Amatööri puutarhaharrastelija, aktiivinen marttailija ja ammattimainen taivaanrannanmaalari kirjoittaa puutarhasta ja muista itselleen rakkaista aiheista.



torstai 13. lokakuuta 2011

Tulisilla hiilillä

Kyllä nyt rupeaa jo vähän hirvittämään tämä ajanpuute. Kuistilla on kassillinen kukkasipulipussukoita odottamassa maahanpanijaisia, ja takapihalla vielä muutama perennaruukkukin odottaa toimenpiteitä. Kasvimaa on siivoamatta, kesäkukat vieläkin ruukuissaan (mistä voinette päätellä, että syyskukkijoita meiltä ei juurikaan vielä löydy).

Aamuisin on niin kylmä, että laitan jo autoa roikkaan, kun haen lehtiä postilaatikosta. On aika mukavaa istahtaa autoon, joka on lämmin sisältä ja käynnistyy helposti hörähtäen. Lenkille vedän ihan suosiolla pipon päähän ja hanskat käteen. Ja käyn lenkillä pimeässä, eli aurinko on jo mennyt ajat sitten nukkumaan, kun minä pääsen ulos.

Arki-illoista ei siis enää ole apua puutarhapuuhissa. Viikonloppuihin satsaaminen on aika rankkaa, kun kahden päivän aikana pitäisi saada maailma muiltakin osin valmiiksi. Viime lauantaina kävimme musikaalireissulla Tampereella (Vuosi -85 Remix oli odotuksiani parempi, jopa oikein viihdyttävä), sunnuntaina viihdytimme synttärivieraita. Ylihuomenna on luvassa Helsinki-päivä, kun lupasimme viedä Eka Vekaran katsomaan Sirkus Finlandiaa. Jää siis tuleva sunnuntai. Viikon päähän en uskalla edes ajatella. Paitsi talvirenkaita.

Voitte varmasti hyvin kuvitella, että jos ihmisellä on viikon 168 tunnista käytettävissä puutarhurointiin noin seitsemän, ne 161 tuntia elellään kuin tulisilla hiilillä sään suhteen: sataako, tuuleeko, onko pakkasta, tuleeko jo lunta, räntää, rakeita? Jos on huono sää, mitäs sitten tehdään? Odotetaanko taas viikko? Kukkasipulien kaivuu vaakasuoraan tulevassa sateessa ei ole minun listani kärkipäässä, kun valitsen tekemistä. Ääh.

Mutta kun siellä on narsisseja. Pikarililjoja! Sinilaukkoja! Viinilaukkoja! Tulppaaneja tulppaanin perään. Kevätiiriksiä. Kaikkien pitäisi ehtiä juurtua ennen kuin maa jämähtää.

Kaivan kohta pirskatti vie otsalampun valossa. No EN!!!

4 kommenttia:

Saila kirjoitti...

Hmm. Mihinkäs sitä valmiissa maailmassa ny niin kiire on...
No ei vaan. Ymmärrään jopa. Jospa kaivaisit otsalampun valossa yhden pussin joka toinen ilta niin sillä päästään jo pitkälle? ("Markassa on miljoonan alku")
No kohta on viikonloppu niin ehdit ehkä kokeilla ilmankin otsalamppua. Niiden laukkojen ja tulppaanien kans ei ole edes kiire.
Hyvää viikonloppua siis!

pioni kirjoitti...

No mutta seitsemässä tunnissahan tekee jo ihmeita puutarhassa. Ota Eka Vekara mukaan kaivuuhommiin, meillä lapset aikoinaan mielellään tiputtelivat sipuleita kairaamiini koloihin:) Enää eivät lähteneet mukaan koko touhuun.

Eve kirjoitti...

Voi niin tuttua!
Niin mukavaa kuin puutarhailu onkin, ihanaa on hamstrata kaikkea, mutta sitten saattaakin tulla just näitä tuntemisia. Oiskos sulla kellaria? Voiskos osan laittaa ruukkuihin ja kellariin? Siistiä sisäpuuhaa.
Sipuleita voi istuttaa myös kerroksittain, isommat sipulit syvemmälle, limittain pienempiä päälle.
Minullakin odottaa muutama metsäkuusen taimi vielä ruukuissaan(lapset sai koulusta niitä). ajattelin että laitan ne vain perennapenkin reunaan ja sitten keävällä mietin paremmat paikat.
Istuta väliaikasesti perennat johonkin, vaikka kumoat multasäkin johonkin sanomalehden päälle ja keväällä uudella innolla istutat oikeille paikoille. Löytyskö sellanen paikka pihaltasi?
Kyllä se siitä suttautuu (sanon myös samaa itselleni!)

intopii kirjoitti...

pioni, oikeassa olet: muutamassa tunnissakin kyllä ehtii, mutta sää on aika iso tekijä! EV ei ole kyllä enää paljon puutarhahommista kiinnostunut. Harjoittelee mieluummin maalintekoa...

Multasormi: ei ole kellaria, ei. Se kun olisikin! Saisi kukkien lisäksi kaikki hillot jemmaan. Perennat, jos en muuta keksi (=lopullista paikkaa) pääsevät kasvilavoihin talveksi. Siinä on hyvä ihanassa mullassa talvi pötkötellä!