Teille on varattu leikkausaika

Tänään paistoi aurinko! Ei nyt täydeltä terältä, mutta kyllä se todellakin paistoi! Näin paljon sinistä taivasta, kirkasta valoa ja varjoja. Eikö se silloin aurinkoista tarkoita...?

Riemu oli niin suuri, että vaikka lämpömittari näytti vain kahta astetta plussaa, pihalle oli päästävä. Piti vain keksiä sellaista tekemistä, jonka parissa aikaa vierähtäisi ihan huomaamatta eikä tarvitsisi turvautua pihapatsasteluun (eri asia kuin pihatonttuilu, toim. huom.).

Niinpä minä aamiaista lopetellessani hoksasin, että tänäänhän on aivan erinomaisen loistava päivä leikata omenapuut! Tarvetta nimittäin oli:

Kaikki meidän omput kasvattavat raivopäinä vesiversoja joka vuosi, vaikka en mielestäni leikkaa niitä liikaa. Ilmeisesti minun mielipiteelläni ei niille ole tuon taivaallista merkitystä, sen verran karvaturreilta ne aina kevään koittaessa näyttävät.

Nyt näkyy kauempiinkin naapuritaloihin :-D Ihan viimeisen päälle en leikannut; pitää hetki tsuumailla ja katsoa, josko joku viirottaja alkaa oikein häiritä silmää. Napsaisen sitten pois.

Olin ulkona lounastaukoineen varmaan viitisen tuntia. Kolme puuta (tai kolmea puuta; pitkävartisesta oksaleikkurista huolimatta en yltänyt ylimpiin oksiin ja Herra Miehellä oli muuta puuhaa eli hänestä ei ollut tänään apuvoimaksi) siistin, leikkasin alas lumikärhön ja keräsin oksaroskat  takapihalle odottamaan hetkeä, jolloin kehtaan taas alkaa huudattaa oksasilppuria.

Nyt poskia kuumottaa kuin vastarakastuneella ja olo on mukavan raukea. Äsken laittamani kinkku-aurajuustopasta veti loputkin mehut tästä puutarhaajasta; enää ei jaksa edes tomaatteja kylvää. Huomenna sitten.

Tässä muuten ne tulppaaninalut, joista aikaisemmin jo mainitsin. Minusta ne ovat pelottavan pitkällä, ottaen huomioon, että maa on kuitenkin vielä routaisen tuntuinen eikä ilma todellakaan vielä ole noin keväinen. Ilmeisesti minun mielipiteelläni ei ole merkitystä näillekään...

Eiköhän luonto tiedä.