No nyt menitte lankaan. Luulitte, että täältä tulee rumia sanoja! Eipäs sentään, vaikka mieli toden totta tekisi. Onneksi olen Hieno Nainen enkä päästele ärräpäitä tai muitakaan sopimattomuuksia.
Valkoista vain tarkoitin... Kevään messuamisesta päästiin nimittäin valkoiseen. No, mitäs menin tuskailemaan sen harmaan kanssa! Siitäs sain, ja siitä.
Lunta nimittäin on satanut aamusta asti, ja nyt perheen miehet ovat jo kolahommissa. Näyttää kylläkin tuo pienempi keskittyvän kumpparipuuhiin. Taitaa olla puroja syntymässä.
Eilen oli näkyvissä sentään harmaanruskea nurmikko, nyt on pelkkää valkoista.
Saako vielä kerran valittaa: minä nimittäin tarkoitin kyllä sillä harmaatuskailullani sitä, että jotakin väriä vähän peliin... onhan harmaakin väri, on, ja valkoinenkin, sanovat jotkut, mutta ei tämä nyt ihan sitä ole, mikä minulla oli mielessä.
Toisaalta tämä on ihan paikallaan oleva muistutus siitä, että pohjoisessa ei vielä voi kuvitellakaan kevättä, ja pohjoista kohti tässä ollaan ylihuomenna lähdössä.
Tätä voi siis kutsua orientaatiovaiheeksi :-D
4 kommenttia:
Voi kamalaa! Tää on kyllä ihan terapian paikka. Luonto ilmeisesti ajatteli pehmentää shokkilaskuanne sinne pohjoiseen.
Hyvä totutella lumeen, ennen pohjoisenmatkaa, ei tule sokkina :) Meilläkin tuota hyvää riittää, mutta lumitöihin en kyllä ryhdy, odottelen, että sulaa pois.
Täällä pohjoisessa ei ole lunta läheskään noin paljon kuin teillä;)
Saila: todellakin. Olisikohan jossakin olemassa keliterapeutteja? Vai onko luonto itse se keliterapeutti, kuten totesit?
Cheri: minä olen noiden lumitöiden osalta kanssasi NIIN samoilla linjoilla. Mutta Herra Mies on intohimoinen lumentyöntäjä, herra tietää, miksi.
pioni: mitä mainioin uutinen!! Me tullaankin teille ;-)
Lähetä kommentti