Amatööri puutarhaharrastelija, aktiivinen marttailija ja ammattimainen taivaanrannanmaalari kirjoittaa puutarhasta ja muista itselleen rakkaista aiheista.



sunnuntai 18. maaliskuuta 2012

Mauri(l)aisten maa.

Meidän huushollissa varmin kevään merkki on se, että talomme muuttuu mauriaisten maaksi. Nämä eivät siis ole maureja, muinaisia Afrikan pohjoisosan pitkiä tummia ihmisiä, vaan parsinneulan silmän kokoisia mustia pirulaisia, jotka marssivat tehokkaina armeijoina sisään ulkoseinien pienimmistäkin koloista nauttimaan meidän vaivalla aikaansaamasta lämmöstä (rahat sähkölämmitykseen tienataan hiki hatussa ja puulämmityksen eteen huhkitaan sitten kantamalla puita vajasta sisään...). Toistaiseksi en onneksi ole löytänyt yhtään murkkua meidän ruokien kimpusta, ainoastaan eteisen lattialta, kodinhoitohuoneen lattialta, keittiön lattialta, pesuhuoneen lattialta, keittiön työtasolta ja - tiskikoneen luukun ympäriltä.

Suoritimme huomattavan myrkynsirotteluoperaation, pyyhimme puhdistusaineella kaikki mahdolliset pinnat, mihin ne suinkin olisivat voineet jättää "sokerivanojaan" ja salapoliisityönä selvitimme lopulta tämänhetkisen marssirintaman lähtöpisteen. Tulevat kehvelit tiskikoneen päällisen ja työtason välisestä millin kokoisesta kolosta. Mitenkäs sen myrkytät, kysyn vaan? Taitaa olla parempi kiskoa kone ulos kolostaan ja katsoa, mitä sen alla / takana on. Yäk.

Nyt ei taas auta kuin ottaa vihikoiramainen nöyrä, nenä maata viistävä asento siihen saakka, että maa sulaa. Tai asento tulee itse asiassa ihan automaattisesti ensimmäisten murkkuhavaintojen jälkeen. Vieraatkin ihmettelevät pälyilyämme, kunnes selitämme, että vieraan vallan edustajat yrittävät vallata maamme ja talomme. (Maat ovat jo valitettavasti mennyttä, sen huomaa kesällä, mutta taloamme ne eivät saa!!)

Riivattu, että ottaa päähän. Harmitusta lieventää vain viherrys ikkunoilla: kylvöt ovat itäneet oikein pontevasti! Heinäkasveja tulee, basilikaa tulee, tomaatit ovat jo komeasti sirkkalehdellä. Akileijat ovat juuri murtautuneet ulos siemenkoteloistaan, samoin jotakin näyttää tulevan ulos oregano- ja sitruunaruohopurkeista. Haa!! Vain muutama koristeheinä ja ruohosipuli piilottelevat vielä mullan seassa. Kiire ei onneksi vielä ole, vaikka tämä viikonloppu onkin ansiokkaasti huvettanut lumikasoja. Ensi viikoksikin on luvattu plussaa, mutta se jonkin hetken ennuste jopa kymmenen asteen lämpötiloista onkin kadonnut kuin tuhka voimakkaaseen luoteistuuleen. Huoks...

Taimien postimyyntikuvastojen ja puutarhalehtien voimin minä porskutan kohti lumetonta kautta. Kynä piirtää rasteja ja ympyröitä toinen toistaan ihanampien kasvien tuotetietojen kohdalle, kunnes realiteetti-reetta nousee pintaan: "Ei ole mitään järkeä tilata kasveja, kun et yhtään muista, mihin kohtaan edes tarvitset niitä lisää tai mihin niitä ylipäätään mahtuu." ja "Ei hyvänen aika, yhteissumma huitelee kolmattasataa. Ota nyt järki käteen, hyvä ihminen!" ja vielä "Kohtahan ne ovat kaikki puutarhamessutkin, eikös sitä voisi odottaa sinne saakka ja ostaa sieltä?" Tuosta viimeisestä nousee hymy: muistin viimevuotisten Tukholman messujen saaliin ja miten ne saivat maan sulamiseen saakka paraatipaikat meidän etukuistin aurinkoisten ikkunoiden ääreltä. Siitä niitä oli kiva ihastella aina ulos mennessä ja sisään tullessa; niinkuin olisi ollut minipuutarha sisällä.

Sorruin minä värililjapussukoihin Tuusulan Kodin Terrassa yhtenä päivänä. Olin urhea ja sankarillinen ja ostin vain kaksi pussia. Toisessa oli viisi kappaletta 'Oriental Dizzyjä' ja toisessa viisi 'Black Outia'. Ne nyt onneksi saa soukkina mahtumaan melkein minne vaan.

Olen tainnut kirjoittaakin joskus siitä, miten olen kerännyt pihaltamme sieltä sun täältä nousseet värililjat, sekalaisia värejä sitä ja tätä, yhteen penkinpätkään tontin luoteisreunalla. Ai että mä kadun sitä :-) Se on nimittäin todellinen sekametelisoppa inhottavan lohenpunaisine, helakan appelsiininoransseine ja tumman verenpunaisine kukkineen. Ja kun näitä värejä säestävät violetinpunaiset neilikankukat, niin sitä menoa katsellessa heikompaa hirvittää. Mutta mitenkäs minä merkkaan jokaisen maasta nousevan liljan, jotta muistan, minkävärinen mistäkin nousi? Pitääkö solmia oikeanvärinen lanka tai nauha jokaiseen varteen...? Ei kai siinä varmaan muukaan auta. Vai teenkö puutarhurin perisynnin ja siirrän jokaisen kasvin jonnekin sen kukkiessa?? Sekin on pirullista hommaa, sipulit kun ovat kaivaneet poteronsa jo aika syvälle. Poistanko vain tummanpunaiset liljat ja punavioletit neilikat??? Lisäänkö joukkoon valkoisia liljoja ja toivon, että se muuttuu rauhallisemmaksi...? Jotakin sille penkille on kuitenkin tehtävä, ei sitä kestä enää kolmatta vuotta katsella. Hui!

Näihin kuviin ja näihin tunnelmiin päätän tämäniltaisen raporttini, ja toivotan vielä Mie vaan -nimimerkin tervetulleeksi Tee-et-teehen!

9 kommenttia:

Hannele/Omenaminttu kirjoitti...

Voi mokoma, että menit muistuttamaan noista mauriaisista! Meille ne eivät ole vielä kerinneet, mutta tuota pikaa ne valtaavat eteisen ja keittiön. Jonkun hyvän vinkin sain viime vuonna niiden harhauttamiseksi, mutta en nyt muista minkä.
Oi, sinulla on jo taimia alulla, ihanaa! KEVÄT!

Saila kirjoitti...

Ou. Varokaa siellä nenä lattiaa viistäessä ettei otsa osu pöydänreunaan. Tai kai olettekin jo pehmustaneet ne, jos ongelmaa on kestänyt useampi vuosi.
Ai niin, muistankin kun kerroit ja kai näytit joskus kuvan kanssa sen liljapenkkisopan. Eihän niiden langanpätkien kuule tarvii olla oikean kukan värisiä, merkkaa esim. vain ne, jotka katsot kaikkein sopimattomimmiksi. Tai jotain. Lycka till...

intopii kirjoitti...

Omenaminttu: meinasin sanoa, että anteeksi, mutta ehkäpä muistutuksen myötä keksit jonkun hyvän torjuntakeinon ENNEN kuin tyblit (meidän Eka Vekaran verrokki-ilmaus tyypeille) marssivat sisään. Kerrothan heti sekä omassa blogissasi että täällä, jos muistat sen torjuntakeinon! Valkosipuli se ei kuitenkaan varmaan ole... :-D

Saila: kai sä näit sieltä kaukaa, että meillä on otsat mustelmilla :-D Jaa-ah. Haluanko siirtää kaikki liljat, kunkin omaan kaupunkiinsa, vai vain osan? Hmm... (lähtee peiton alle pohtimaan asiaa)

Eeviregina kirjoitti...

Täälläkin on sellaista sekametelisoppaa joissakin penkeissä, että kesällä on tarkoitus siirrellä niitä.
Oranssit ja keltaiset kukat, kaikki, lähtevät omaan penkkiinsä.
Siellä on liljoja, nauhuksia, kulleroita, tyräkkiä, ym. keväällä, kesällä ja syksyllä kukkivaa, matalaa ja korkeaa. Nyt tulee selvyys tähän pihaan, lupaan minä!
Ihanaa kevätviikkoa sinulle!

Anonyymi kirjoitti...

Moikka. Noista murkuista, olivat meilläkin riesa monta vuotta, vaan eipä ole enään muutamaan vuoteen näkynyt.
Meillä päästiin eroon laittamalla Raidin muurahaismyrkkyä, (jonka ne kuljettaa pesään) pesuhuoneen seinämyksille, mistä näyttivät kulkevan heti ensimmäisten ilmestyttyä .Astianpesukoneen alle muurahaissyöttejä, särkivät muuten pesukoneen menemällä ohjauskiekkoon.
Pihalla seinänvieruksen kivien alta tuhosin moneen ottiin noita pikkumurkkuja, sieltä ne ilmeisesti tulikin, kun uuden talon pihamaalle ajettiin multaa näytti siellä olevan niitä, mutta eipä sitä silloin tajunnut.Sinnikkyyttä vain torjuntaan, kyllä niistä eroon pääsee.

Saila kirjoitti...

Saaripalstalla on tunnustus Talikko ja taikasauva -blogille!

intopii kirjoitti...

Eeviregina: sanopas sinä, kuka kumma niitä kukkapenkkejä ylipäätään sotkee, kun ainakin minä - varmaan sinäkin - laitan kaikki NIIN hyvin sävy sävyyn ja järjestykseen ;-) Työn iloa siis sinullekin "siivousoperaatioon".

Anonyymi: meillä on nurkat niin täynnä Raidin valkoista jauhetta, että täällä voisi kohta pitää vanhan ajan "perunajauhotanssit". Meillä varmaan pitäisi myrkyttää koko mäki, sen verran laajalle ne ovat myös naapurustossa levittäytyneet. Höh.

Saila: kiitos, oi kiitos! Käyn heti kurkkaamassa!

pioni kirjoitti...

Meillä töissä on selailtu kasvikuvastoja, taidetaan tehdä taas kimppatilauksia. Yksi työkavereistani kyllä kysyi, olenko varma että pihalleni vielä mahtuu jotain kasveja;)
Minä ajattelin ehdottaa tuota sinun itsekin kirjoittamaa liljojen merkkaamista, hyvä syy käydä myös lankakaupassa:)

intopii kirjoitti...

Hihhii, pioni :-) vai että sekä kasvintilaamista että lankakauppareissua! Hyvä idea, ja hyvä syy tehdä molemmat.