Kun päivät pääksytysten istuu tietokoneella ja selaa kirjoja, puutarhatyöt ovat mahtava vastapaino. Pihalla tuntuu, että saa niin vaivatta (hah) ja nopeasti (hah!) aikaan jotakin konkreettista ja näkyvää. Toki töissäkin palkitsee se, että ihmiset saavat apua ja neuvoja, mutta tulokset eivät NÄY missään.
Rojektissa
näkyy. Nyt on viimeisetkin lavakaulukset nostettu pois ja ihana, kastematoja täynnä oleva multa otettu talteen. Herra Mies teki arkeologisia kaivauksia: veteli multa- ja rikkaruohokerroksen pois niiden alle hautautuneen kivetyksen päältä.
Kasa on aika "komea". Tuosta se pikkuhiljaa häipyy lähipellon laitaan (luvan kanssa), kunhan jaksetaan loputkin roskamullat kaivaa alueelta ylös.
Työ näkyy!!
Kolmen esikon esikkopuutarhani kukkii nyt. Vasemmalla etelänkevätesikko, näin oletan, keskellä... esikko, ja oikealla palloesikko.
Ja takana perunanarsisseja.
Nämä narsissit olivat tontilla, kun muutimme. Jotensakin herkullinen keltainen ♥
Übersuloiset parvitulppaanit...
Ja sopivasti äitienpäiväviikonlopuksi äityi kukkimaan ensimmäinen äitienpäivälahjani.
Tämä sen sijaan ei kuki tänäkään vuonna. Voi vitsinvitsinvitsinrömpylä, että en osaa / muista suojata tätä. Tämä olisi se yksi ja ainoa pikarililja, joka pihallani on. Ja just sellainen oikea, ruudullinen.
Pemaklavitajurkeleen rusakko.
Kiitos
Sailan, vuokkoni sen sijaan älysin suojata. Valkovuokko 'Greenfingers' kukkii turvallisesti kanaverkkosiilossa.
Keltavuokoissa on edelleen vain pippurinkokoisia nuppuja, mutta nekin on siilotettuina, joten kun kukkivat, laitan kuvaa.
Pari tuntia ehdittiin ulkona touhuta ennen kuin totesimme, että tää olis tässä tältä päivältä.
Nyt jännitetään sitten huomisen säätä... Lauantaipäivän aikana ehtisi saada paaaaaljon aikaiseksi.
Rojektissa näkyy. Nyt on viimeisetkin lavakaulukset nostettu pois ja ihana, kastematoja täynnä oleva multa otettu talteen. Herra Mies teki arkeologisia kaivauksia: veteli multa- ja rikkaruohokerroksen pois niiden alle hautautuneen kivetyksen päältä.
Kasa on aika "komea". Tuosta se pikkuhiljaa häipyy lähipellon laitaan (luvan kanssa), kunhan jaksetaan loputkin roskamullat kaivaa alueelta ylös.
Übersuloiset parvitulppaanit...
7 kommenttia:
Mahtava rojekti, ja arkeologiaakin mukana, mikäs sen mukavampaa!
Voihan rusakonroikale, minkä teki (taas)! Mun pikarililjoja syövät tyypit saattaa myös olla jäniksiä (meillä ei rusakoita ole), mutta en ole varma, en ole valvonut yhtään yötä niityn laidassa tarkistaakseni asiaa.
Hei jee, joskus julistauduit esikoista ei-tykkääväksi tyypiksi - eikö ollut hyvää suomea? - ja nyt sulla on siellä esikko poikineen! Ja vielä oikein tosi suloisia lajeja. Hyvä Intopii, ihminen selvästikin jalostuu ja kehittyy, tämä luo uskoa tulevaan!
Rojektista tulee hyvä. Tai siis onhan tämä tekovaihekin supermukavaa, kun teeskentelee tällä tavalla pikkuhiljaa.
Esikoiden kanssa lämmittelen vielä. Siksi niitä on vain kolme, ja värit mitä sattuu. Ehkä opin pitämään niistä, kun ovat tuossa, silmien edessä heti, kun avaa ulko-oven. Keväällä kaikki kelpaa :-D
Pihaprojektit ovat antoisia, konkreettiset tulokset palkitsevat. Niissä on sekin hyvä puoli, etteivät lopu kesken :)
Minulla pikarililjat ovat moninkertaistuneet, syksyllä istuttamani uutuudetkin ovat tehneet nuppuja. Olisi järkyttävää jos joku kävisi niitä haukkaamassa. Mukavaa aherrusta!
Projektit ovat juuri sitä parasta puutarhuroinnissa, eikä siinä aina ole antoisin se tulos, vaan matka siihen. :)
Cheri, olen joskus ajatellut, että maailmassa on varmasti puutarhatonttujen taustalla puutarhajoulupukki, joka tuo puutarhaajien riemuksi uusia projekteja :-D
Nettimartta, tuo on niin totta. Totesin jossakin vaiheessa, että vain vessan pesussa päämäärä on tärkeämpää kuin matka...
Upea kukinta äitienpäivälahjassasi!
Pioni, eikö olekin ♥ olen saanut muutaman muunkin kasvin äitienpäiväksi, mutta ensimmäisen merkitys on edelleen suurin.
Lähetä kommentti