Amatööri puutarhaharrastelija, aktiivinen marttailija ja ammattimainen taivaanrannanmaalari kirjoittaa puutarhasta ja muista itselleen rakkaista aiheista.



sunnuntai 8. kesäkuuta 2014

Viikonloppu suurella sydämellä

Yksi pikkukurjenmiekoista on saanut jonkun viruksen. On ihmeellisen värinen. Ihmeellisen kaunis, tosin... toivottavasti pysyy tuon värisenä myöhemminkin.
Pihalla kasvaa pari väärän väristä kukkaa (niihin ei kuulu tuo edellinen). Yksi on oikein vinkuvan vaalean oranssi päivänlilja, yksi perinteinen punainen tulppaani, ja yksi tämä tarhakurjenmiekka. Keltaista en ole tietoisesti koskaan ostanut, mutta siinä se hehkuu.

Olkoon.
Näitä sen sijaan saisi olla vaikka enemmänkin. Että voi olla hehkeä väri!
Lauantai oli kerrankin vapaa päivä. Sen kunniaksi keräsin pihalta kaikenlaista somaa kimpuksi. Suviruusua, siperiankurjenmiekkaa, oksa Moskovan kaunotar -syreeniä pari purppuraheisiangervon oksaa, kolme kallionauhuksen lehteä ja yksi pätkä kiinanlaikkuköynnöstä. Kuvassa näyttää näköjään vähän sekavalta, mutta maljakossa on oikein mukava.
Vapaapäivä oli vallalla. Tämä siilinuori venytteli ihanan raukean oloisena naapurin mummun heisiangervon juurella ja lämmitteli ilta-auringossa. Siili! Jee, ne ovat vieläkin meidän hoodeilla, jee, ne ovat vieläkin hengissä!
Tässä on viikonlopun varsinainen puuhamaa. Takapihan kukkapenkki saa vähitellen kivireunusta ja laajenee.
Urakka on puolihuonokuntoiselle iso - teen hommia vain sitä mukaa kuin jaksan ja ehdin. Viikonlopun saldo oli noin kolme metriä lisää. Haastetta tuo se, että penkki levenee pikkuhiljaa ja se, että haluan ottaa talteen mullan nurmikon alta. Niinpä kanttaan soiron kerrallaan (leveydeltään ehkä 20 senttiä) irti tuosta penkin päästä, käännän nurmilevyn nurin päin ja hakkaan muoviharalla mullan irti tuppaasta. Kompostiin päätyy vain kevyt nurmitilkku - kaikkine rikkaruohoineen, valitettavasti.
Lauantaina vietin pitkän hartaushetken pohtiessani, mitä laittaisin tuohon. Suuri purppuranpunainen on purppuraheisiangervo 'Center Glow', sen oikealla puolella kasvaa viiruhelpiä, ja viiruhelpin oikealle puolelle siirsin preeria-angervot ja ritarinkannukset.

Halusin preeria-angervojen eteen jotakin erilaista. Tarkkailen lehtimuotoja ja värejä korkeuden lisäksi, ja mietin. Mietin. Mietin. Kesti toista tuntia, ennen kuin sain päätetyksi, mikä olisi seuraava kasvi. Harkitsin kiilto- ja syysleimuja, mutta ne ovat minulla edelleen sillä listalla, josta en ole ihan varma, pidänkö vai en. En ihan sydämestäni pidä tuostakaan, jonka tuohon valitsin, mutta jalopähkämö oli sopivan tumman vihreä, sopivan tuuhea ja sillä oli sopivan epätavalliset lehdet. Voittaja löytyi. Korkeudesta piti vähän tinkaista, mutta elämä on.

Viiruhelpiä laitan tuohon lisää, nyt sitä on vielä liian vähän.Se päätyy ympäröimään heisiangervon, mutta levitän sitä ehkä vähän edemmäskin. Angervon vasemmalla puolella on tuoksukurjenpolvimassa, jonka keskeltä kasvaa värililjoja. Koko pompsi siirtyy siitä muualle, jahka keksin, minne, ja mitä sen paikalle tulee.

Tämän istutusalueen rakentaminen on ehkä hauskinta pitkään aikaan! Olen kerännyt pihalleni kaikenlaisia kasveja, ripotellut niitä ympäriinsä siinä toivossa, että ne leviäisivät sopivasti. Nyt, kuuden vuoden jälkeen, joudun toteamaan, että ei, eivät ne leviä. Siispä yhdistelen ripoteltuja yhdeksi isoksi kokonaisuudeksi tähän, ja tiedän jo nyt, että paremmalta näyttää. On tietysti ekstrahienoa, että kasveja tuohon ei tarvitse ostaa, vaan voin keräillä niitä yhteen muista istutuksista. Vaikka itse sanonkin, tuosta tulee paremman näköistä kuin mistään meidän pihalla tähän saakka.

Very proud.

Ja inspiroivaa - kun tuo on valmis, pääsen siirtymään seuraaviin penkkeihin, jotka muokkaan ja siistin samalla menetelmällä.

Huomaattehan, että puutarhamasennus on todellakin poissa!!

Marttamaailmassakin kunnostauduin. Tein viikolla raparperista ja mintusta hiivan kanssa simatyyppistä janojuomaa, josta tuli sanalla sanoen herkullista. Sitä on tänä viikonloppuna kulunut.

Maggarakauden alkaminen vei myös meidän jämäsinapit. Joulun ajalta oli jäänyt sinappijauhetta, josta keittelin tänään brandyllä terästettyä keltaista herkkua. Kaikkea sitä saa aikaiseksi, kun nukkuu hyvin ja herää virkeänä!

Älkää silti kuvitelko, että olisin jotenkin lomalla tai muuta. Ehei, lomaan on aikaa vielä tuhansia ja taas tuhansia tunteja, tai no, ainakin se tuhat (laskin juuri, että kuuteen viikkoon mahtuu 1008 tuntia). Oli vain kokonaan vapaa viikonloppu, ensimmäinen viiteen viikkoon, ja viimeinen kolmeen. Se piti vetää suurella sydämellä!

*Muoks* Johannan pyynnöstä lisään tähän vielä juoman ohjeen:

Raparperi-minttusima

3 l vettä
150 g sokeria
250 g fariinisokeria (tässä lintsasin; fariinisokeria löytyi vain nokare, joten sekoitin joukkoon kaikki thaimaalaiset palmusokeripalaset, joita kaapista löytyi.)
500 g raparperia
iso nippu mitä tahansa sopivaa minttua (meidän pihallamme rehottaa karjalanminttu, jota käytin vajaa kymmenen isoa vartta)
1/4 tl hiivaa

Pilko raparperit. Kiehauta vesi ja sokerit. Laita raparperit ja mintut isoon astiaan ja kaada kuuma vesi-sokeriliemi päälle. Anna muhia ja jäähtyä rauhassa. Siivilöi raparperinpalat ja mintunoksat nesteestä ja lisää nesteeseen hiiva. Anna käydä huoneenlämmössä n. 12 tuntia. Pullota ja säilytä kylmässä. Nauti siman tapaan.

12 kommenttia:

Johanna kirjoitti...

Kaunista, eikä niin hitaasti, ainakin kuvittelen tekeväni hitaammin vastaavia töitä. Tosin tekemällä nopeutuu, ehkä en ole vain kaivanut ja hakannut tarpeeksi? ;-)

Olisiko sinulla jakoon asti sitä raparperi / minttujuoman ohjetta?

intopii kirjoitti...

Hei, Johanna! Kiitos kannustuksesta. Itsestäni tietysti tuntuu, että teen tuota liian hitaasti; mun mielestäni tuon pitäisi tietysti olla valmiina heti. Olet kuitenkin ehkä oikeassa. Vauhtini on juuri sopiva!

Päivitänpä tuon postauksen ja lisään juoman ohjeen siihen.

Tiina kirjoitti...

Hyvältä näyttää tuo istutusalue!! Hiljaa hyvä tulee, ei kai sitä nyt itteensä piippuun ja sairaalakuntoon kannata rehkiä :)

intopii kirjoitti...

Hehhee, Tiina, sanoitko minulle vai itsellesi ;-) En rehki itseäni piippuun, vaan huilaan välillä tuossa taustalla näkyvässä aurinkotuolissa - vaikka se varjossa onkin. Tai siis juuri siksi siinä on hyvä huilata. Nautin silti fyysisestä puuhastelusta nyt, kun voin; huomenna odottaa taas työviikko toimistossa. Uh. Kyllä pitäisi ihmisellä olla loma siviilityöstä silloin, kun pihalla on hommia!

Saila kirjoitti...

You SHOULD be very proud! Uusi alue näyttää reunuksineen ja laajentuneine kokoineen ja kasveineen huippuhyvältä!
Ooh tuota raidoittunutta iiristä, todellakin kuin rembrandt-tulp... siis iiris. Jännä! Ja tykkään kovasti myös tuosta hailakankeltaisesta, siinä on juuri sellainen nätti ei-tyrkky keltasävy.

intopii kirjoitti...

Kiitos, ystävä. Ajattelnkin, että arvostaisit, kun tiedät, miltä täällä muuten näyttää. Ehkäpä tuo antaa suuntaa muidenkin istutusalueiden entraamiseen (mielessä häämöttää mm. se preeriapenkki portinpieleen...) Reunus antoi idean myös Salaisen puutarhan viimeistelyyn; käyttämäni reunusnauha ei uponnut tarpeeksi syvälle ja töröttää nyt sekä ruohonleikkurin että lumikolan tiellä ikävästi = alue on nyt täysin rikkaruohojen vallassa.

Ihmeellinen rembrandt-iiris. Sillä kasvaa tuossa kavereitakin, mutta a) en muista aiemmin nähneeni niissä tuollaista kukkaa ja b) tänä vuonna muut eivät kuki.

Keltainen on kyllä onneksi hempeänsävyinen, mutta yhtä oikeassa paikassa kuin malka silmässä. Ääähh...

Tiina kirjoitti...

Tekemisen meininki ja asialliset kasvivalinnat! Ite oon ollu vähä samanlaisen projektin kimpussa ja just samaa mullan karistamista nurmituppaista oon harrastanu kyllästymiseen asti. Mut eipä sitä hyvää multaa hukkaankaan voi heittää. Monet mun kasveista on tänä keväänä innostuneet monentamaan itseään,oon saanut runsain mitoin sieviä siementaimia. Jospas ne sinunkin kasvit alkaa monistua jossain vaiheessa. Heilauta taikasauvaa - tai uhkaa talikolla? Koita jaksaa siellä officessa, onneksi pääset sieltä välillä puutarhaan :)

Tiina kirjoitti...

Niin ja tuo kurjenmiekka on mielettömän hurmaava <3

pioni kirjoitti...

Hitaasti hyvää tulee, silloin ehtii kunnolla harkita tekemisiään. Hyvältä näyttää jo nyt penkkisi uusin reunuksin.
Ja kiitos juomavinkistä, meilläkin tuota raparperia riittää...

intopii kirjoitti...

Tiina, sitä monentumista (kuulostaa ihan harrypottermaiselta sanalta - meillä luetaan ja katsotaan leffoja parhaillaan) minä niin odotin ja odotin, mutta ei tapahtunut. Harrypottermaisesti olisikin pitänyt sitä taikasauvaa testata!!

Officessa ei ole liian kamalaa, ja huomenna vielä tyky-päivä :)

Pioni, hyvä, jos resepti tulee laajemminkin hyötykäyttöön. Tuosta tulee se kolmisen litraa juomaa, minkä verran vettä tarvitaan. Hyvää on, ja sopivaa janojuomaa, kun ei ole liian makeaakaan.

jori kirjoitti...

Ompa upeita kurjenmiekkoja. Meilläkin on tänä vuonna ollut vanhassa kurjenmiekkalkannassa kummallisia vaaleampia värimuunnoksia. Takapihasi kukkamaasta on tulossa valloittava =)

pirkko kirjoitti...

Makee tuo kaareva muoto, tykkään!