöräilin, Eka Vekara pienenä poikana turvaistuimessa takanani, hautausmaan ohi. Mietin, mitä vastaan, jos poika kysyy, mitä ihmisille tapahtuu sitten, kun he kuolevat. Ja totesin, etten voi väittää heidän menevän taivaaseen, enkä usko ylösnousemukseen enkä iankaikkiseen elämään.
Tuosta se ei johdu, mutta meillä ei ole enkeleitä, eikä tonttujakaan. Paitsi seimessä - molempia. Tonttuja on vain kaksi, ja ne ovat pienenpieniä, piilossa seimen ylisille vievien tikkaiden alla, mutta ne ovat siellä. Pohjoisen tytön vastine katalaanien "kakkaajalle"! (Ihan totta: jos ette tienneet, Kataloniassa seimeen kuuluu caganer, eli kakkaajahahmo. En tiedä yhtään, miksi!)
Caganerit kuuluvat katalonialaiseen jouluseimiasetelmaan yhtä erottamattomasti kuin Jeesus-lapsi, Joosef ja Maria. Pienet hahmot esitetään kyykkyasennossa housut nilkoissa ja kakkaamassa. Kummallisen minipatsaan on tulkittu korostavan ihmisen pienuutta ja inhimillisen sekä pyhän vastakkainasettelua. Lisäksi sen on uskottu tuovan onnea tulevan vuoden sadolle. Niiden ajatellaan kuvaavan ihmisten keskinäistä samankaltaisuutta säätyyn katsomatta.
:)
Jestas, R&T! Asiako oli sinulle entuudestaan tuttu, vai googlasitko? Kiitos!
Lähetä kommentti