Se on ohi taas tältä vuodelta.

Viimeiset omenat hautuvat parhaillaan uunissa, porkkanakakun uumenissa. Puissa ei ole enää ainuttakaan pallukkaa. Se on ohi nyt.

Kahdesta ämpärillisestä olen viikon aikana tehnyt seitsemän rasiallista omenasosetta, kahdeksan tölkkiä omenahilloa sekä tuon piirakan. Toivottavasti joku syö niitä talven aikana (kakku taitaa tosin mennä viikonloppuna parempiin suihin). Mainittakoon teille, jotka ette tiedä tai muista, että minulla on kolmen hengen perhe. Meillä on kaksi pakastinta, ja toisen jääkaapin hankintaa suunnitellaan. Kolmen hengen perheelle. Joista yksi on lähes maaninen säilöjä.

Omenamintun blogista sain idean keitellä aroniamehua glögin tapaan. Omissa pensaissa oli vain ämpärinpeitto marjoja, mutta naapurin pensaissa seisoin paikallani jonkin aikaa ja sain siitä ämpärin kukkuroilleen. Kaatelin sitten peukalonpään kokoiset pallukat mehumaijaan sokerin kera, ja laitoin harsopussukkaan kanelitangon, vaniljatangon, muutaman neilikankukan ja pienen palan tähtianista ja pudotin pussukan mehustimen mehuosaan. Tuli aika hyvää mehua, vaikka itse sanonkin. En tokikaan kerää ansioita ideasta, vaan luovutan tunnustuksen Omenamintun ohella Rimpsukaisalle, joka oli Omenamintun aronia-omenakiisselipostaukseen kommentoinut. Kitooos, molemmille.

Muuten olenkin huiskinut päiväkodin, työpaikan ja kodin väliä. Lauantaina päästin sentään itseni ostoksille hetkeksi, ja Tuusulan Kodin Terrasta kaappasin mukaan etukuistille kivannäköisen valaisimen. Sehän piti tietenkin itse konkoilla asentamaankin. Minä itte (intopii, 4 vuotta.)!

Otin avuksi uuden ihastuksemme, tuolin, josta saa mainiot keittiötikkaat. (Eikös ole soma kapine?)

Valaisimessa ei tietenkään - ei tosin katossakaan, edellisen valaisimen uumenissa - ollut modernia pistokeliitäntää, vaan ihan vanhanaikaisen sokeripalan kanssa sai askarrella (-pas...rella; Studio Julmahuvi tulee mieleen aina, kun tuota sanaa käytän) varsin huolella. Ja toki valaisimesta piti ruuvata irti kattokiinnikeosakin, jotta edes auttavasti pääsi käsiksi siihen saaplarin sokeripalaan.

Ei se katto korkealla ole, mutta riittävän korkealla kuitenkin siihen, että välillä piti vaihtaa asentoa. Herra Mies oli kaverina ojentelemassa isoa ristipäämeisseliä, pientä tasapäämeisseliä, ottamassa ruuveja ja kiinnikkeitä ja hehkulamppuja vastaan ja antamassa uutta lampukasta käteen.

Olipa luojan siunaus, että ukkokulta vieressä seisoi: nousin paremmin nähdäkseni tuolle ylimmälle askelmalle... ja koko komeus petti alta. Siihen EI olisi saanut nousta seisomaan. Keikahdin komeassa kaaressa - onneksi kutakuinkin siippani käsivarsille. Vasen jalkaterä löi tosi kipeästi johonkin, sillä seurauksella, että pottuvarvas meni melko lailla sinimustaksi. Samoin jalkaterän ulkosyrjä. Oikean jalan polvitaipeeseen tuli oman käteni kokoinen mustelma, ja oikeaan olkavarteenkin muutama pieni sininen viiva kenkähyllyn laitaan kopsahtamisen seurauksena. Vaanko minäitte piti saada asentaa.

Muistanpa jatkossa.

Huomiseksi on luvattu aivan fantastisen hienoa säätä. Yritän epätoivoisesti keksiä keinoa olla kahdessa paikassa yhtä aikaa: siellä, missä minun pitää palkkani ansaita, ja siellä, missä minun oikeasti tekisi mieleni olla. Ei kenelläkään sattuisi olemaan kloonauslaitetta nurkissa pölyttymässä...? Ajatelkaa, jos syyskuun viimeisenä päivänä olisi 20 astetta lämmintä. Ooh... Täytyy jollakin konstilla kirmata töistä niin aikaisin kuin suinkin kehtaan, ja painella suorinta tietä pihalle. Josko minä vihdoin viimein saisin istutetuksi nekin kasvit, jotka kesälomamatkalla ostin. Ja kukkasipulitkin saisivat mukavan alun juurtumiselleen, jos pääsisivät maahan lämpimänä päivänä. Vieläköhän viimeisistä raparperinvarsista voisi keittää mehua, vai tulisiko siitä tikkujuomaa?

Sadonkorjuu alkaa joka tapauksessa vedellä viimeisiään. Yrtit lienee hyvä hetki nostaa nyt kuivumaan, ja ehkä tomaateista saisi muutaman punaposken talteen. Perunat on kaikki nostettu, sipulit on nostettu (valkosipuleita ei tullut), salaatinloput ja kurkunvarret nosteltu kompostiin. Kiitos, maa, tästä vuodesta!

Mitähän sitä ensi vuonna laittaisi kasvamaan...?