Amatööri puutarhaharrastelija, aktiivinen marttailija ja ammattimainen taivaanrannanmaalari kirjoittaa puutarhasta ja muista itselleen rakkaista aiheista.



perjantai 3. syyskuuta 2010

Joko saa aloittaa, joko saa aloittaa?

Arvasin, että näin kävisi, mutta yritin uskotella itselleni, ettei kuitenkaan.

Kukkasipulit polttelevat sormiani, vaikka ne ovat pusseissaan isommassa pussissa, kuistilla, viileässä hämärässä. Sieltä ne kuitenkin kuiskivat seireenien lailla: "Haluamme maahan, täytyy päästä multaan, elämämme tarkoitus on kasvaa ja kukkia..." Käyn kurkkaamassa pussiin aina välillä - aivan kuin ne sieltä jotenkin mystisesti katoaisivat, jos en vahdi niitä - ja haaveilen siitä, miltä pyöräkatoksen sivusta näyttää huhti-touko-kesäkuussa, milloin ne sitten alkavatkin kukintansa.

Ensi viikoksi on, uskomatonta kyllä, luvattu vielä lämmintä. Ei siis mitenkään päin vielä sopiva keli kukkasipuleiden kaivuuseen. Päinvastoin: perennoja voi vielä tarvittaessa justeerata paikasta toiseen, vaikka niin jo olin sitä mieltä, että kaikki on tehty. Ja tuijat, nekin voi siirtää, samoin sen jasmikkeen, josta aiemmin mainitsin. Syyskukat pitäisi vaihtaa piharuukkuihin ja ainakin syrikkä istuttaa maahan. Olisi vaan kuntoa.

Olen nimittäin taas vaihteeksi flunssassa. En tajua, miten tämä kesä onkin mennyt näin tautisesti. Taitaa olla kolmas pöpö toukokuun lopusta lukien. Minullako muka huono kunto???? Näää-äh. Tämän taudin ekstrabonus on rintalastaa korventava viheliäinen närästys. Viime yönä jopa heräsin, kahteen otteeseen, siihen, että ylävatsassa poltti aivan mahdottomasti. Mää tuun vanahaksi...

Saa nähdä, miten tuon mainitun syrikän kanssa käy. Sanovat, ettei se näillä vyöhykkeillä talvehdi, mutta aion kuitenkin ottaa riskin. Se on hurjan viehättävä pensas ylipäätään, ja tuolla 'Black Knightilla' on lisäksi huikean tumman sinivioletit kukat, sellaiset sametinvioletit. Iiihanat... Niitä mielelläni vaalisin ensi vuonnakin pihassani, mutta saa nähdä. Miten pensaita suojataan talven pahimmilta kylmiltä? Kietaistaan viltti ympärille?? Tekisi mieli suojata 'Black lace' -mustaseljanikin, se kun palelluttaa versonsa joka iesuksen talvi, eikä vissiin kuki kuin edellisen vuoden versoilla, eli mulla ei koskaan. Ja ne kukat siinä kuitenkin ovat se pièce de résistance, vaikka pensas on kuinka upea ilmankin. Näin muuten tässä männäpäivänä tuossa ihan lähellä olevassa pihassa Black lacen, joka oli ainakin kaksi ja puoli metriä korkea. Puhutin sitä pihaan juuri ajavalle rouvalle, joka kertoi sen olevan naapurinsa kasvi. Sanoi myös, että se kasvattaa ne versot joka vuosi, naapuri kun leikkaa (joutuu leikkaamaan?) sen matalaksi vuosittain. Hohhoijaa, minun seljani yltää korkeintaan minua rintaan.



Tuossa se onkin, juuri ja juuri harmaata naapurin aitaa vasten erottuvana. Voisi kai siihen jonkun vällyn yrittää heittää päälle sitten, kun maa on jäätynyt, tai tehdä sille teltan aitaa hyväksi käyttäen. Haluaisin niin kovasti nähdä vielä sen kukkivan!

2 kommenttia:

Pusztai kirjoitti...

Kanaverkosta tehdään keppien avulla tötterö, joka täytetään kuivilla lehdillä. Sitten jokin hengittävä pakkaspeitto päälle. Tervehtien

intopii kirjoitti...

Kas, Elvis elää! Olet vissiin saanut Yhteisenystävän projektin eteenpäin... Hyvähyvä!

Juuri tänään sain eräästä puutarhamyymälästä aivan samanlaisen neuvon. Kaksi viisasta naista meikäläistä vastaan on siis selvä lopputulos. Kanaverkkoa, lehtiä ja pakkaspeite tulossa.