Tästä se lähtee, tuleva hyötypuutarha. Tuossa oli entisen (tai sitä edellisen) omistajan perennapenkki, joka jossakin välissä oli päässyt "vähän" rikkaruohottumaan. Olen tässä asumisen aikana siirtänyt siitä pois kaiken tärkeän, lahjoittanut pois muille tärkeitä, ja yrittänyt pitää jäljelle jääneitä jostakin syystä hengissä monen vuoden ajan. Nyt tää sit hermostuis.
Siitä lähti aika tavalla tavaraa. Tuolla puuvajan kyljessä erottuvat juuri ja juuri pihlaja-angervon katkotut oksat (kasa puuvajan vasemmalla puolella) sekä juurien rytöläjä puuvajan oven vieressä. Perennoja minulla ei ollut sydäntä heitellä kompostisäkkeihin kuin muutama pikkutalvion ja kamtsatkanmaksaruohon pätkä (ja silloinkin melkein itkua väänsin: "Näitä joku menee sitten ostamaan kaupasta, kun täältä olisi saanut ilmaiseksi!"). Muut ruukutin sinnikkäästi. Soitin jo kälyllekin ja tarjosin kasveja heidän uuteen pihaansa; toivottavasti hakevat!
Tuo muuri on tarkoitus kiepauttaa väärin päin olevaksi c-kirjaimeksi, ja sen päälle minä istutan mansikat. Toivoisin niin kovasti voivani siirtää meidän herkkumollukkataimet tuolta marjapensaiden takaa tähän, mutta vanhat taimet ovat niin vanhoja, että ei niitä taida kannattaa siirtää. Tekisivät edes kunnolla rönsyjä tänä vuonna, nyt, kun mansikkamaa on kitketty roskista sekin.
Näissä on ihan hillittömän ihanat marjat (epähedelmät)! Ei liian makeat eikä pehmeät, vaan vähän hapokkaat ja napakat, fantastiset syöntimarjat. Eikä mitään käsitystä, mikä on lajike. Lienevät alkuperäisasukkaiden istutuksia, kuten muukin täällä.
Kun mansikkamaa siirtyy marjapensaiden ja aidan välistä pois, laitan sitten niiden paikalle vadelmarivit. Vadelma on ihan ykkösherkkua! Täytyy niidenkin sielunelämään perehtyä sitten oikein urakalla; eikös vadelmiakin ole kesä- ja syksylajikkeita?
Väärinpäin-c:n mansikoiden jälkeen lähden kasvattamaan hyötyistutuksia kohti marjapensaita. Siihen haluaisin saada ainakin valkosipulia, johon olen aivan heikkona. Herra Mies haluaa herneitä, ja niitä hän saa. Salaattia, sipulia, muutama pottu. Yrtit olisivat kivoja, mutta sitten niitä pitäisi opetella myös hyötykäyttämään. Toki niitä purkeista ravistelen ruokiin jo nyt, mutta tuoreyrttejä hyödynnän kyllä valitettavan vähän. Vähän oreganoa, basilikaa, salviaa, suurta rakkauttani, ehkä rosmariinia, tilliä, persiljaa... ruohosipulia.
Mitäs muuta haavelistalla? Jos jotain thai-ruokiin sopivaa kasvaisi meilläkin? Sitruunaruohoa...? Pitää perehtyä. Thaibasilikaa istutan ainakin, sitä ei saa mistään, missä minä käyn kaupassa. Porkkanaa, hyvänen aika. Mutta ei liikaa, minä en itse jostain syystä pidä siitä. Ehkä sitä rouskuttaisi oman maan oransseja hyvällä halulla? Tai jos hämäisi itseään ja laittaisikin punaista tai valkoista pupunevästä? Jaa, menee se kyllä porkkana-bataattikeitossa ihanasti!
Jospa mulla oisi kasvihuone, humppa humppa tatta-datta-daa... Sittenpä siinä kasvaisi tomaattikin tuore, humppa humppa tatta-datta-daa. Ja ehkä kurkku, sekä jokunen puolivahva chili.
Tämä hyötykasvatus on minulle vielä täysin vieras maailma. Hauskaa, että puutarhuroinnissa saa ehkä kohta aloittaa aivan uuden luvun! Tai onhan meillä nuo mansikat ja marjapensaat, punaista ja mustaa, sekä yksi rehevä punainen karviainen. Raparperia, omenapuita ja pihlajia (joiden marjoista piti viime syksynä tekemäni vaikka mitä, mutta sairaalareissujen aikana räkätit söivät joka iesuksen punapallukan), mutta ne ovat kaikki täällä jo olleet ennen meitä. Nyt, jos ei tänä niin ehkä ensi kesänä pääsen aloittamaan jotakin itse. Se tuntuu aika hienolta: yrittää kasvattaa ruokaa pöytään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti