Amatööri puutarhaharrastelija, aktiivinen marttailija ja ammattimainen taivaanrannanmaalari kirjoittaa puutarhasta ja muista itselleen rakkaista aiheista.



sunnuntai 23. syyskuuta 2012

Ihana mökkipäivä

Vaikka asumme omakotitalossa, haaveilen aina välillä kesämökkielämästä. Erityisesti ajatus uimaan pulahtamisesta löylyjenheiton välillä kiehtoo, samoin saunan jälkeinen rauha ja raukeus, veteen katsellen.

Uimapaikkaa ei ollut, mutta olipa kuitenkin mukava mökkipäivä tänään! Heräsimme leppoisasti, ilman kiirettä, ja olla pöllöilimme pyjamassa. Oli aivan ihanan rauhallista, ja mieli lepäsi, kun ei ollut menoa mihinkään. Söimme aamiaista hiii-taaas-ti ja nautiskellen, kahvia kului ja leipää paahtui. Kuuntelimme, kun sade ropisi ikkunoissa. Onneksi tupakeittiössä oli lämmin...

Aamupalan jälkeen Eka Vekara (siis seitsemän vee) opetti minulle pienellä matkapelillämme shakkia, taito, jonka isänsä on viimeisen vuoden aikana pikkuhiljaa opettanut EV:lle. Kiehtovaa! Olin ällistynyt siitä, että EV on jo niin taitava, ja hänellä on selvästi silmää pelille. Ja olin todella ällistynyt siitä, että peli oli minustakin mukava ja mielenkiintoinen; olin tähän saakka aina ajatellut, että shakki on minulle aivan ylivoimaisen vaikeaa. Ehkä minun pitääkin pelata seitsemänvuotiaiden sarjassa :-D

Pelasimme pari peliä kaikessa rauhassa - EV:kin jaksoi kärsivällisesti odottaa, vaikka minun siirtoni vaati aina välillä hartaan tuumaustauon - sillä aikaa, kun Herra Mies lämmitti meille aamusaunan. Tai ei nyt ihan aamu: heittelimme löylyjä puolen päivän kieppeillä. Itse en uskaltanut kovin kauan lauteilla viipyä, kun ilkeämielinen noita ampua päräytti nuolen alaselkääni torstaina, ja kipu on vieläkin lääkkeitä vaativa. Miehet sen sijaan kylpivät sydämensä kyllyydestä ja tulivat saunasta ihanan punaposkisina ja koivulta tuoksuvina vajaan tunnin päästä.

Saunan jälkeen hiipparoimme kylpytakit päällä ja villasukat jalassa siihen saakka, että tein ruuan. Jotenkin emme osanneet käydä ruokapöytään vähäisesti vaatetettuina, ja siirryimme collegehousumuotiin.

Ruuan jälkeen EV puuhaili hetken omiaan, minä otin lankakerän ja virkkuukoukun esille. Herra Mies teki hissun kissun saattohoitoa kiukaan tulille. Voi, miten oli rauhallista ja tyyntä, myös ulkona, sateesta huolimatta.

Paluu todellisuuteen tapahtui vasta tuossa pari tuntia sitten, kun perheen miehet hyppäsivät sählykamppeineen autoon ja huristivat lähikoululle hikoilemaan.

Emme siis olleet missään, vaan tämäkin sunnuntai on kulunut kotona. Tunnelma vain on ollut täysin erilainen kuin useimpina viikonloppuina. On ollut aivan huikean ihana päivä, kun ei ollut mitään menoja, ja osasimme ottaa iisisti; taito, joka tahtoo yleensä tyystin unohtua.

Jos sää olisi ollut toinen, olisimme varmaan lähteneetkin liikkeelle, käyneet kaupassa tai Tuusulassa syysmarkkinoilla, touhunneet pihalla tai autotallin uumenissa. Nyt saimme vain olla. Voi autuas, miksei tätä osaa tehdä useammin! Olen levännyt kuin olisin ollut oikeasti jossakin kaukana hiljaisuudessa. Tätä lisää, kiitos.

Pienenä kuriositeettina tähän loppuun täytyy näyttää, miten hiuksenhieno voi olla ero enkelin ja demonin välillä. Harvoin vahinko naurattaa näin paljon kuin tämä!


14 kommenttia:

Henkkumaaria kirjoitti...

Tuollaiset perheenkeskeiset vapaapäivät ovat just parhaita! Itse nauyin siitä myös, ettei ole mitään ohjelmaa. Ollaan vaan ja köllötellään, luetaan ja keitetään kahvit. Takkaan tuli, kynttilät myös kuuluvat asiaan.

intopii kirjoitti...

Just, sinä sen sanoit. Kynttilät virittelin heti, kun alkoi sopivasti hämärtää, ja nyt tuoksuu jo omenapiirakkakin (tosin perheen miesten tuotoksena, ei minun!).

Geranium kirjoitti...

Oi, olipa ihana kuvailu hienotunnelmaisesta kotimökkipäivästä! Tuo pitää tosiaan muistaa tehdä jonain lähisunnuntaina, viikonloput menee helposti kaikessa (turhassa) häsäämisessä. Aamusauna ja hiiiiidas aamiainen lienee avainaloitus superrauhalliselle sunnuntaille. Pitää hankkia vasta-vihtakin, joo.

Itse pyörin tänään kolme tuntia tuskauttavilla vaateostoksilla löytämättä mitään käänteentekevää, joten fiiliksellä en pääse kehuskelemaan :D Mutta ensi sunnuntaina kaikki on toisin....

intopii kirjoitti...

Jokos minä sinulle suosittelin sitä pukeutumisneuvojaa? Niitä on lähes jokaisessa paikassa, jossa myydään naisten vaatteita, ja puuha on ilmaista - siihen saakka tietysti, kunnes ei voi olla ostamatta niitä kaikkia hienosti valittuja vaatteita, jotka neuvoja on tarkalla silmällään sinulle löytänyt.

Tätä slow livingiä aion kyllä yrittää jatkaa ensi viikonloppunakin. Kun sen oikein oppii, ehkä voisi elää vaarallisesti ja kokeilla sitä - huu - arki-iltanakin!

pioni kirjoitti...

Kiva mökkipäivä!
Joskus on kyllä ihanaa viettää yöpukupäivää:)

Purlina kirjoitti...

Kylläpäs kuulostikin ihanan rentouttavalta tuollainen muka-mökkeily :) Mäkin kävin tänään saunassa heittäytymässä ihan raadoksi, tosin vasta alkuillasta. Sitä ennen uhmasin sadetta ja tuulta ja viimeistelin uusia kukkapenkkejä.

Suvikummun Marja kirjoitti...


Hih! hauska vahinko :D

Tässähän ihan rentoutuu pelkästään lukemalla teidän slow- kotoilupäivästänne :)
Tuollaisten päivien pitäisi olla lakisääteisiä!
Lähitulevaisuudessa voin vain haaveilla tuollaisesta päivästä, kun mies on siellä Gävlessä vielä ja aina kotona pistäytyessään on niin paljon asioita hoidettavana, että ei millään pysy. Höh!
Vaan onhan minulla täällä ihan itsekseni mahdollisuus viettää vaikka mökkiviikko itsekseni, mutta se ei ole lainkaan niin kivaa yksin :(
Onneksi on edes kissat, maailman parhaat rentoreiskat, ja aina voi sytyttää tulen leivinuuniin ja kynttilöihin ja tehdä vaikka puolukkapiirakan....

intopii kirjoitti...

pioni: etpä arvaakaan, miten harvinainen yöpukupäivä meille oli! Tuskin koskaan olemme hipsineet pyjamassa tuolla tavalla puoleen päivään saakka.

Purlina: teen täällä sinulle aaltoja. Olet ollut oikea kaikkien puutarhureiden äiti, jos eilisessä säässä olit kukkapenkkien äärellä. HUH.

Suvikummun Marja: eikö ollutkin? Minua tuo nauratti ihan mahdottomasti.

Voih, onpa harmi, että siippasi on kaukana Ruåttissa asti. Etäisyys kieltämättä on jo sitä luokkaa, että yhteisen kotoilupäivän viettäminen on pieni haaste. Ehkä voitte kumpikin makoilla kannettavan tietokoneen kanssa sohvalla ja skypettää...:-D

pirkko kirjoitti...

Ihanan leppoisa päivä, tuollaisia tarvitsisi useimminkin harrastaa. No, totta puhuakseni mä kyllä aikas usein harrastankin, koska muuten en vaan jaksa ;)
Jaakko antoi makoisat naurut!

intopii kirjoitti...

Pirkko, olin kyllä itse niin onnellinen päivän jälkeen, että leppoisa tunnelma, elämän ydinasioihin keskittyminen ja turhan karsiminen on jotenkin nyt pyörinyt mielen taustalla sen jälkeen yhä vahvemmin. Tämä on mielenkiintoista aikaa; seuraan uteliaana, minkälaisia ajatuksia pääni teeman ympärillä tuottaa. Jotakin uutta voi olla tulollaan.

Irene kirjoitti...

No olipas mukava mökkipäivä!
Ihana vaan nauttia päivästä rakkaiden ympäröimänä mitään erityistä tekemättä. Arki tuppaa usein olemaan niin ohjelmoitua, että tällaisia lupposunnutaitapäiviä olisi vaan vaalittava useammin.

intopii kirjoitti...

Irene, olen kanssasi niin samaa mieltä. Ja olen iloinen siitä, ettei mökkipäivän viettämiseen tarvitakaan mökkiä, kuten olen luullut. Vain uimavesi puuttuu... (Paitsi näillä sateilla saamme senkin ihan kohta ;-D)

Sadun blogi - Satu's blog kirjoitti...

Se on pienestä kii...;O)Mukavaa viikkonloppua!

intopii kirjoitti...

Satu, viikonloppu oli kuin olikin mukava, joten kiitos toivotuksista! Toivottavasti se oli kiva sinullakin.