Lomamatkalla... osa 2

Tiistai. Rouva hyppäsi taas jaappanilaisen(!) helmenvalkoisen rattiin ja keula kohti - mitäpä muuta kuin viinitilaa. Ei kai Ranskassa voi käydäkään ilman visiittiä! Tai voi tietysti, mutta me ei...

 

Kohteena Vouvray ja Cave des Producteurs de Vouvray. Oli tosi kiinnostavaa päästä kiertämään kellareissa ja näkemään esittely kohtalaisen modernista viinintuotannosta.



Tanssitettavia kuohuviinipulloja hylly toisensa perään...

Ja maan pinnalla viehko "tehtaanmyymälä".

Päästiin vähän maistelemaankin paikallisia tuotteita. Vouvrayssa tuotetaan ainoastaan valkoviiniä, kuplilla ja ilman.

Houkutuksia oli tarjolla monenlaisia, ostoskassista (hyllyn päällä) viinikarahviin ja herkkuihin.

Siinä Loiren laakson viinintuotantoalueet kartalla.

Onneksi parveke ei tullut yhdellä puutarhamyymäläreissulla valmiiksi.

Jardiland!!

Vähän jäyhempi-ilmeinen vastaanotto oli tässä myymälässä, mutta tyyppi oli onneksi hyvin - no, tyyni.

Myymälöissä oli yllättävän paljon erilaisia havuja tarjolla. Ilmeisesti Manner-Euroopassakin osataan arvostaa ikivihreyttä, -keltaisuutta ja -harmahtavanvihreyttä.

Pisteet heille!

Orléansista matka Pariisiin jatkui junalla.

Lähtöasema.

Ja pääteasema, Gare d´ Austerlitz.

Raahauduimme matkalaukkuinemme taksitolpalle - vain kuullaksemme, että "no taxi - taxi on strike". Jaaha. Paikalliset taksit olivat suivaantuneet Uberille ja päättäneet, että ei kulje kumijalka, eikä muutamat junatkaan. Onneksi meidän kyytimme eteni sentään pääteasemalle rauhassa.

Ei muuta kuin pakaasien kanssa metroon. Helppo nakki, paitsi että matkassa mukana olivat sekä Eka Vekara, melkein kymmenen vee, että Rouva Äiti, hieman päälle 70. Ja portaita oli, ylös ja alas. Keltaisella linjalla Républiquelle ja ruskealla linjalla Rambuteaun asemalle.

Siitä onneksi oli enää kivenheitto hotellille.

Ja mikä HOTELLI! Pienenpieni, 19 ilmeisesti keskenään täysin eri tavoin sisustetun huoneen rakennus, huikean ystävällinen nuori henkilökunta (ja kun sanon ystävällinen, tarkoitan maailman, ei Ranskan mittapuuta) ja varsin rauhallinen sijainti, vaikka etäisyyttä kaupungintalolle oli vain muutama korttelinväli, ja Pompidou-keskus oli seuraavassa korttelissa.

Jos ikuna tähtäät Pariisiin ja etsit hotellia, testaapa Georgette!

Meidän huone...

Ja sitten pasteeraamaan helteiseen (yli +30) pääkaupunkiin.

Kaupungintalon katolla liehui onneksi trikolori, sai siitäkin kuvan.

Ranskassa kirkot osaa olla sitten suuria. Notre Dame. Ei edes yritetty sisälle, jono oli vaaaaltavan pitkä eikä helteessä seisominen houkuttanut.

Siellä oli sitten tällainen toinenkin suuri rakennelma. Ihan keskellä kaikkea.

Aikani kun olin tuijotellut Eiffeliä ylöspäin, minulla kävi tuuri. Osasin laskea katseeni juuri kun tämä aivan yltiösuloinen (japanilainen?) pariskunta valkoisissaan pölähti suojatielle kuvaamaan tuoretta rouvaa.

En tiedä, olisivatko tajunneet, vaikka liikennevalot olisivat vaihtuneet autoille vihreiksi... niin omassa maailmassaan he tuossa leijuivat.

Ihana pari ♥

Perjantaina kävimme vielä Riemukaarella. Se on muuten 13 katua yhdistävä - liikenneympyrä.

Mutta voi pojat, kyllä sen tuolla seisoessa tajusi, että on saattanut vierailla hymy olla kireänä, kun portista on käynyt ja Champs-Élysées´tä pitkin on lähtenyt pikkuhiljaa ratsastamaan - tai kävelemään - kohti kuninkaanlinnaa.

Tuntematon sotilas lepäilee ikuisen tulen alla Riemukaaren kupeessa.

Ja Marianne nostattaa kansallistunnetta Kaaren kyljessä.

Marianne ei ole ilmeisesti oikeasti ollut olemassa. Onpahan vain Ranskan tasavallalle, vapaudelle ja tasa-arvolle annettu symboli. Miksikähän se sitten on "veljeys"? Olis nyt edes sisaruus! Pöh.

Helteessä ei jaksanut edes pitkään Tuileriesin puistoa ihastella.

Nähtiin kuitenkin La Suihkulähteessä surffaavat Les Sorsat.

Puistossa oli tivolikin parkkeerattuna.

Louvren toinen piiitkänpitkistä siivistä. Tuonnekaan ei tehnyt mieli sisään. Olemme kerran olleet Firenzen Uffizissa, ja tulleet siihen tulokseen, että ääretön määrä taidetta saa niin sekaisin, ettei sitä pysty sulattamaan.

Eikä tuohon ollut aikaakaan, olimme kuitenkin saman päivän iltana lähdössä jo takaisin kotiin.

Vielä viimeinen silmäys metroon ja jugend-somisteisiin, sitten hotellille ja kohti Charles de Gaullen lentokenttää.

Finnair lentää Easyjetin ja muiden huippulentoyhtiöiden kanssa samasta terminaalista, 2D:stä. Sieltä oli turhaa hakea edes ruokapaikkaa. Yksi kahvila oli, josta just ja just saatiin jotakin murua rinnan alle.

Matka huipentui muuten vinkeällä tavalla. Eka Vekaralta irtosi ensimmäinen poskihampaista turvatarkastuksessa. Selitäpä se ranskalaiselle turvatarkastajalle, miksi pojalla on verinen nenäliina suussa... uskoi se sitten, kun näytettiin hammas.

Mitä mainioin viisipäiväinen, vaikka Pariisissa ei enää oikein suoraan sanottuna into riittänyt ihasteluun. Ehkä olisi pitänyt olla siellä ensin ja mennä vasta sitten Serkkulikalle.

Ensi kerralla eri tavalla.