Vaikka on tässä pieni suru pukkaamassa puseroon, kun loma lähestyy loppuaan. Viimeinen viikko alkaa puolen tunnin päästä.
Tapahtunut tähän mennessä: en muista. Hirveästi. Käyty Linnanmäellä ja Särkänniemessä. Laitteissa ei jaksanutkaan enää pyöriä niinkuin aiempina vuosina. Surtu sitä, että on tultu vanhaksi. Ehkä. Tai sitten vain väsytti.
Särkänniemessä oli Vihaisia Lintuja. Ei oltu niin vaikuttuneita kuin olisi voinut. Possuja siellä ja lintuja täällä, mutta ei mitään tuiki-ihmeellistä. Taikajoella veneiltiin, mikä oli ehkä puiston paras osuus: kivoja istutuksia!
Delfiinit olivat myös aivan superhienoja. Ehkäpä NE olivatkin reissun hienointa antia. Voi, miten innoissaan ja antaumuksella ne leikkivät, ja esiintyivät! Paitsi sitten, kun ei enää huvittanut. Oli hienoa huomata, että eläimiä ei stressattu: esiintyjäihmiset jättivät areenan toviksi, kun näkivät, ettei pyrstöllisille puuha maittanut, ja antoivat eläinten olla ihan rauhassa viitisen minuuttia. Kun he palasivat takaisin, Delfi, Leevi ja Eevertti jatkoivat esitystä kuin taukoa ei olisi ollutkaan.
Jos Tampereella pitää jossakin majoittua, ilvekset ja tammerit ovat kyllä saaneet uudistetusta Villasta kovan kilpailijan. Oikein viehättävä ja rustiikki, mutta silti moderni hotelli.
Peukutan, vaikka en naamakirjassa olekaan.
Goottilaiset kaaret ovat aina puhutelleet. Ihanat olivat täälläkin.
On lopultakin päästy uusien perunoiden makuun. Ensin syötiin viime kesältä pottumaahan jääneiden 'Blue congojen' ja 'Timojen' jälkeläiset hyvällä halulla - ylivuotiset perunat maistuvat edelleen perunoilta! - ja sitten herkuteltiin oheisilla pikkunakeilla, jotka lajikelappu nimesi 'Cherieksi'. Ihan ovat nimensä veroisia!
Seuraavana keväänä odottelin ja odottelin ja odottelin... ja odottelin... ja odottelin... ja lopulta julistiin sen kuolleeksi.
Sitten se alkoi kasvaa. Ja on kasvanut siitä lähtien.
Nyt sitten päät kallelleen. Jostakin syystä ohjelma ei hyväksy kahta seuraavaa kuvaa kuin vaakasuunnassa. Ensin kallistus oikealle:
Ja sitten kallistus vasemmalle: jalokärhö Mrs. Cholmondeley jaksoi punnertaa yhden huikeansinisen kukan. Ehkä ensi vuonna enemmän. Yksikin ilahdutti!
Siinä olikin kaikki, mihin puutarhuri on viime viikkoina kyennyt. Meillä on nimittäin oltu Suurien Asioiden äärellä: Eka Vekara on aloittanut koulun. Siitä on riittänyt jännitystä päivin, öin (lähes kirjaimellisesti: EV pelkää nykyään nukahtaa yksin), ja elämää on koitettu asemoida kaikille perheenjäsenille sopivaan moodiin. Are we there yet? No ei aivan, mutta ehkä tästä vielä punnerretaan...
Huomenna yritän punnertaa myös puutarhaan. Siellä kun alkaa olla aika ruman näköistä. Ei puhettakaan siitä, että piha olisi nautinto. Tai kelpaisi Avoimiin puutarhoihin. Ehei. Pihani on puutarhojen Pohjois-Korea: ei vieraita meille, kiitos!
Ja vitseistä suurin: portinpielen penkki, jonka uumeniin on hautautunut muun muassa yksi mongolianvaahtera. On se siellä, vaikka ei uskoisi. "Siellä" on vain aika paljon kaikkea muutakin.
Huomenna, jos jumala suo, on meidän kasviemme armorikas kuolinpäivä. Nyt lähtee kaikki se, joka on milloin mistäkin hankittu tai saatu, mutta johon rakkaussuhde on jäänyt syntymättä. Tai joihin on jonkinlainen auttava tunneside, mutta jotka vain ovat meillä väärässä puutarhassa. Yksi esimerkki rehottaa vaaleana viereisessä kuvassa. Harmaakäenkukka on minusta jotenkin äärettömän hieno kasvi, mutta en kertakaikkiaan löydä sille meiltä paikkaa. Ehkä kerään varalta siitä siemeniä talteen ja ripottelen niitä sitten sinne, mihin kasvi lopulta tuntuu sopivan kuin nenä päähän, jos sellainen paikka löytyy. Muita hankalia ovat vaikkapa mäkimeirami, jalopähkämö, lehtoängelmä, merikohokki, värililjat, valkotähkä ja tummakurjenpolvi.
Puhumattakaan kaikista niistä rikkaruohoista, jotka asuvat meillä.
Voi että. Puutarhanhoito voi joskus - usein - olla pelkkää rumuuden ja epäjärjestyksen taklaamista.
Uusia istutusalueita pitäisi pihalle keksiä. Ja laajentaa entisiä. Tämä kesä on ollut koleudestaan huolimatta varsinainen puutarhan runsaudensarvi: kaikki on kasvanut lähes yli äyräidensä.
Ensi viikolla kitketään, jaetaan, laajennetaan ja kantataan. Ellei sada, kuten juuri nyt kuuluu tekevän. Siinä tapauksessa syyslannoitetaan.
"Aa kesän lapsi kun oon.
Aa villi luonteeni on.Aa kesän lapsi mä oon.
Aa poissa huoleni on."
Oliskin. Huokaus.
9 kommenttia:
Kuulepas Kesän Lapsi, kun sulla tuntuu toi into olevan piukeena, niin jatka sitten samaa iloista ja reipasta rataa ja tuu järkkäämään ja kiteen munkin penkit. Täälläkin on ranttuja rusakkoja.
Mulla on into meinaan todella hakusissa. Olisko osasyynä enkun ja ruotsin tentit torstaina...
Oi sinä onnellinen opiskelija! Tentteihin lukeminen on ihana (teko)syy lykätä puutarhan putsaamista tuonnemmaksi. Minä teeskentelen tässä parhaillaan, että ulkona puhaltava tosi raaka ja kylmä tuuli (OIKEASTI!) on nyt selvästi este ulos menemiselle.
No ei se ole. Mentävä on... Lukuintoa sinulle!
Vai puutarhojen Pohjois-Korea :-DDDD Olet Intopii niin mainio! Sinussa ja puutarhassasi on monen muun hienon asian lisäksi hienoa optimismi, kauneuden väsymätön etsintä, jatkuva pohdinta ja käymistila (minusta se kuuluu puutarhanhoitoon), huumori, kyky tarttua toimeen reippain mielin, ja se (meidän blogisi lukijoiden kannalta tärkein), että niin hyvin kuvaat ja kerrot kulloisistakin onnistumisista ja epäonnistumisista, suunnitelmista silloinkin kun ne ovat vasta hahmottumassa, niin ja se huumori!
Voi ihanaa, teidänkin 'Cheriet' kuoriutuivat! Hyvä, olin jo huolissani kun sanoit että joku pottupusseista sisälsi väärää pottua. Eikös olekin ihaniaihaniaihania? Suloisia niin näöltään kuin maultaankin. Siitä tulikin mieleeni, että en ole vielä kerennyt nostaa kesän ensimmäistäkään pottua maasta.
Haa, sultakin löytyy 'Aquarius'! Tai siis, ei ihme, omani(kin) on Järvenpään pihapalvelusta hankittu. Voi, toivottavasti noille penkistä poistovuorossa oleville aarteille joku paikka löytyy! Tai ehkä ne menevät taimivaihtoon. Ehkä kumminkin sinne pihanne laajennusosaan? Listassasi on niin monta ihanaa kasvia! Koita ainakin sitä tummakurjenpolvea siihen uuteen metsäpuutarhapenkkiin jooko?
'Rusty Beauty' on iiiiiihana!!!
Kops. Pyörtys.
Saila, kylläpä tuli hyvä mieli sun kirjoituksestasi. Ihania, kannustavia sanoja, mutta en kyllä aivan tunnista itseäni :-D Paitsi tuosta huumorista. Ilman sitä olisin kyllä puutarhureiden hourulassa.
Cheriet ovat superherkullisia, vaikka ainakin meillä tosi minejä! Se nimivaihtari oli Black shepherd, joita myös ollaan maisteltu. Sekin on kauniin punainen, jopa keitettynä, mutta maku on varsin... vaatimaton, jopa epämiellyttävä. Jauhoinen, lähes rakeinen, eikä muutenkaan mukava. Pettymys, harmi kyllä.
Tummakurjenpolvi jäi vielä penkkiin, eli en kiskonut sitä kokonaan pois. Ehkä laitan sen ehdottamaasi paikkaan.
'Rusty Beautyn' vuoksi pitää ostaa suojakypärä, sen verran voimakkaita pyörtyilykohtauksia se aiheuttaa. Muistanet, että ostin sen siltä iirismieheltä Tukholmasta? Että sinne vaan ensi keväänä kolikkotukku ojossa. (Me molemmat; haluan tuota ehdottomasti lisää!)
Pohjois-Korea olisi todella mieluinen ja eksoottinen lomakohde, menisin hyppyjalassa, kuten sunkin tontillesi! Aikas rohkea olet, jos kaiken tuo pistät menemään, mulle on vaikeeta mistään tyhmemmistäkään luopua. Ja vielä kesälomareissusi, kuulosti kivalta ja ensi kerrallapa tiedät mitä muitakin kohteita voisit täällä Tampereella tsekata!
Anteeksi, mutta sun perennapenkit näyttävät monimuotoisilta ja kivoilta. Niissä on lehtien muotojen ja värien vaihtelua, kuten myös korkeuksien. Jos mulla olisi tuollaiset istutukset, niin menisin niiden viereen makaamaan loppulomaksi.
Mutta kyllähän sen ymmärtää, että jos on jotain visioinut, niin suuriin kompromisseihin ei voi tyytyä. Eikä kaikista kasveista sitten lopulta tykkääkään, niin on käynyt mullekin mm. syysleimujen kohdalla.
Mulla olisi myös ankaraa rumuuden ja epäjärjestelmällisyyden taklaamista, mutta kun sitä on jo liian paljon tälle syksylle ja pelkällä lapiolla toteutettavaksi. Olen kyl-läs-ty-nyt aika moneen asiaan pihallani, saas nähdä, tuleeko talvella iso buusti suunnitella ensi kesäksi iso remppa, vai meneekö tää tunne talven aikana ohi – ja kärsitäänkö ensi kesänä samoista fiiliksistä.
Erinomaista lomaviikkoa! Niin, ja tuplajeweli ja ruosteinenkaunotar ovat u-pei-ta.
Joo, viimeistä viikkoa (kesälomaa siis) vietetään täälläkin. Mulla oli heti reissun jälkeen rikkaruohojenkitkentäpäivät, mutta kyllä niitä vieläkin riittää. Vaikka kesä ei ole kovin kummoinen ollutkaan, viime viikkoa lukuunottamatta, kasvit ovat kyllä tykänneet. Nokkosetkin kukkapenkin takana, metsän reunassa ovat vähintään metrisiä ja niitä on paljon. Miten ihmeessä ne sais hävitettyä.
Ja eikö muka rakkauven penkki kukoista, sehän on tosi täyteläinen;)
Mulla on blogissani jotakin pientä sinulle!
Pirkko: minäkin menisin mielummin vaikka Pohjois-Koreaan kuin tuonne ulos, mutta tuonne sitä vain on mentävä... Mieejjjaksais nyt yhtään.
Ei luopuminen minullekaan yleensä helppoa ole, kasveja käy aina vähän sääliksi tai symppaan niitä muuten tyyliin "kyllä minä kai tuollekin jostakin paikan löydän". Mutta nyt on ollut vähän raaempi peli, ja hyvä niin.
Geranium: no kiitos ♥! Monimuotoisia ne todella ovat, kun olen haalinut kasveja toisensa perään osaamatta hillitä himojani ja hallita halujani. Nyt yrittää tulla sellainen "vähemmän on enemmän" -moodi päälle, ja se tekee kyllä hyvää. Ihanat erottuvat paremmin ja rumemmat ovat poissa pilaamasta niitä ihania. Tässä iässä pitää jo olla oikeus vaalia vain ja ainoastaan sitä, mistä pitää, eikä jemmata mitään kohteliaisuuden tai säälin vuoksi. (Koskee myös sisätiloja: kaappeja, hyllyjä, varastoja ja autotalleja).
Pioni: sinä siis olet samoissa puuhissa. Terveisiä vain ja voimia nyppimiseen!
Rakkauven penkki on yhtä sotkua, vaikka siinä paljon tavaraa onkin. Täytyy laittaa rakkauskin järjestykseen ;D
Pirkko, osa 2: kiitos, kiitos, kiitos!
Lähetä kommentti