Amatööri puutarhaharrastelija, aktiivinen marttailija ja ammattimainen taivaanrannanmaalari kirjoittaa puutarhasta ja muista itselleen rakkaista aiheista.



perjantai 17. heinäkuuta 2015

Porraskiveltä puiden siimekseen.

Koska perhe lomailee jossakin päin Pohjois-Suomea ja on hyljännyt minut, työn raskaan raatajan, tänne kurjan kelin keskelle, päätin perjantain kunniaksi lohduttautua matkalla Helsingissä sijaitsevaan Arkkitehtuurimuseoon, jossa on parhaillaan kiinnostava näyttely Porraskiveltä puiden siimekseen - suomalaisen puutarhataiteen ja arkkitehtuurin dialogeja.

Suutarin lapsella ei ole kenkiä ja niinpä minäkään en ollut aiemmin käynyt kyseisessä paikassa, vaikka olen ollut useammassakin työpaikassa, jotka ovat sijainneet aivan äärellä.

Tästä sisään 1800- ja 1900-lukujen vaihteessa rakennettuun kauniiseen taloon, jossa vihreä näkymä antaa jo vähän osviittaa aiheesta.

(Kaikki kuvat voi taas klikata suuremmiksi, jos haluat tutkia niitä tarkemmin.)

Moderni viherseinä oli kiva kontrasti uusrenessanssirakennuksen sisätiloille.
Modernia sävyä tuovat myös hauskasti maalatut penkit, sekä Reima Pietilän teos Jättiläisen jalanjälki, joka näkyy kuvassa yläoikealla.
Ei ole meillä tällaisia portaikkoja kotona (no, meillä onkin yksikerroksinen talo, mutta silti...)



Näyttelyssä eri aikakaudet ja teemat oli jaettu huoneiksi, ihan parhaaseen puutarhasuunnittelunkin tyyliin. Tästä kun katsoi, näki heti kaikenlaista kiinnostavaa tuossa sermin takana, ja mitä tuolla perällä näkyykään...

Turun Luostarinmäeltä ja 1700-luvulta lähdettiin liikkeelle. Silloin ei paljon pihoilla koreiltu, ainakaan Turuus´, vaan hyöty edellä mentiin.

Turussa sijaitseva Ylösnousemuskappeli seurustelee tiiviisti ympäröivän luonnon kanssa. Lehtipuut suojaavat sisääntuloa, ja paikalta louhittu kivi on otettu osaksi rakennuksen materiaaleja.


Alvar Aallon suunnittelema Villa Mairea oli myös esillä näyttelyssä.

Tykkäsin kovasti alla olevasta kuvasta, jossa näkyvät Aallon japanilaisesta rakentamisesta saamat vaikutteet.

50-luvulla suunniteltiin jo tämännäköistä. Pirkkolan kaupunginosa Helsingissä näyttää yhä edelleen samanlaiselta.

Tiet kuvissa ovat kaarevia, mutta ruutukaava ja korttelit olivat jo ihan arkipäivää.
Elävä on pantu säntillisesti ruutukaavaan. Taidetaan hyötykasveja kasvattaa melko monella plantaasilla näin tänäkin päivänä. No mitäs, pysyvätpä järjestyksessä eivätkä mene sekaisin rikkaruohojen kanssa eläväiset.
Säntillisyyttä oli myös kuolemassa. Malmin hautausmaa mallina. En tiedä, miksi en ollut aiemmin tullut ajatelleeksi sitä, että puutarhasuunnittelu on ollut vahvasti mukana myös hautausmaita perustettaessa. Näyttelyssä oli osio, joka esitteli suomalaisia puutarhasuunnittelun vaikuttajia ja heidän työhistoriaansa, ja tosi moni oli suunnitellut nimenomaan myös hautausmaita.
Näyttelyssä oli Taneli Eskolan komeita isoja valokuvia tunnelmapaloina. Tässä minua niin suretti, kun tuo puutarhatuoliparka on nurkkaan päin. Kukas sitä noin istuu...!

Olis sopinut tunnelmaan, että tuoli olisi leijunut ilmassa rintamasuunta tuohon ihanan valokuvamaisemaan päin. Olisi ollut helppoa kuvitella, että tuolissa istuja todella lähtee leijumaan kuvaa katsellessaan.

Näyttelyssä oli esillä myös tavallisia asuinympäristöjä, kuten silloin työläisten asuttama Luostarinmäki ja niinikään edellä mainittu Pirkkola, Vallilan valtavat korttelia kiertävät talorivit, joiden keskelle oli suunniteltu kaikille yhteisiä sisäpihoja, Tapiolan puutarhakaupunginosaa Espoossa ja vaikkapa Helsingin puistomainen Käpylä, mutta pääsivät suomalaiset kartano- ja muut suurpuutarhatkin esille. Vasemmalla Kultaranta ja sen alla Vanajanlinna.


Näyttely toi voimakkaasti esille suomalaisen arkkitehtuurin tiiviin kytköksen luontoon. Jokaisella vuosikymmenellä rakennettu ympäristö oli luonnonmukaisemmin tai tietoisesti rakennetummin kiinni maisemassa.

Siksi otin tuon viereisen kuvan - vaikka en muista, mitä kuva esittää, siinä, jos missä näkyy suuntaus halusta hallita luonto. Ei ole montaa pehmeää linjaa.

Myös puutarhasuunnitelmien muuttuminen näkyi näyttelyssä mainiosti. Vasemmalla Elisabeth Kochin suunnitelma pirkkolalaisen omakotitontin istutuksiksi, ja alla toisenlaisen, hyvin graafisen tyylin uranuurtaja Jussi Jänneksen kädenjälkeä.
Jänneksen piirustustyyliä jatkoi mm. Maj-Lis Rosenbröijer, joka Jänneksen kuoltua viimeisteli häneltä kesken jääneitä suunnittelutöitä. Olipa yhdenmukaisuus tarkoituksellista tai ei, Rosenbröijer oli uskollinen aikalaisensa ja kollegansa kädenjäljelle.

Oli mielenkiintoinen näyttely, jota Aalto-yliopiston opiskelijat ovat jatkaneet myös museon pihalle rakentamallaan mahdottoman viehättävällä paviljongilla. Tuon ei ilmeisesti ole tarkoitus jäädä tuohon pysyvästi - kiikuttaisivatkohan he tuon meidän pihalle näyttelyn päätyttyä? Peittäisi valtaosan tontista, tosin...
Paviljongin alla oli lepotuoleja, joiden museon ikkunoista seurasin olevan ahkerassa käytössä.
Koska oli jo iltapäivä, kehokin alkoi kaivata ravintoa. En jaksanut ajaa kotiin saakka, enkä keksinyt missä pysähtyä välillekään. Mutta hey presto, Kasarmitorin laidallapa sijaitsi Day & Nite -sushibaari.

Tekivät silmien lepuuttamista edelleen jatkaneen annoksen. Olin muuten ainoa asiakas koko ateriointini ajan! Tuolla kellonlyömällä ei ilmeisesti käydä ulkona syömässä...

Ennen kuin laskeuduin torin alla olevan parkkihallin uumeniin, kuvasin vielä torin kukkaistutukset.

Tuollaisen astiankin voisin ottaa meidän pihalle. (Minäkö suuruudenhullu...?)

Mukava, rauhallinen päätös tälle työpäivälle ja -viikolle.






4 kommenttia:

Saila kirjoitti...

Kasarmintori on yksi hienoimpia paikkoja Helsingissä, no, johtuu arvokkaista rakennuksista ja ihanasta jugendarkkitehtuurista, mutta hienoa nähdä, että siellä on nykyään panostettu istutuksiin!
Tuolla näyttelyssä pitäis tosiaan yrittää ennättää käymään. Kiitos muistutuksesta!

Nettimartta kirjoitti...

Kiitti, pääsin näyttelyyn mukaan! Ne kirjavat penkit ovat makeita. Miks ei itse keksi mitään tommosta? Pöh.

intopii kirjoitti...

Saila, minustakin juuri siellä on Helsingin tärkeimpiä rakennuksia. Jugend on niin ihanaa...! Näyttelyssä kannattaa käydä paikan päällä, varsinkin tietysti ammatti-ihmisen. Nettimartta, kiva, jos pääsit tunnelmaan kuvien kautta. Höh, sinäpä sen sanoit! Olis muuten melkoisen mellevän näköisiä vaikka puutarhapenkkeinä jossakin puun alla tai talon seinustalla.

Tuulevi kirjoitti...

Kiinnostaisi tietää missä koossa tuo Rosenlundin pappilan puutarhan säntillisten istutusten kuva oli näyttelyssä? Se on nimittäin minun ottamani, mutta en ole vielä päässyt täältä pohjan perukoilta käymään näyttelyssä. Huomenna oli tarkoitus mennä, mutta koira sairastui pahimmoittain ja reissu Helsinkiin peruuntui. Siis jos muistat suurinpiirtei oliko kuva esim. koko 40 x 30 tms. Olen utelias :). Kuvani päätyi näyttelyyn Lopotin Toimelan pihaunelmia -blogini kautta ihan sattumalta. Blogimaailma on aika ihmeellinen.