Amatööri puutarhaharrastelija, aktiivinen marttailija ja ammattimainen taivaanrannanmaalari kirjoittaa puutarhasta ja muista itselleen rakkaista aiheista.



perjantai 20. toukokuuta 2011

Miltä tänään näyttää? Tänään näyttää hyvältä!

Tänään näyttää hyvältä. Moni kasvi kukkii jo! Meillä näyttää olevan paljon kevätkukkijoita... Syyspuoli kesästä onkin ollut koko täällä asumisen ajan se isompi haaste. Useat syyskesän kukkijoista ovat keltaisia, siksi niitä ei meidän pihalla näy.

Yksi tulppaani-istutuksista on tänään tämännäköinen. En löytänyt mistään tulpsujen nimilappuja - niitä pahvisia pussin mukana tulevia - joten en osaa näille ihanille nimeä antaa, mutta ovathan ne nimettöminäkin kertakaikkiaan somia. Tuo pinkki on himppasen liian korkea muihin nähden, mutta eipä sitä enää lyhyemmäksikään saa :-D


Tämä on minusta ihan ykkösupea tuossa penkissä. Väri on violetimpi kuin ostaessani aavistin, mutta en itke, en ollenkaan. HÄIKÄISEVÄ, sanon minä.
Kehtaanko sanoakaan, etten kyllä muista valinneeni tätäkään... luulin ottaneeni ihan simppeli valkoista. Nyt ne laput pitää kyllä jostakin kaivaa esille!!
Ja tässä seuraavan penkin kaunottaret. Kyllä, ihmisellä pitää olla paljon tulppaaneja keväisin. Toivottavasti nyt ostamani eivät ole mitään kertakäyttösipuleita, vaan kukkisivat uudelleen tulevina keväinä.
Puutarhatuttavalta - hei vain, jos täällä käyt! - sain viime kesänä PIENEN palan lehtokieloa. Huomaattehan, että se on ihan pikkuruinen kahdeksine kukkavarsineen... Edessä on 'Starfire' syysleimua uskomattoman upeine lehtineen ja sen oikealla puolella pilkottaa syyskimikki 'Brunettea'.
Tässä toiselta puutarhatuttavalta saatu kalliokielo aloittaa kukintaa.

Olin jo tyystin unheuttanut koko kalliokielon olemassaolon, ja tuijottelin kukkapenkkiä ihan hoomoilasena: mikä IHME se tuosta on tulossa?? Kasvi ehti tosi pitkäksi ennen kuin minulla välähti.
Se nimetön purppura- / koristeomenapuu aikoo tänä keväänä räjäyttää pankin ja olla pihan komein kukkija. Oksat ovat aivan täynnä nuppuja. Siis aivan täynnä. Toivottavasti saan siitä hyvän kuvan sitten, kun nuput ovat auki. Voi olla aika huikea näky <3

Ihana purppuraorvokki.









Tämä pikkuinen on yksi ehdottomia suosikkejani. Harmi vain, että osa sen kavereista kärähti kevätauringossa ja vain yksi tällainen pieni rypäs on enää hengissä. Muistan viime syksynä ripotelleeni sen siemeniä ihan hurjat määrät kasvualueelle, mutta nyt sieltä  näyttää nousevan vain kaikkea vihreää. Lieneeköhän purppuraorvokki sirkkalehtivaiheessa vihreä...?
Tuossa on yksi pihani kummallisimmista otuksista: hopeasalvia, Salvia argentea. Pörröisempi kuin mikään näkemäni perenna, enkä osaa sanoa, onko tuo kaunis vai ei. Hauska se ehdottomasti on!!

Takana kukkii punakukkainen tarharistikki, Aubrieta x cultorum, olikohan lajike 'Red cascade'. Olen siitä ylpeä, sillä olen kasvattanut sen itse siemenestä. Se on minulta iso onnistuminen; siemenkasvatus ei ole vahvuuksiani. Siksi toivon, että tuo leviää ihan issekseen.
Rakas vanha japaninruusukvitteni!! Sinnikkäästi se pukkaa kukkaa, vaikka puolet oksista on jo lähes kuivia. Karsin sitä tänä keväänä aika reippaalla kädellä ja toivon työn innostavan kasvia uusien oksien ylösnostamiseen. Vielä en osaa sanoa, miten onnistuin.
Tämä turkinpioni, Paeonia peregrina, on tullut samalta tuttavalta kuin lehtokielokin. Lahjasta innostuneena tökkäsin pienokaisen viime kesänä multaan sen kummemmin miettimättä, mutta onneksi se ei näköjään pannut toimenpidettäni pahakseen, päinvastoin! Kaikki lehdet kuuluvat sille, ajatelkaas (vai onko tuossa yksi rikkis oikealla... hankalasti valo hämää. Eiku ei se voi olla, sillä mulla ei kasva rikkaruohoja!). Pionista saattaa tulla vielä komea joskus :-) Toivottavasti joskus näen sen huikean punaiset kukatkin tuossa.

Kultatyräkistä käytiin keskustelua Sailan Saaripalsta -blogissa. Minä olin mielestäni laittanut sen inhokkilistalle pysyvästi, mutta kuten Saila itse jossakin viestissä totesi, koskaan ei pitäisi luvata syödä hattuaan :-D Tässä tätä tyräkkiä komeilee meidän pihan yhdellä reunalla, ja saa mielellään laajentua sinne vaikka kuinka. Takana sillä on kaverina heuchera 'Pinot noir' (näkyy ihan pikkuriikkisen verran oikealla) ja kallionauhus 'Desdemona'.




Vaikka kuva on jo parin päivän takaa, täysikuu on minusta aina hyvin sympaattinen näky. Siksi, ja koska minä olen Tee & teen yksinvaltias, laitan kuvan mollukasta tämän postauksen päätteksi.

8 kommenttia:

Sirkku kirjoitti...

Houkutteleeko tuo koristeomenapuu kukillaan paljon "pörisijöitä"?

Hannele/Omenaminttu kirjoitti...

Tämä kevät on niin upeaa, kun kasvi toisensa perään herää eloon. Ihan tutkimusmatkailijafiilis tulee, kun yrittää muistella mitä mihinkin on laittanut.
Miten lehtokielo ja kalliokielo eroavat toisistaan? Aika isoilta nuo lehtokielotkin näyttävät.
Hopeasalvia näyttää tosi vinkeältä. Millainen kukinta sillä mahtaa olla?
Purppuraorvokista pidän minäkin, mutta pieni piipero kun on, se jää vähemmälle huomiolle.

intopii kirjoitti...

Sirkku, juu. Kyllä siinä pörrää jos minkäkinlaista öttiä, kukissa on varsin viehko tuoksu.

Omenaminttu: Tutkimusmatkailija! Sinäpä sen sanoit. Pelottaa vaan, että alan tehdä arkeologisia kaivauksia paikoissa, josta sitten löydänkin jonkun ihanan kasvin vielä piilottelemassa...

Lehtokielo ja kalliokielo ovat ymmärtääkseni erilaisia kooltaan. Kalliokielo on matalampi (ehkä 30-40 senttiä) omassa elinpiirissään kuin lehtokielo (80-100 cm) omassaan. Kalliokielo saattaa kuitenkin kuulemma kasvaa korkeammaksi paremmassa maassa, joten ei niillä välttämättä aina ole edes merkittävää kokoeroa. Muistankohan oikein, että ne voi varmimmin tunnistaa siitä, miten kukat ovat kiinnittyneet (mutta en muista, mikä se ero oli...). Saattavat myös risteytyä, joten aina ei voi tietää!

Hopeasalvian kukinnasta en tiedä, konsa hää ei viime vuonna vielä kukkinut. (Googlaa välillä:) Näyttää kukkivan komein, korkein, salvialle tyypillisin piipoin, valkoiset kukat tulevat varsiin.

Olen jostakin syystä tänä keväänä tavoitellut pihalle erityisesti noita pieniä piiperoita. Ehkä minulla on juuri nyt aikaa keskittyä katselemaan niitä, ja siksi olen katsellut niitä "sillä silmällä" myös puutarhamyymälöissä. Ostin juuri punaista patjarikkoa yhden penkin reunaan, ja seuraavana hankintalistalla on italiankello. Pieni ON kaunista :-D

Saila kirjoitti...

Pieni on kaunista, ja ihana kuumollukka, ja onpahan niin paljon asiaa etten tiedä mitä kommentoisin :-D Sitä paitsi kädet tärisevät kun sain äsken yhden järeän kivenmurikan kivimuurini PÄÄLLE. Pyörittäminen nokkakärryille menee, ja sieltä viereen pyörittäminen, mutta kun jääräpää olen ja halusin se muurin päälle niin siinähän ähelsin. Onnistuin. Ja tulin sisälle hengähtämään hetkeksi. Hiki valuu! (Näppäimistöparka)
Ihanat nuo tulppaanit, ja suloinen pieni orvokkisi. Aivan ihanalta näyttää. On kiva löytää pihalta uusia, vaikkakin itse istutettuja, löytöjä! Onneksi olkoon ja ihanaa aurinkoviikonloppua!

Inkivääri kirjoitti...

Ihania tulppaaneita ja kaikkia ja ihanat kuvat. Aloin sitten opiskella lehto- ja kalliokielon eroja ja totesin, että minun kalliokieloni lienee tarhaetuliittellä:)

Syyskesän kukkijat on paljolti keltaisia, kaunopunahatut sentään punaisia ja monista keltaisista alkaa tulla lajikkeita, joissa on ainakin paljon punaista.

Keltainen on jännän ristiriitainen väri, minäkään en siitä oikein tykkää enkä osta juurikaan keltaisia kukkia. Monet perinnekasviti ovat keltaisia, joten niitä on kuitenkin puutarhani täynnä ja yhtäkään niistä en inhoa vaan jokaisen kukinta ilahduttaa aina:)

pioni kirjoitti...

Tulppaaneita pitääkin olla paljon!
Mulla tuossa rautatieomppupuun alla osa tulppaaneista oli jopa kaksinkertaistunut, taitavat tykätä paikasta:)

intopii kirjoitti...

pioni: olen niin samaa mieltä! Pelkään, että syksllä kannan kotiin säkkikaupalla sipuleita :-D Eikä siinä mitään, voin toki kantaakin. Olen vain niin suurpiirteinen, etten millään jaksaisi sitten kyllä nähdä vaivaa miljoonan sipulin (kirjoitin ensin "sopulin"...) maahankaivuussa. Se on niin hidasta! Siksi kaikki pikkusipulit ovat enemmän suosiossani: ne voi vain peukalolla painauttaa maahan.

Ehkä minä pikkuhiljaa kaivuutöitä tehden saisin joksikin kevääksi oikean tulpsujoen virtaamaan läpi kukkapenkkien!

intopii kirjoitti...

Saila: vai pistin minä sinut hiljaiseksi ;-D Tai ehkä se kuitenkin oli se kivi. HUH, minkä punnerruksen olet - taas - tehnyt. En voi olla vertaamatta sinua johonkuhun, johon et suurin surminkaan halua tulla verratuksi...

Inkivääri: minä en omista kieloistani osaa ollenkaan sanoa, ovatko tarhaa vai ei-tarhaa, koska ne ovat kumpikin puutarhanettiläisten taimivaihdossa saatuja. Rakkaita ja mieluisia ovat joka tapauksessa!