Amatööri puutarhaharrastelija, aktiivinen marttailija ja ammattimainen taivaanrannanmaalari kirjoittaa puutarhasta ja muista itselleen rakkaista aiheista.



sunnuntai 30. syyskuuta 2012

Viikon luontoääni: pulp, pulp, pulp

Tällä viikolla on hillottu.

Omenoita on kolmesta puusta tullut niin paljon, että olen kantanut niitä kassikaupalla töihinkin. Siinä on rajansa, minkä verran kolmehenkinen perhe kuluttaa omenaa, vaikka niistä tekisi mitä.

Keitin vain pienen annoksen mehua, sillä viimevuotistakin on vielä pakastimessa, eikä se näytä meillä oikein kuluvan. (Miksi sitä pitää siis keittää lisää? Kertokaa se hänelle... En minä tiedä!!)
Sitten tehtiin hilloa.
Tölkit uunissa steriloitumassa. Vähän päälle sadassa asteessa sitkeinkin pöpö kuolee.

Kannet keittelin kattilassa oikein kypsiksi :-)
Ja tällä ihanalla vanhalla Herra Miehen mummolta perinnöksi saadulla sosemyllyllä tuli niin hienonhienoa sosetta hilloa varten, että ei paremmasta väliä. Kahdesta ja puolesta kilosta omenaa jää niin vähän roskaa tätä käyttäen, ettei siitä ole juuri edes kompostiin evästä. Siemenet ja karat jäävät, juuri muuta ei!

Omenahillon lisäksi keittelin tänään Paholaisen hilloa tomaateista, paprikasta, chilistä ja valkosipulista. Jöseeees, että tuli hyvää, vaikka tulista. Laitoin vain kaksi kuivattua chiliä (liotin ne ensin pehmeiksi ja poistin kaikki siemenet), mutta silti soosissa oli potkua niin että meinasi hymy hyytyä. Onneksi en noudattanut ohjetta, jossa kehotettiin laittamaan 6-8 punaista chiliä joukkoon... tuoreet saattaisivat tosin olla aavistuksen vähemmän tulisia. Huh, silti...

Eikä siinä vielä kaikki. Pakastin nro 2 - joka on ostettu varapakastimeksi - pullottaa ääriään myöten kaikenlaista, ja nyt tuli pakastimen lisäksi minullakin mitta täyteen. Paloittelin siis illan ratoksi vielä reilun puoli ämpärillistä omenoita ja niistä keitetyn soseen sekaan kumosin viisi rasiallista pakastemansikoita viime vuodelta. Hillosokeri loppui vähän kesken, mutta kyllä löysäkin omena-mansikkahillo varmasti lettujen tai pannarin päällä maistuu vielä talvella.
Kynttiläkausi on alkanut toden teolla. Ulkona jatkuvasti vesirännejä ronguttava sade (kahdessa päivässä satoi n. 70 milliä!!) on niin masentavaa, että olen ihan möllöttänyt sisällä ja poltellut kynttilöitä niin paljon kuin olen kehdannut.

Tähän aikaan vuodesta pitää myös lukea yksi tietty kirja. Rosamunde Pilcherin Syyskuu on minulle hyvin rakas teos, ihana kuvaus Skotlannin maisemista ja sen asukkaista. Luen sen joka syksy, enkä vieläkään ole siihen kyllästynyt, vaikka olen ostanut sen vuonna 1992. Kahdenkymmenen syyskuun ajan se on siis kuulunut pimeneviin iltoihini.

Istuminen on vain ollut välillä vähän hankalaa. Noidan viikko sitten torstaina ampuma nuoli on ollut yllättävän sitkeästi kiinni kankussa. Selkä on edelleen kipeä, jopa niin, että kävelylenkillekään en ole uskaltanut lähteä. Hillokattilan ääressä seisominen on ollut hurjinta, mitä olen tähän saakka tehnyt, mutta tänään kävimme Herra Miehen kanssa Suurella Kirkolla katsomassa Ateneumissa Helene Schjerfbeckin näyttelyn. Taivahan vallat, että siellä oli väkeä!!

Yhä edelleen minua puhuttelevat eniten hänen omakuvansa, joissa naisen ikääntyminen näkyy todella kauniisti, vaikka jotkut sanovatkin hänen loppuaikojen omakuviensa olevan kammottavia. Minusta ne ovat hienoja, vaikuttavia ja puhuttelevia. Herra Mies oli kuullut jostakin, että Punatäpläisen omakuvan punainen täplä kuvaa "kaikkea sitä rakkautta, mitä Schjerfbeckin elämässä on koskaan ollut". Tämän kuultuani kiinnyin teokseen entistä enemmän.
 
Muutenkin pidän enemmän hänen moderneista teoksistaan; niiden pelkistetty tyyli ja hienostuneet värit ovat aivan ihania. Tosin tämä "Pikkutytön niska" -teos on minusta hänen maalauksistaan kaikkein suloisin! Sitä ei harmi kyllä ole koskaan missään esillä, se on jonkun onnellisen ruotsalaisen yksityiskokoelmassa...

Näyttelyssä oli useitakin teoksia, joiden kohdalla pysähdyin miettimään, että voisi sitä itselläkin olla joku pieni yksityiskokoelma "Serfpekkejä". Hehheh. Lähden tästä näkemään unta niistä...

6 kommenttia:

pirkko kirjoitti...

No voihan hillo! Miten ihmeessä sitä ihminen tekee tollasta duunia tossa mittakaavassa ja noidannuolen keralla. Huh-huh!

Tuo näyttely olisi niin ihana, harmi kun päättyy juuri 14.10 kun olisin seuraavat pari päivää tuolla syrjäisessä merenrantakaupungissa. Hmph.

intopii kirjoitti...

Se johtuu ihan siitä, että minä en voi heittää ruokaa roskiin ;-) En pysty millään ajattelemaan, että jättäisin omenat käsittelemättä ja heittäisin vain kompostiin.

Ehkä olis viisasta. Ei sitä omenaakaan enempäänsä kestä...

pioni kirjoitti...

Täytyypä laittaa tuo kirja lukulistalle, mutta pitääköhän se lukea vasta seuraavassa syyskuussa;)
Meilläkin kynttilät jo kovasti käytössä, lisää tarttis jo hommata.

intopii kirjoitti...

pioni, pahanpa pistit. Voiko "Syyskuuta" lukea keväällä?? Hmmm... itse asiassa ehkä ei. Kyllä sen tunnelma on niin vahvasti syksyinen, että menee viilinki pieleen, jos siihen tarttuu vaikka toukokuussa :-D

R&T kirjoitti...

Kiitos kirjavinkistä-uhmaan kalenteria ja jos sen kirjastosta löydän, luen lokakuussa ;) Sekin on kuitenkin syksyä jos mikä!

Omenasouvi-aika nainen olet.

Olen itse keskittynyt taikomaan perheelle toinen toistaan herkullisempia omenapaistoksia, kakkuja ja piirakoita.
Tänä vuonna pihamme tuhannet omenat kypsyivät niin kummallisesti että suurin osa meni kompostiin kun ne olivat valmiiksi aivan pilalla ja loput on vasta tulleet alas pikkuhiljaa. Hilloa on tehtynä vain kaksi pientä purkkia.
Edellistä liiallista vuosikertaa 2010(mieletön sato omenoilla) on edelleen viipaloituna, soseena pakkasessa ja kuivattunakin hiukan.
Viimevuotista sosettakin taitaa hiukan olla pakkasessa.
Enkä tosiaan osaa sanoa miksi aina pitää tehdä ja säilöä uutta kun vanhaakin on. Kai se on meissä geneettisesti?
Ah, olen kyllä raakasoseena pakastanut koirille omenoita ;)mutta sitä ei oikein osaa laskea vaikka onhan sekin säilömistä-koirille vain.
Omena-mansikkahillo kuulostaa suussasulavalta.

Huspois noidannuoli!

Syystuulen terveiset-sade saisi totisesti loppua!

intopii kirjoitti...

R&T, kyllä kirjan voi lukea lokakuussakin :-) En minäkään sitä viime kuun aikana loppuun saanut (luen sivun silloin, toisen tällöin, kun en muuhun pysty :-D)

Kiitos huspois´ista, nuoli on pikkuhiljaa häipymässä! Saattoi siihen osteopaatillakin olla sormensa pelissä, tosin.

Omenantyöstökone yskii täällä pahasti tällä hetkellä. Ei vaan jaksa... on niitä niin hiiskatin paljon vielä. Huh!