Puutarhasuunnittelija Ylimmäinen.

Lupauduin viime syksynä suunnittelemaan (siis minä, tavallinen jörndonner puutarhasuunnittelussa, en todellakaan mikään ammattilainen!) ystäväperheen pihaa. Kävimme pitkiä keskusteluja, kuvasimme pihaa syksyn ensimmäisessä lumisateessa, selasimme valtavan määrän kirjoja ja lehtiä ja pohdimme. Pohdimme ja pohdimme.

Sitten pallo jäi minulle. Olin jo homman käynnistyessä nähnyt sieluni silmin pihan vähän itämaisuuteen kallellaan olevana; perheen kodin sisustus on maustettu monin itämaisin yksityiskohdin, ja asukkaat itsekin ovat hieman sen tyylisiä hengeltään. Niinpä lähdin hahmottelemaan pihaa siihen suuntaan: soralla katettuja istutusalueita, kiviä (niitä on ennestään!), havuja, heiniä, kuunliljoja ja ehkä joitakin tyyliin sopivia kukkivia koristekasveja (iiriksiä, kärhöjä, ehkä pioni jonnekin, ehkä). Muutama valaisin korostamaan yksittäistä puuta, kivilyhty. Itämaistyyppinen portti sisääntuloa korostamaan.

Nyt suunnitelmani alkaa olla valmis annettavaksi ystäville ensimmäistä kertaa tarkasteltavaksi ja siirrettäväksi jatkokeskusteluun / -kehittelyyn. Jännittää! Mitähän he mahtavat ajatella siitä...?

Kun viimeistelin suunnitelmaa, harmittelin, että meillä Suomessa ei taida olla tarjolla suunnittelukursseja tai -koulutusta jörndonnereille. Siis sellaista vähän pidempää kuin kansalaisopistojen neljätuntiset. Olisipa! Menisin viivana. Olisi hienoa oppia asiasta edes vähän. Toki minulla on kirjoja hyllymetreittäin, mutta ei juurikaan puutarhasuunnittelusta.

Jos olisin nuorempi tai jos minulla ei olisi jo ihan riittävästi koulutushistoriaa takana, voisin jopa harkita alan opiskelua ihan oikeasti, mutta se juna meni kyllä jo. Jälkijunaan eli pienimuotoisempaan opiskeluun intoa ja mahdollisuuksia kyllä olisi. Huhuu, Lepaa tai muut puutarhakoulut, täällä olisi maksavia asiakkaita! Miten olisi puolen vuoden iltakurssi puutarhaharrastelijoille...?

Toinen päivän pohdinnoista liittyi siihen, miten vaivatta silloin viime syksynä ajatus itämaishenkisestä puutarhasta nousi mielessäni esiin. Toisen pihaa lienee helpompi ideoida, sillä olen nämä tässä talossa asutut neljä vuotta koittanut löytää meidän pihan "genus locia", eli paikan henkeä, mutta melko hengetöntä on. Alue, jossa asumme, on vain 90-luvun puolivälissä puutalotettu (jaa, on täällä muutama tiilitalokin, ja saattaa löytyä muutakin kivimateriaalia, kun oikein miettii) mäki, ilman sen suurempaa yleistä miljöön erityisolemusta. Tee siihen sitten talonmukaista sisustusta tai puutarhaa :-/

Vaikeaahan sitä tietenkin on saada tavanomaisesta poikkeavaa sisustusta tai ulkomiljöötä aikaiseksi, kun itse on niin "tyylitön" ja tavallinen kuin olla voi! Nyt pitäisikin ystävien antaa kommentteja siitä, minkälainen olen tai miltä meidän koti ulkopuolisen silmin näyttää. Ehkä siitä saisi ideaa!

Jos saisin ihan pelkästään itse päättää eikä tarvitsisi ajatella pihalla viilettävää, pikkuhiljaa kasvavaa miehenalkua leikkeineen ja peleineen, täällä olisi varmasti nykyistä huomattavasti enemmän kasvillisuutta, ennen kaikkea ylöspäin. Puita meillä lienee tähän tonttiin nähden tarpeeksi, varsinkin sitten, kun se pikkuruinen mongolianvaahtera tuosta rykäisee kasvuun, ja rusokirsikkakin nostaa latvuksensa kunnon korkeuteen. Pensaita voisin kyllä hankkia lisää, vähän näkösuojaksi tai katseen kulun katkaisijaksi. Nyt on runsaasti nurmikkoa, millä pelata ja ajaa polkupyörällä. Voi ruttu.

Ja etupihan / sisääntulon asfalttikentän räjäyttäisin ATOMEIKSI. Herra Mies vaan tykkää siitä niin kovasti, kun se on niin kätsäkkä kolata lumesta puhtaaksi, eikä kesällä tule hiekkaa tai soraa sisälle. Mrrrr...! Minusta sisääntulo saisi olla vähän vähemmän avoin ja paljas, ja enemmänkin hieman salaperäinen tai suojaisa.

Sitten siirtelisin muutaman ison omenapuun ja tuijan, (helppoa kuin heinänteko), laittaisin kunnon lipputankoalueen ja nostaisin siihen komean tangon pystyyn, pari oleskelualuetta voisi olla kiva, etukuistin laajennus ja kunnon kukkapenkki siihen viereen... Ei tähän mitään tiettyä tyyliä synny näilläkään aatoksilla, ellei "vihreys" tai "suojaisuus" ole tyyli.

Kuinkahan kauan tässä pitää asua ennen kuin jokin syvempi henki lähtee pihisemään puissa ja pensaissa? Sitä mielenkiinnolla ja odottaen tarkkailen.