Amatööri puutarhaharrastelija, aktiivinen marttailija ja ammattimainen taivaanrannanmaalari kirjoittaa puutarhasta ja muista itselleen rakkaista aiheista.



keskiviikko 17. huhtikuuta 2013

Huomenna hän tulee. Ja hän. Ja hän!

No nyt on toivoa. Tulin hetki sitten töistä ja kävin jo aikaisemmilta keväiltä tutulla, perinteisellä töistäpaluupihapyllistelyllä. Niitä näkyy nyt! Krookusten värin erottaa lehtien lomasta, lumikellojen pienenpieni valkoinen on valkoisempaa kuin likainen lumi, jota pihalla edelleen "%¤%/%&R&E"#!" on, ja parin kevätkurjenmiekan sininen nuppu on enää aukeamista vaille kukka.

Huomenna, huomenna. Niin uskon.

Silmä havaitsee jo kaikkea muutakin. On siellä tuttujakin hattivatteja, mutta ai miten monta on niitä, joiden kohdalla pysähdyin miettimään... mitähän tuostakin oikein nousee?

Vaurioita havaittu: samettisumakki on - taas - pitkällään hangen alla. Se ei ole vieläkään juurtunut niin, että pysyisi pystyssä. Jälleen on uudet istutustalkoot edessä, kuten viime talven jälkeenkin. Siitä se toipui ja kasvatti komeat lehdet viime kesäksi, saapa nähdä, miten nyt käy. Kaunismuotoinen pieni marjakuusemme ei ole enää kaunismuotoinen, mutta oksat noussevat kuitenkin ylös. Ehkä. Eka Vekaran nimikkopensas, japaninruusukvitteni, on vielä kokonaan näkymättömissä, vaikka se on melkein metrin korkuinen pensas. Viime vuoden kinokset katkoivat siltä oksia. Nyt en uskalla ajatella mitään.

Kauhun hetkiä ja jännitystä edessä: muutamat oikein kiinnostavat violetinsävyiset tulppaanikuoppaukset lainehtivat nyt. Savimaa ei vaan vedä, ei sitten millään. Täytyy olla teräsvaippatulppaani, ettei tuossa mätäne. Perskuta.

Ajankohtaisin havainto: kevätkaihonkukan minilehtiä. Kevätkaihoa, todellakin!

Linturintamalta ehdin niinikään tehdä havaintoja, kun ajoin moottoritietä kohti kotia. Joutsenia pellolla, jossa jo monena aamuna on mennä lepattanut kymmenen töyhtöhyypän parvi (ne sitten ovat hauskannäköisiä lintuja, sekä maassa että lennossa!). Pienessä joentapaisessa - täällä mikään ei ole Joki verrattuna Oulu-, Ounas- ja Kemijokeen - näytti uiskentelevan jo tukkasotkakin. Ihan satavarma en voi olla: ylitän joen mäkisessä mutkassa, jossa nopeus on reilut 70 km tunnissa, eikä siinä paljon voi sivuilleen vilkuilla. (Sen sijaan 120 km tuntinopeudessa on ihan vaivatonta havainnoida joutsenia ja töyhtöhyyppiä. Koska tie on suora ja leveä.)

Leivonen eli kiuru on jo liverrellyt pellon ja talojen yllä, töissä taisin eilen nähdä västäräkin ja tänään kuulin peipposen. Vain pääskynen puuttuu. Ja lämpö. Ja nurmikko. Ja riippumatto. Sitten olis kesä.

10 kommenttia:

pirkko kirjoitti...

Ei puutu enää paljoa ;)

Jokapäiväinen pihapyllistely on myös meikäläisen harrastus tähän aikaan vuodesta. Lumikellot kukkii, krookukset ihan kohta :)

Tiina kirjoitti...

Voi, kuulostaa hyvältä niin pyllistely kuin kasvien alutkin! :)

Saila kirjoitti...

Minäkin mietin, että ei tästä nyt enää paljoa puutu. Ekä minusta kesän tarttis tullakaan ennen kuin vasta lokakuussa, siihen asti voitaisiin mielellään viettää kevätkarkeloita.
Ihanaa tämä kevätaika! Mua vaan NIIN harmittaa että missasin nämä kevän ekat omalla pihallani, mutta ei voi mitään. Yrittämisen puutteesta ei ainakaan voi syyttää, kun kävin nuuskimassa kontallani piippoja viisi kertaa päivässä (vähintään) ja hönkimässä niille lämmintä hengitysilmaa. Toivottavasti vielä ensi viikolla on jotain niistä ekoista vielä nähtävillä.

Suvikummun Marja kirjoitti...

Hei, juuri nyt kevät on parhaimmillaan, kun se melkein ei ole edes vielä alkanut!
Joka päivä uusia ylläreitä pihalla. Mä en ainakaan enää keväällä muista mitä on syksyllä tullut laitettua maahan. Sepä vasta kivaa on, melkein kuin lahjapaketteja olisi avaamassa!

Tännekin on viikonlopun aikana tulleet joutsenet, kurjet töyhtöhyypät, peipot ja sepelkyyhkytkin kuuluvat jo juttelevan metsikössä! Aaah, tätä ihanuutta!

Cheri kirjoitti...

Tästä ei puutu enää kuin ne muutamat aurinkoiset ja lämpimät päivät, sitten räjähtää! Kasvu meinaan. Minäkin odottelen vielä lumien lähtöä. Siirsin viime syksynä japaninruusukvittenin, saa nähdä mitä se pitää heräämisestä uudessa paikassa. Meillä kyyhkyt kujertavat, ja joutsenet huutelevat, mutta pikkumuuttajia en ole vielä bongannut. Juuri sain naapurilta tekstarin punarintahavainnosta.

Tuija kirjoitti...

Aurinkoa ja lämpöä sitä tarvittaisiin nyt, niin ainakin luulen. Ja meidän kodin ja kukkapenkkien kohdalla myös sadetta.:)
Joutsenia ja töyhtöhyyppiä minäkin olen jo bongannut. Ihania ovat.
Mustarastaan ja muiden pikkulintujen laulua saa onneksi kuulla jo päivisinkin eikä aamuisin vain. Kyllä tämä tästä.
Mukavaa ja aurinkoista loppuviikkoa sinulle.

pioni kirjoitti...

Piippoja näkyy, muttei mitään väriä siellä pilkota. Toisaalta enpä ole nyt kovin läheltä katsonut, vettä sataa reilusti.

Anonyymi kirjoitti...

Kevät yllätti puutarhurit :D

Joka vuosi se on yhtä ihanaa ja ihmeellistä. Vaikka sitä nytkin jo odottanut kuumeisesti, niin ei voi tajuta että viikko sitten koko piha peittyi lumeen ja nyt suurimmassa osassa pihaa voi tosiaan pyllistellä pienten ensimmäisten kukkivien perään. Lunta on edelleen kinosten kohdilla ja varjossa, suuri osa pihaa lainehtii, mutta silti ihanuuksia havaittu!

Nautitaan :)

R&T

Tiina kirjoitti...

kyllä,pihapyllistelyn ja -kyykkimisen auvoisa aika on taas käsillä :) Monta kertaa päivässä täytyy tehdä kierros, vaikka meillä sitä kasvun ihmettä ei niin hirveesti vielä oo nähtävissä. Tukkasotkia ja koskeloita, hanhia,joutsenia,kurkia, töyhtöhyyppiä on täälläkin - ja peipposia,västäräkkejä...ja mustarastas viheltelee joka ilta niin ihanasti <3 Kevät <3<3<3<3<3

intopii kirjoitti...

Meidän pitää perustaa yhdistys: Suomen Pihapyllistelijät ry. Yhdistyksen toiminta-ajatuksena olisi pyllistely ja lintujen tarkkailu. Mahtaisiko Patentti- ja rekisterihallitus hyväksyä...?