Kaikkea sitä näkee. Rojekti etenee.

Onpas taas aikaa kulunut edellisestä tunnustuksestani. Olen kuitenkin yhä puutarha-addikti. Enkä ole erityisesti ponnistellut sen eteen, ettenkö olisi sitä jatkossakin.

Universumi on ponnistellut senkin edestä. On ollut paaaljon töitä, kovasti kaikkea muutakin puuhaa - ja ta-daa - kaksi viikkoa kesälomaakin välissä.

Tässä tarinaa Rojektista. Se on vähän edennyt. (Kuvia voi klikkailla halutessaan suuremmiksi.)

Ensin mallailtiin  lavakaulusten paikkaa. Herra Miehelle olis iskenyt ahneus, mutta minä jouduin toteamaan, että ei ole vaimo enää se sama sirokinttuinen 25-vuotias, jonka kanssa se aikanaan rupesi heilastelemaan. Ei mahdu noista väleistä kävelylle.

 Kovin pitäis olla sirot sääret...

Tässä  kasattuna se yrttipyramidi, josta joku kovasti jo kyseli.

Persiljaa ja lehtisalaattia sieltä jo pilkottaa... Ja lavakauluksetkin saatiin vaimolle sopiville etäisyyksille. Sora peittää kangasta melkein kauttaaltaan - loppui vain mokoma vähän kesken.

Pyramidissa on jo vähän enemmänkin kasvavaa tavaraa...

Sama suoraan edestä.

Juuri äsken nappasin tämän kuvan. Etummaisiin kauluksiin ei tullut sitten tänä vuonna vielä laitettua mitään, multasäkit joudutaan kohta kippaamaan takana olevista lavakauluksista kurkistelevien perunanvarsien multaukseen!

Hyvin on roskalauta "hintansa" pyramidikäytössä haukkunut.

Sorakuorma odottaa edelleen tilaamistaan, eikä portti ole pystyssä vieläkään, mutta onhan tässä kesää vielä jäljellä (ja jos joku nyt yrittää alkaa laulaa mulle sitä Mamban kappaletta, annan porttikiellon koko blogiin! :-D) vaikka kesäloman toinen pätkä häämöttääkin vasta kolmen viikon päässä.

Muita kuvia toisissa postauksissa, nyt pitää lähteä laittamaan ukkokullalle sapuskaa. Heissuliveissuli!