Amatööri puutarhaharrastelija, aktiivinen marttailija ja ammattimainen taivaanrannanmaalari kirjoittaa puutarhasta ja muista itselleen rakkaista aiheista.



maanantai 16. toukokuuta 2011

Raindrops keep falling on my head.

I´m singing in the rain, just singing in the rain...

Ja kaikki muut sadeaiheiset laulut yhteensä: tänään on tullut vettä. Vihdoinkin. Tuli peräti seitsemän milliä. Se on kuin mannaa olisi satanut, sen verran kuivaa kaikesta siitä lumesta huolimatta on ollut. Nyt, jos vielä vähän lämpenee, saatetaan saada viimeinkin omenapuihin lehdet. Kukkanuput odottavat nekin jo lähtövalmiina.
Yllä on toinen pihamme koristeomenapuista. Toinen on 'Aamurusko', mutta tätä en tiedä. Nuput ovat tuollaiset kauniit tumman ruusunpunaiset, mutta kukat aukeavat yksinkertaisina ja ihan vaaleanpunaisina. Lehdet säilyttävät purppuraisen sävynsä läpi kesän, ja omenat ovat hieman litteitä, varmaan jopa kolmesenttisiä kooltaan. Olen yrittänyt tutkailla purppuraomenapuiden tunnusmerkkejä, mutta kukkien väri ja omenoiden koko ainoina tunnusmerkkeinä ovatkin yllättävän hankalia määrityksen kannalta.

Toinen määrittelytehtäväni liittyy näihin "iki-ihaniin" vuorenkilpiin. Tämä kai lienee sitä tavallisista tavallisinta: isot lehdet ja hieman violettiin vivahtavat hennon vaaleanpunaiset kukat.
Tämä on uusin ostokseni (ohops, onpa tarkentunut pieleen tuo otos), vuorenkilpi 'Rotblum'. Ostin tätä, koska kuvittelin lehtien olevan enemmän purppuraiset, mutta eivätpä näytä sitten kuitenkaan tuota enempää punertuvan. Höh. Kukka on perusbergeniaa punaisempi, mutta ei tämä nyt ihan sitä ollut, mitä olin ostavinani.
Olin ostavinani tätä, jota pihallamme myös oli ennestään. TÄSSÄ on minusta ihanan väriset lehdet, ja kukan sävy on aivan huiiiikean pinkki (se ei jostakin syystä ikinä toistu meidän kamerassa oikean värisenä, mrrrh). Jos jostakin vuorenkilvestä täytyy pitää, se on kyllä tämä. Valkokukkainenkin voisi olla hieno, mutta sitäpä en ole koskaan kukassa nähnyt voidakseni muodostaa mielipidettäni.
Iloisia jälleennäkemisiä, osa mikälie: sain tämän kultasateen minimini-ruikkuna erään taimivaihdon ylijäämänä. En ensin edes tunnistanut koko kasvia vaan luulin sitä köynnöksen taimeksi, sen verran hentoinen sen olemus oli. Tunnistuksen tapahduttua tökkäsin vauvan maahan, ja ajattelin, että eipä tuo taida talvesta selvitä. Vaan katsokaas tätä! Siinä se koko kymmenen sentin varrellaan pukkaa ensimmäisiä lehtiään auki :-D Montakohan vuotta kestää ennen kuin saan nähdä sen kukkivan ensimmäistä kertaa... hehheh. Taitaa Eka Vekara ehtiä muuttaa pois kotoa ensin (hän täyttää heinäkuussa kuusi vuotta).
Tältä näyttää takapihani sinisävyisessä kukkapenkissä tällä hetkellä. Aika rehevää jo, eikö? Vaikka tuo kevätkaihonkukka onkin yksi pikku riiviö, en vielä ole raaskinut harventaa sitä tuosta yhtään. Se on nyt niin ihana <3<3
Eilen olemme laittaneet perunat ja sipulit maahan. Hätäisenä vedin toistaiseksi harson sipuleiden päälle, kun ajattelin, että ne saattaisivat kelvata fasaanien pikkujalkojen jumppaharjoitusten kohteeksi. Kaivavatko fasaanit ruokasipuleitakin ylös? Perunoiksi valitsin perinteiset Timon ja Siiklin, mutta maahan pääsi ihan vaan kasvattamisen ilosta myös Blue congoa, jota haluan yksinkertaisesti vain saada maistaa / kokeilla. Mitähän perheen miesväki sanoo, kun saa lautaselleen violettia pottumuusia ;-D
Huomatkaa komea raparperi, joka todella oli talven ja koko alkukevään ajan haudattuna sinisen (kahluualtaan suoja??)muovin alle, ja joka muovin poistamisen jälkeen näytti tasan tuolta. On sillä voimaa, ja intoa! Olisipa minullakin moinen elämänvoima.

Vaan kun ei ole. Olen koko ajan ihan väsyksissä. Unohtelen asioita uupuneena, enkä jaksa keskittyä kunnolla mihinkään. Inha, pitkään jatkunut yskänronke vaivaa välillä, ja mieli on matala kuin voikukan taimi tällä hetkellä.

Saapa nähdä, joko edes ne mokomat lähtevät nyt, sateen myötä, nousuun. Ja rohmuavatko kaiken nurmikonlannoitteen, jonka lopultakin tänään sain vesipisaroiden myötä levitetyksi nurmikolle (=voikukka"kedolle", jonka seassa kasvaa myös ruohoa). Oli muuten ihanaa kuljeskella pihalla siinä pienessä sateessa, jota aamupäivän mittaan taivaalta putoili. Ilma tuoksui pitkästä aikaa raikkaalta! Lannoitteen levityskään ei tuntunut työltä, vaan pihalla käveli ihan ilokseen lannoitteen levittimenä toiminut mittamuki kädessä. Silti on pakko sanoa: universumi, kröhöm, haluan selvyyden vuoksi todeta, että EN toivo viikkokaupalla jatkuvia sateita. Tämän päivän kaltaiset reilut kerta-annokset silloin tällöin olisivat aivan unelma. Kiitos.

4 kommenttia:

Saila kirjoitti...

Niin, tässä kai on tulossa joku sade taas, oliko se tiistain ja keksiviikon välisenä yönä tänne lounaaseen. Kai.
Oi ihanaa, sininen penkki, ihanaa!!!
Aivan ihania riiviöitä ja muitakin, mm. kylmänkukkia ♡
Ja koristeomena, ihana, ja tuo teidän kaunis vuorenkilpikin on minustakin vuorenkilveksi kelpo yksilö! Ehkä värisävy riippuu kasvupaikan valo-olosuhteista? Noilla punertavilla sillä on kai paljonkin merkitystä.
Ja kultasade ♡! Täällä Korppoossa olen nähnyt ihania monen metrin puita siitä, ihan mahtavia, sellainen on minunkin pakko saada!
Ei kai sipulinsipuleita kukaan syö. Meilläpäin kauriit syövät kyllä perunoiden naatit, siksikin satoni on usein huono. Pitäisi virittää oikein kunnon aita ympärille, risuaitani on liian matala. (Hyppäävät lähes kahteen metriin).
Pikaista paranemista ja mielen virkistymistä!

intopii kirjoitti...

Tuo sun keksiviikko kirvoitti ihan spontaanit naurut. Oonks vähän väsynyt...

Oletko jo leipääntynyt vesisateeseen? Teillä on vissiin sitten tullut vettä enemmän kuin täällä, jossa tuo eilinen oli eka piiiiitkään aikaan.

Kyllä tuo sinisävyinen penkki on aika hyvä jo. Se on vanhin istutusalueistani, ja kasvit ovat kivasti asettuneet. Harmi siinä on ollut se, ettei kukkia tule enää ritarinkannusten jälkeen, eli loppukesän ja syksyn se vaan olla jollottaa. Nyt olen laittanut siihen komeamaksaruohoja ja taitaa siellä olla pari syysleimuakin (vai olenkohan vasta suunnitellut niitä? Emmä muista...) Kirjavalehtiset kasvit tuovat siihen onneksi kivasti väriä silloinkin. Tule sitten taas käymään, kun olet maalikylillä, niin näet.

Vuorenkilvet kasvavat täällä kyllä isoiksi jostakin syystä. Kivahan se on, että joku viihtyy ;-) Luulen, että pihassa on meidän tullessamme ollut kahta eri laji(kett)a, sen verran erilainen tuo tummalehtinen / -kukkainen on. Ja ostamani 'Rotblum' on sitten jotain siitä väliltä.

Heh, älä vielä hehkuta kultasadetta. Tule sitten kymmenen vuoden päästä ihailemaan :-D

Meinaatko, että fasaanit eivät kaivelisi sipuleita ylös vain ruopsuttaakseen? Ei kai ne niitä syö, sitä mieltä minäkin olen, mutta jos varvasharjoituksia pitävät? Harmittaisi, jos ne kuovittaisiin ylös tuolta.

pioni kirjoitti...

Meilläkin on satanut!
Eilen ja tänään ja oikein kunnolla. Tänään tuli välillä jopa rakeita. Mutta luonto kiittää ja niin muuten minäkin. Jospa huomenna olisi sitten taas hyvä ilta tehdä istutuksia...

intopii kirjoitti...

Ai rakeita??? Voi miten keväistä ;-) Aaarrgghhh!!

Eikö ole ihmeellistä, että kaiken sen lumen jälkeen, mitä taivas pudotteli, olemme ihan haltioissamme kevätsateista. Eihän se ole kuin lunta nestemäisessä olomuodossa (mutta ah, niin tyystin erilaista. Onneksi!)