Amatööri puutarhaharrastelija, aktiivinen marttailija ja ammattimainen taivaanrannanmaalari kirjoittaa puutarhasta ja muista itselleen rakkaista aiheista.



lauantai 30. kesäkuuta 2012

Henkilökohtainen onnistuminen

En pidä itseäni kovinkaan kummoisena puutarhurina, ja teen kaiken innolla ja mutkat suoriksi oikoen mielummin kuin taidolla ja pieteetillä. Joskus silti tulee sellainen tunne, että sokea kana ei lyönytkään päätään seinään.

Kuten nyt. Aloitin huhtikuun lopulla tsuumailun etualalla näkyvän penkin jatkamisesta kohti takana häämöttävää terijoensalavaa.

Toukokuun puolivälissä olin näin pitkällä. Lapio ei mokoma kaivanut itsekseen, vaikka kuinka sitä tuohon asemoin...
Ja tänään olen päässyt tähän vaiheeseen. Olen aika tyytyväinen!

Vasemman reunan peittää pylväshaavan runko. Sen oikealla puolella takana näkyy rohtosuoputken kirjavia lehtiä, edessä häilyy hollanninkurjenmiekkojen heinämäisiä lehtiä, ja pikkukurjenmiekkojen vaatimattoman kokoiset lehdet (viherpeukaloilta saa aina kasvit ihan alkutekijöissään).

Rohtosuoputken vieressä on isotähtiputki 'Venicen' alkuja, ja niiden oikealla puolella pilkottavat 'Minstrel Boy' -päivänliljan miekkamaisten lehtien alut. Etureunassa on keltakirjavalehtistä posliinirikkoa ja niiden vieressä mikähänsara se nyt sitten olikaan...

Saraa ympäröi edestä ja takaa kurjenpolvien viherpeukaloalkuja: edessä kyläkurjenpolvi 'Double Jewel' ja takana idänkurjenpolvi. Tummahkolehtinen maksaruoho on edessä keskellä, lajikenimi on unholassa. Olisko 'Matronaa'? Maksaruohon takana silkkimarunan roikaileita nojailee tummalehtisiin dahliettoihin (onkohan niillä suomenkielistä nimeä?), jotka taas ovat japaninmarjakuusen edessä.

Marjakuusien oikealle puolelle siirsin toisesta paikasta lisää päivänliljoja - arvatkaa, muistanko nimeä? Valkoinen kukka, jonka keskiosa on viininpunainen - ja niiden eteen heuchera 'Pinot noirina' pitämäni "nimikkokasvini". Yllätykseni oli ällistyksen luokkaa, kun kaivoin kasvin alkuperäiseltä paikaltaan ylös jakaakseni sen tuohon, ja löysin mullan joukosta katkenneen kertakäyttölusikan, jonka olin aikanaan laittanut kasvin nimikyltiksi. Lusikan pesässä luki siististi mustalla tussilla Heuchera 'Pinot gris'. Siis valkoviinirypäle punaviinirypäleen sijasta. Siis juuri sitä, mitä aikanaan hohhoilin. Siis Ällistys! Ällistys!! Ällistys!!!

Ällistyksen eteen siirsin hämärään joutuneita sammalleimuja (siksi näyttävät melko kurjilta), ällistyksen viereen kuusityräkkiä (tarhatyräkki), ällistyksen taakse sijoitin taimivaihdossa saamani pioni 'Sarah Bernhardin'. Sen oikealle puolelle nostin toisaalta puolireiteen ulottuvan, ihanan violettina parhaillaan kukkivan salvian. Jos salvia ja Sarah kukkivat joku vuosi yhtä aikaa, kuten varovasti kuvittelen, ne saattavat olla oikein kaunis pari.

Salvian ja aidan väliin jää vielä purppuratuomen runko. Ja pari aidan toiselta puolelta kurottelevaa päivänkakkaraa... :-D

Harmi, että kuva ei oikein tee oikeutta istutukselle. Ensi vuonna toivottavasti näen tuon kunnolla kasvussa. Olin kuitenkin jotenkin niin ylpeä ja iloinen saavutuksestani, että kun sain homman valmiiksi, tirautin pienet itkut vaan siitä ilosta.

Joskus tämäkin homma tuottaa onnistumisen elämyksiä.

7 kommenttia:

Geranium kirjoitti...

Upea saavutus, Intopii! Jo pelkästään uuttera lapion heiluttelu ansaitsee ison hatunnoston, mutta kiinnostavien kasvilajien valinta ja ennen kaikkea oma näkemyksesi, innostuksesi ja onnistumisesi ilo ilahduttaa meitä muitakin kovastipaljon.

Onnea uudelle, hienolle silmänilolle! Laita kaikesta sitten paljon kuvia ja kuulumisia.

Tästähän voi itsekin innostua johonkin lomaprojektiin :)

intopii kirjoitti...

Kiitos Geranium <3<3 On se hienoa, että edes joskus tulee sellainen olo, että kai mä osasin tuon.

No ihan varmasti laitan kuvia, johan minä kuvaan sitä joka viikko tästä eteenpäin :-D

Eikös sulla ollut siellä eksoottisten puiden kasvatushanke alkamaisillaan...? Oletko siis jäänyt nyt lomalle? Minä killun löysässä hirressä koko heinäkuun; loma koittaa vasta 30.7. alkaen...

Geranium kirjoitti...

Osasitpa hyvinkin, ei epäilystäkään. Jäämme odottamaan kiinnostavia postauksia tuosta penkistä. Oletko muuten antanut sille jonkun tarkemman nimen?

Mulla alkaa eksoottisten puiden kasvatushanke, mutta siementen itäminen kestää varmaan viikkoja. Täytyy tosiaan vaan lomailla kasvun ihmettä odotellessa ;)

intopii kirjoitti...

Ai hemskatti, sinäpä sen sanoit. Nimi! Tottahan sitä pitää joksikin kutsua. Täytyy seuraavaksi pohtia sitä :-) Tuliko sinulla jo ehdotus mieleen, kun asiaa kysyit? Portinpielen penkin jatko-osa se kyllä on, mutta "portinpielen penkki" kuulostaa jo sekin niin tylsältä, että kuinka tylsä on sen jatko-osa??? Ehkäpä minä kypsyttelen nimiasiaa vielä.

Tai julistan lukijoiden keskuudessa nimikilpailun! Saa ehdottaa.

Geranium kirjoitti...

Hehee, pakko ehdottaa, kun kerran saa...

* Kaarre (sisällä "aarre")

* Curva ("kaarre" espanjaksi, EM-jalkapallon kunniaksi. Tämä on hiukan riskillä pelattu, kun loppuottelu on juuri nyt vasta puolessavälissä.)

* Haapakaarre

* Terijoenkurvi

* Ällistys

Näitähän voisi keksiä vaikka aamuun asti, niin hauskaa lomasunnuntai-illan puhdetta :)

Jään innolla odottamaan muita ehdotuksia ja lopullista nimeä. Ne on sitten nimeämispäivän juhlallisuudetkin edessä...

intopii kirjoitti...

Vai K-aarre? Ja curva! Taitaa olla italiaksi sama sana. En seuraa jalkapalloa, mutta satuin näkemään Italia-Saksa -pelin italia-ilottelun, ja halusin siksi katsoa loppuottelunkin.

No ei. Italia oli surkea... Onnea siis Espanjalle, joka sentään pelasi hienoa peliä.

Ällistys kolahti eniten :-D Voinko sanoa olevani ällistyspuutarhassa, kun patsastelen pihan niillä "nurkilla"...? Noin niinkuin vakavalla naamalla, ja puutarhanhoidon pitää olla vakavaa puuhaa.

Tätä vetäydyn nyt harkitsemaan :-D

Inkivääri kirjoitti...

Hieno penkki jo nyt eikä sinun ensi kesään tarvitse odottaa - luulenpa vain, että jo loppukesällä laitat penkistä kuvan, josta ei voisi luulla sitä tänä kesänä tehdyksi:)