Tyhjensin kompostorin, ja sen sijaan, että olisin laittanut jätteen jatkokypsytykseen kompostikehikkoon, levitin moskan suoraan eilen kaivamani kukkapenkin laajennuksen savisen ja pölyisen maan joukkoon. En istuta siihen mitään vielä hetkeen, joten maa ehtii vähän tasaantua. Varsinkin, jos jossakin vaiheessa vielä sataisi vettä (mitä tällekin päivälle odotin, mutta ei tullut pisaran pisaraa - tai ainakaan mitään todistetta sateesta ei ole).
Kiikutin eilen nostelemani nurmituppaat kolmessa isossa multasäkissä Lassila & Tikanojan poikien iloksi meidän roskikseen. Toivottavasti roskakuski ei saa tyrää nykiessään pönttöä katoksesta liikkeelle.
Kastelin sipuli- ja perunamaan. Siinä toivossa, että huomenna hän tulisi. Sade. Olisi tervetullut: kello on nyt 21 ja talomme takakuistilla olevassa lämpömittarissa, johon paistaa ilta-aurinko, on edelleen 30 astetta. Piti pyörtää periaate siitä, että mikä ei kastelematta kasva, kuolkoon. Sipulien täytyy elää!!
Astuin melkein siilinuorukaisemme päälle. Anteeksi.
Mutta voi kuulkaas: ihan sattumalta löysin kuvan pihastamme toukokuulta 2013. Silloin näytti tuolta (huomatkaa vasta ajettu ihana nurmikko!).
Valokuvaaminen kannattaa aina. Ei näitä menneitä aikoja muuten muista.
9 kommenttia:
Kui lyhyt on puutarhuriharrastajan muisti? Todellakin se päättyy siihen ku käsnät on silinneet ja ruvet polvista irronneet ja pihalla metri lunta. Ei muistu mieleen hiki eikä hampaitten kiristykset. Onneksi on valokuvat, joista voi palauttaa mieleen TODELLISEN työn määrän. Huh huh. Katsopa vaan sunkin kukkapenkkisi pituutta. Eikös ole melkein varkain ilmaantunut noin komea kukkapenkki. Hih, ku me ollaan hassuja puurtajia.
No kyllä juu ei. Niin nopeasti silmä tottuu muutoksiin! Tuo aita on tosi symppis tausta istutukselle. Hieno on rojektisi! Ota sitten jossain vaiheessa sellainenkin kuva, kun ruoho on just leikattu, reuna kantattu ja rimmeröity, eikä enää noita multatuppaita silmissä, niin johan olet tyytyväinen itteesi! Oon ylpeä susta, tuo on todella hieno, ja kekseliäästi jaettu+hankittu kasveja siihen, hyvä sommitelma.
Rojekti on edennyt. Huimasti.
Meillä satoi tänään kaatamalla mutta ilma on melkoisen kosteahkoa. Tulkoon sade. Sulle!
Nettimartta, puutarhaajan muisti on just noin lyhyt :-) Hihkaisin ääneen, kun näin tuon viimevuotisen kuvan, ja salaa taputin itseäni selkään (kuvaannollisesti; todellisuudessa en taipuisi, kun olkapäät ovat eilisestä kaivuusta kipeät).
Saila: kiitos! Lupaan kyllä kuvata istutuksia edestä ja takaa - olen lapsellisen ylpeä kätteni jäljestä. Pikkuihmisen ilo osata, vai miten se joku muinainen vaippamainos kuului :-D
pirkko: näin sen vasta itsekin tajuaa. On se edennyt! Te taisitte saada sen sateen, mitä tänne lupailtiin, mutta mikä viheltäen liihotti ohi. Työpaikan ikkunasta näin sadekuurohkon - hetkisen ajan ropisi kunnolla ja sitten jo aurinko armas kuivas satehen...
Ja kuvista huomaa kuinka nopeasti piha oikeastaan muuttuukaan!
Voi kun olet ahkeroinut! Jotain tuollaista samaa olen suunnitellut, mutta huom. vasta suunnitellut!
Ihania kesäpäiviä toivottelee kiireinen Eeviregina Jokirannasta.
pioni, sanopa muuta. Ei sitä todellakaan tajua silloin, kun kädet ovat mullassa ja peppu kohti taivasta.
Eeviregina, hassuinta tässä kaikessa on se, että minä en suunnitellut tuota ollenkaan. Ainakaan tuossa mittakaavassa. Karkasi vähän mopo tuotanoinniin... Eivätkä perheen miehet ole kovin riemuissaan, kun futiskenttä katoaa. No, onneksi Eka Vekara pelaa enimmäkseen naapuritontilla :-)
Paljon olet saanut aikaiseksi. Itse vain näkee sen tekemättömän työn helposti.
vaalean vihreää, se taitaa olla meidän kaikkien puutarhaajien helmasynti - ei osata olla tyytyväisiä siitä, mitä on jo tehty, vaan katse hamuaa aina vain sitä "työleiriosastoa". Ihan hölmöä, eikö!
Lähetä kommentti