Amatööri puutarhaharrastelija, aktiivinen marttailija ja ammattimainen taivaanrannanmaalari kirjoittaa puutarhasta ja muista itselleen rakkaista aiheista.



torstai 3. kesäkuuta 2010

Eroamisen vaikeus ja luopumisen tuska

Viime kesänä yksi pääkaupunkiseudun suosikkipuutarhamyymälöistäni, Backas, lopetettiin. S-ryhmä teki kovalla tohinalla Terraa Tuusulaan ja halusi keskittää puutarhatoimintonsakin siihen yhteyteen. Eivät onnistuneet. Terrassa on, anteeksi nyt vain, suppea ja vaatimaton perennavalikoima, kesäkukat vain sitä yhtä samaa petuniaa, orvokkia ja lobeliaa, enkä puita tai pensaita ole edes katsonut. Myös palvelu on yhtä ketjuohjausta: "Ei meille sitä saada, kun meidän valikoima tulee ketjuohjauksella." No, Terra ei ole minun myymäläni, ellen hae sitä tavallista. (Perkatkaa nyt sitten nettisivuiltannekin pois kaikki se, mitä valikoimaanne ei todellisuudessa kuulu.)

Nyt yritän saada alkuun toisen eroprosessin. Olen jo jonkin aikaa kyllä tiennyt sen olevan lopulta väistämätöntä, mutta kuten missä tahansa kiintymyssuhteessa, sitä haluaa vain antaa toiselle vielä mahdollisuuden, ja vielä yhden. Järki kuitenkin sanoo, että lykkääminen vain pidentää tuskaa. En vain haluaisi erota...

Puhun toisesta "omasta" puutarhamyymälästäni, Keravan Muhevaisesta. Tänä keväänä niiden kukkapurkeista, laatikoista ja pöydiltä löytyy niin paljon etanoita ja kotiloetanoita, että en voi enää asioida siellä. Siellä on ihana kasvivalikoima, mutta tuholaisia en kotiini enempää kanna, niitä on ilmaantunut jo tähän mennessä ihan tarpeeksi.

Mainitsin asiasta tänään eräälle myymälän henkilökunnasta, ja huomasin heti, että aihe on heille hankala. Nuori naisihminen vastasi vähän väistellen ja vaisusti, ja yritti selvästi saada keskustelun tyrehtymään. Toki sen ymmärrän; etanoiden saastuttama puutarhamyymälä ei liene kovin hyvässä huudossa. Keravan myymälän sijainti metsittyneen ja rikkaruohottuneen ison tontin vieressä ei ole tietenkään paras mahdollinen, mutta ei kai myymälä silti voi vaieta ongelmaa kuoliaaksi? Hankala tilanne heillekin. Jos eivät kerro, ehkä asiakkaat eivät huomaa. Jos kertovat, pakka leviää käsiin ja kaupanteko loppuu.

Hyvä lukijani (terveisiä! Pian nähdään!) ja muut sivulleni tiensä löytävät: olkaa vaativia asiakkaita. Jos käyttämässänne puutarhamyymälässä näkyy tuholaisia tai epäilette jotakin kasvia sairaaksi, kertokaa siitä henkilökunnalle ja edellyttäkää, että he ryhtyvät torjuntatoimenpiteisiin. Ja vaihtakaa, vaikka se olisi kuinka tuskallista (kuten nyt minun tapauksessani), myymälää. Asiakasuskollisuus on iso asia sekä meille kuluttajille että myymälöille. Asiakkaalle luopuminen on merkittävä päätös. Ja jos yksi kanta-asiakas lakkaa käymästä myymälässä, se on - tai sen pitäisi olla - myös kaupalle vakava paikka. Entinen sitoutunut asiakas kyllä kertoo pettymyksestään muillekin (tässähän minäkin siitä vuodatan maailmaneetteriin, toivottavasti kosmos kuulee). En usko käynnistäväni perhosefektiä, mutta ehkä pienenpienen puutarhakuluttajaliikkeen kuitenkin.

Miksi Keski-Uudellamaalla ei ole hyviä puutarhamyymälöitä??? Sellaisia, joissa myytäisiin muutakin kuin brabantintuijaa ja kärhöjä (selvyyden vuoksi totean, että kummassakaan ei sinänsä ole mitään vikaa. Tai no ehkä kartiotuijasta en niin piittaa...). Myymälöitä, joissa voisi olla oikeasti laaja tarjonta, ja jos asiakas kysyy tuotetta, jota ei löydy, se yritettäisiin etsiä jonkun kauppapuutarhan valikoimasta (nyt puhun historiallisesta käsitteestä nimeltä "asiakaspalvelu").

Ite pittää sekin perustaa. Perustaisinkin, jos osaisin.

1 kommentti:

Pusztai kirjoitti...

Ah, en tiennyt tuota, mutta totta haastat joka sana!