Amatööri puutarhaharrastelija, aktiivinen marttailija ja ammattimainen taivaanrannanmaalari kirjoittaa puutarhasta ja muista itselleen rakkaista aiheista.



maanantai 4. kesäkuuta 2012

Onnen hetkiä ja kutkuttavaa odotusta.

Ei malta tännekään kirjoittaa, kun on niin paljon kaikkea tehtävää ja nähtävää. Ja sitten on ne työt, jotka oikeasti on leipänsä eteen hoidettava.

Pihalla tapahtuu koko ajan, vaikka puutarhuri itse onkin välillä aivan lamassa. Uhkaavasti tämäkin kesä meinaa välillä kääntyä nautinnosta narinaksi ja rakkaudesta raadannaksi. On se kumma, että ihminen ei osaa vain iloita - vaikka oli minulla onnenhetkikin tässä eräänä päivänä: ajattelin, että kyllä tämä piha paikka paikoin on jo jonkin näköinen - ja katsella ja nautiskella, vaan aina kaiken pitää muuttua työleiriksi.

Etupihan aidan viereen raivaamani istutusalue on edelleen lähes tyhjä. Tuomen lisäksi siinä on vasta yksi japaninmarjakuusi ja yksi hopeapensaan piiskarykelmä. Huhuuu, missä toinen kasvi??? Entä missäs se ensimmäinen...?? Jos puutarhan osa voisi kumista tyhjyyttään, se tekisi juuri sitä.

Ikävän todellisuuden kanssa jouduin silmätysten sen tuomen kanssa. Tuli puutarha-asiantuntijaystävä Saila kylään ja sanoi, että olisi ehkä kannattanut istuttaa tuomi toiseen paikkaan. Pirskatti, että hän oli oikeassa, mutta pahalta tuntuu. Juuri, kun sen on saanut muka paikalleen, se täytyy vielä SIIRTÄÄ. Ärk.

Olen ollut silmätysten kyllä kaiken sellaisenkin kanssa, joka on onneksi edes hetkiseksi aikaa laittanut minut polvilleni - kirjaimellisesti. Luojalle kiitos pienistä ihanista!

Tässä esimerkkinä haltiankukka (Heucherella) 'Pink skyrocket'
 Karhunlaukka kukkii mustaseljan edessä.
Tämän 'Omoshiro' -kärhön ostin Kauppilan puutarhalta Turussa käydessäni. Aivan VALTAVAT kukat. Kuunliljojen lehdet eivät ole vielä täysikokoiset, vaan vasta tulollaan, mutta niihin kukkia voi silti verrata.
Vuorikaunokin kukka on minusta aivan ihanan värinen.
Taas yksi niistä mikälie-tulppaaneista. Mutta eikös ole soman värinen!
Kun aamulla avaan makuuhuoneen verhot, näen tämän. Joka ikinen kevät, vuodesta toiseen. Koristeomenapuu 'Aamurusko' on niin täynnä kukkia, että ei oksiin paljon tyhjää tilaa jää.
Muhkeapartainen pikkukurjenmiekka, ensimmäinen, joka on kokonaan auki.
Enpä näitä vierekkäin istuttaessani ajatellut, että voisivat näyttää yhdessä näin älyttömän hyvältä. Purppuramaksaruoho ja valkoinen sammalleimu.
Ja yksi herkimmistä kukkasista koko tällä tontilla: valkoinen varjohiippa kalliokielon edustalla.
Pihallani suurin osa kasveista kukkii alku- ja keskikesällä. Loppukesän kukkijat ovat joko keltaisia, oransseja tai astereita, ja ne ovat siksi jääneet hankkimatta lukuunottamatta kallionauhuksia, joiden kukan väri on niin kiinnostava ja häikäisevä, että niitä on ollut pakko hankkia useampia. Sen kukintaa saa - onneksi - odottaa vielä kauan, joten ei siitä sen enempää tässä vaiheessa. Minulla on nimittäin tällä hetkellä paljon muuta odotettavaa! Kuten viereisessä kuvassa - nauhuksen lehtien edessä - tiukasti nupussa sinnittelevät tarhakurjenmiekat. Näistä mikään ei muistaakseni ole kukkinut aiemmin, joten jännitän ihan niska jäykkänä ja silmät lautasen kokoisina, minkä värisiä ihanuuksia tuolta lopulta paljastuu. Vasemmalla lienee jotakin punaista, keskellä ja oikealla, uskallanko toivoa, valkoista.
Unelmatädyke tulossa kukkaan niinikään ensimmäistä kertaa tällä pihalla. Viime kesäisen taimivaihdon tulosta. Nuppujen herkkä vaaleansini lumoaa minut jo nyt...
Tätäkin tuijotan kuin lumoutuneena. Tästä odotan nimittäiin 'Royal Wedding' -unikkoa. Royal Wedding! Kukassa minun pihallani!! Siis Royal Wedding!!! Ymmärränkö tätä itsekään...?
Suuri kasvirakkauteni, ukkolaukka, tämän vuoden kauneudessaan.
Tämän olen jo aiemmin nähnyt kukkivana, mutta odotus on aina yhtä kutkuttava. Unikoilla on kyllä todellista draaman tajua! Ja miten ne saavatkaan kaiken sen terälehtiensä tyllin ja rypytykset mahtumaan tuollaiseen vaatimattomaan karvapalloon?
Illan jännittävin "ultrakuva". Luulen, toivon, mutta en oikein uskalla uskoa, että tuolla keskellä olisi kukan aihio. Mutta eikö voisikin olla...? Iris pallida variegata. Tuoksukurjenmiekka kai tämä on suomeksi. Tuoksuneeko lie, en tiedä, kun tämä ei TODELLAKAAN ole kukkinut vielä aiemmin.

Tuoksusta puheen ollen: yllättävä havainto Sailan vierailulta oli, kun hän kertoi oman perussaksankurjenmiekkani tuoksuvan. En ollut ikinä edes yrittänyt nuuhkaista sen kukkaa ennen tätä, mutta toden totta. Se tuoksuu!

Kielolta.

Juudo. Tottavie. Se tuoksuu ihan kielolta. Ei voimakkaasti, mutta selvästi. Nenä täytyy työntää kiinni kukkaan, mutta sitten sen aistii. Jestas, miten ihana tuoksu.
Odotusta tämäkin: jakopalat matkalla taimivaihtoon keskiviikkona. Ovat tosi surullisen näköisiä tässä vaiheessa, kun ne on juuri irrotettu, mutta kyllä niistä vielä siperiankurjenmiekkoja ja erilaisia kurjenpolvia ja maksaruohoja ja valkoalpia tulee.

Ja voi, mitä kaikkea sieltä onkaan tulossa takaisin!

Sitä odotellessa.

7 kommenttia:

pirkko kirjoitti...

Kaikkea kaunista sinulla kukassa ja erityisen hienoja kombinaatioita. Meilläkin olisi Tampereella perennanvaihtoa mutta mulla ei ole mitään vaihdettavaa!!! En raaski luopua mistään. Tännepäin kyllä ottaisin vaikka mitä, kunhan antaisivat;) No, ehkä pakkaan hostat ja vuorenkilvet mukaani ja menen anelemaan...

Saila kirjoitti...

Hihii, nauratti tuo Pirkon kommentti :-D Ymmärrän hyvin, en minäkään hevillä luovu, kun on niin paljon vielä raivattavaa ja istutettavaa aluettakin.

Voi ärk, sori kauheasti, en tarkoittanut aiheuttaa lisätöitä, kun ajattelin ääneen! Toki saat istuttaa ja pitää purppuratuomen missä haluat ja ainahan on se vaihtoehto, että kaataa toiset sen tieltä kun ne toiset eivät kumminkaan ole niin edustavia... jos laittaisi sen ruman terijoensalavan joko pois tai jättäisi pelkäksi köynnöstukityngäksi, ja pylväshaapa pois kun se mongolianvaahtera (meinasin kirjoittaa magnoliavaahtera???) kuitenkin siitä alkaa kasvaa ja sitten niillä on täydellinen taimiväli tuomen kanssa ;-D Why not?

Mun valkoalpi työntää nätisti versoa, kiitos vain, vaaleanpunakukkaisen palavanrakkauden vieressä. Siirrän sen joku päivä pois jos on kerran tilaa anastava tybli, mutta varttukoon ensin siinä, muotopuutarhassani.

Ihania kuvia ja kuvauksia, nuo kuvauksesi kasveista ovat niin hurmaavia - niitä voi kirjoittaa vain ihminen, joka on totaalisen hurmaantunut kasveista <3

Sori jos tämä on sekava, seuraan puolella silmällä ja -korvalla kuningattaren julibeejuhlia ja siellä on toinen toistaan upeampia esityksiä, pitää välillä sinkoilla telkun ääreen. Long live the Queen!

Matonkude kirjoitti...

Aivan ihana yhdistelmä tuo purppuramaksaruoho ja valkoinen sammalleimu.
Sitä pitääkin kokeilla minunkin.
Pirkon kautta ihanat pihaloistosi löysin.

pioni kirjoitti...

Minä ostin Royal Weddingin siemeniä ja esikasvatin niitä viime vuonna. Pari kappaletta niitä sitten kukkikin. Ja oliko kukka valkoinen, ehei, vaan jonkinsortin orassi:(
Loput ripottelin tänä keväänä ympäri pihamaata, katsotaan miten käy.

Geranium kirjoitti...

Onpa paljon sykähdyttävää nautinnon aihetta! Hienoja kasveja kaikki, ottaisin jakotaimet ja emotaimet ja ympärillä kasvavat rikkaruohotkin, jos niikseen tulisi.

Itse olen nyt aktiivisesti ollut aloittamatta yhden ainoaa projektia, kun kypsähdin toukokuussa koko harrastukseen ;) Koko kesäkuu on kyllä niin kiirus, että senkin takia olen kaivanut itsesuojeluvaiston framille. Heinäkuun lomilla ehtii sitten kaivaa isoja monttuja ja kierittää miehenkokoisia kiviä. Juu.

Nettimartta kirjoitti...

Kärhösi on tosi erikoisen näköinen ja kaunis. Sulla piha pauhaa toinen toistaan upeampia ilmestyksiä. Oikeen taas silmä lepäs kaunottarissa. Omasta pihasta ei tämän myllerryksen keskellä voi sanoa samaa...

intopii kirjoitti...

Pirkko: ihan oikea asenne taimivaihtoihin :-D Vaihdellaan hostia vuorenkilpiin ja päinvastoin. Joku saattaa tarjota ässäksi pikkutalviota tai hopeahärkkiä. (No, sitä se on, kaikilla on tuttuja kasveja, minkäs teet!)

Saila: kuten sanottua, siirsin sen tuomen. Olit ihan oikeassa, se oli liian lähellä haapaa. Ja terijoensalavan voi jossakin vaiheessa rymätsöyttää alas, kunhan tuomi vähän runsastuu.

Matonkude: tervetuloa Talikko ja taikasauvaan! Kiva, kun jäit lukijaksi!

pioni: oranssiksi se paljastui minunkin Royal Weddingini, joten samassa veneessä soudetaan. Harmittaa, sillä oransseja täältä kyllä löytyy (vaikka ei tarvitsisi).

Geranium, tule vain hakemaan ne rikkaruohot, aina sitä puutarhaystävän kanssa voi aarteita jakaa :-D

Nettimartta: Omoshiro ON kaunis. Ihan huikea. Siksi sen valitsinkin. Toivottavasti se jaksaa asettua aloilleen ja on ilona vielä ensi vuonnakin. Se on nimittäin ainainen huoleni - kuten varmaan muillakin - noiden herkkujen kanssa: jäävätkö yhden kauden tähdiksi vai palaavatko ensi vuonna...