Amatööri puutarhaharrastelija, aktiivinen marttailija ja ammattimainen taivaanrannanmaalari kirjoittaa puutarhasta ja muista itselleen rakkaista aiheista.



torstai 25. elokuuta 2011

Tämä on niitä päiviä.

Näitä joskus tulee: ihan hirveä kaipaus johonkin elämykselliseen, sydäntä sykähdyttävään. Pääsisipä Hollantiin keväällä, tai Madeiralle. Voisipa käveleskellä ihanissa englantilaisissa puutarhoissa, jotka tuntuvat jatkuvan loputtomiin. Näkisipä Toscanan ihanat kukkulat ja kapeat tiet.

*****

Jaksaisipa mennä edes omalle pihalleen tekemään hommia. Elämyksellistä siitä ei saa (minun syysistutukseni ovat aika tavalla vajavaiset ja syyskukkijat toooooosi harvassa), mutta paljon pitäisi tehdä. Ehkä sitten lauantaina, kun pääsee aamusta liikkeelle.

Kyllä Herra Mies on oikeassa: torstait ovat himppasen hankalia päiviä. Tässä vaiheessa viikkoa sitä näköjään todella on aavistuksen verran vetoa kaipaavassa kunnossa. Illat ovat nykyään muutenkin aika tyhjäkäynnillä eteneviä, kun päivän on keskittynyt varpaankynsiään myöten kaikkeen uuteen. Kun ruoka on saatu illalla pöytään - ja vatsaan - olo on kuin maratoonarilla maalissa: ei enää yhtään mitään ylimääräistä.

Ruoasta puheenollen: kävin työhöntulotarkastuksessa ja sain kuulla, että Yours Trulyn pitäisi opetella vähän toisenlaista elämäntapaa. Kolesteroli on hieman koholla, samoin verenpaine. Kevyttuotteet ovat meillä kyllä ihan vakikäytössä jo valmiiksi, mutta nyt joudun kiinnittämään huomiota ruoan laatuun (=rasvat) vielä aiempaa enemmän. Ja se vaatii minulta työtä: en ole koskaan ollut mikään laihduttaja tai painooni / ulkonäkööni erityistä huomiota kiinnittävä. Toki on kiva, jos tukka on hyvin ja kello näkyy, mutta en minä ole mikään vaa´an kyttääjä ollut ikinä. No, nyt sen sitten huomaa. Kiloja on tullut viimeisen viidentoista vuoden aikana vähän niinkuin yksi per vuosi, viime vuosina vähän reilu kilo. Mihinkähän minä ne nyt sitten laskisin, ja miten...?

Näin töissä ollen ruokarytmiä on onneksi ollut helppoa muuttaa. Nyt aterioin tavalla tai toisella kolmen tunnin välein: kuudelta aamupala (reissari ja kahvikupillinen), yhdeksältä välipalaleipä kakkosaamukahvin kanssa töissä. Ennen puoltapäivää lounas, sitten kolmen maissa olen syönyt vielä toisen eväsleivän, jotta jaksan 18:aan saakka ennen ilta-ateriaa. Työterveyshoitaja kertoi minulle kuitenkin, että syön liikaa leipää. Hmh. Jassoo. Otan nyt siis vain yhden viipaleen ruisleipää evääksi, ja lisäksi teen maustamattomaan jogurttiin marjoista, pähkinöistä / siemenistä oman pirtelön. Lounaalla syön suurimmaksi osaksi salaattia (vakiravintolassa on lisäksi kätevän pienet lautaset, johon salaatin lisäksi ei paljon lämmintä ruokaa mahdukaan). Iltaruoka on sitten se vaikeampi: koska Eka Vekaralle tulee keitetyksi perunaa, pastaa, riisiä tai vaikka couscousia, sitä tulee saman tien vähän enemmänkin. Ja sitten se syödään pois, sekin. Äääh.

Toisaalta se kyllä on hyväkin: vatsa on hiilihydraateista täynnä niin pitkälle iltaan, että mitään iltanapostelua ei kaipaa, eikä kyllä ehdikään syödä, sillä nukkumatti kutsuu peiton alle hyvissä ajoin ennen kuin vatsa mahdollisesti kaipaisi vielä jotakin "pientä".

Opettelen siis syömään eri tavoin kuin ennen. Siinä riittää haastetta. Toivon, että jouluun mennessä olen sisäistänyt uuden tavan ruokailla. (Sitten sitä voikin hyvällä omallatunnolla istua joulupöytään :-D )

Toinen uusi asia minulle on runsaampi veden juonti. Sitä en tahdo millään muistaa tehdä, ja sitäkin olen nyt ihan opettelemalla opetellut kesästä lähtien. Kesällä sitä toki kului automaattisesti, kun helle puristi mehuja ulos sitä mukaa kuin nestettä kaateli kurkusta sisään. Nyt, kun hikoiluttaa vähemmän, unohdan juoda.

Eihän luulisi olevan vaikeaa: mieti, mitä syöt ja muista juoda. Vaan onpa kuitenkin. Kirjoitan tämän näkyviinkin vain siksi, että muistaisin. Ja siksi, että tsemppiapu voisi olla tervetullutta...

7 kommenttia:

Saila kirjoitti...

Tsemppiä! Ei tuo syömisesi kovin epäterveelliseltä kuulosta, mutta on kyllä loistava juttu, että terveyttä tarkkaillaan ja mahdolliset sairaudet ennakoidaan. Voisitko syödä myös puuroa, sitähän saa ylikätevissä pusseissa joita sekoitetaan veteen, sekin on hiilihydraattia, mutta ei kai se epäterveellistä ole. Se, mitä leivän päälle laitetaan, sitä pitää tarkkailla niiden huonojen rasvojen ym. kannalta. Puurossa niitä ei ole, kaurahan on mitä parasta sydämelle, ja se täyttäisi joksikin aikaa?

intopii kirjoitti...

Juu-uh. Puuroa pitäisi syödä myös. Minä vain olen niitä ihmisiä, joille puuro on vähän, tuota, haaste. Yritän kyllä pitää senkin mielessä; ehkä voisin opetella syömään sitä aamuisin. Ehkä. Paljon mansikoita tai mustikoita pakastimesta kyytipojaksi...

~R&T~ kirjoitti...

Jee, me kattellaan samoja päiväunia-tismalleen!
Ihan samat kohteet kuvina mielessä ja toiveissa, haaveissa...

Tsemppiä uuteen arkeen ja rutiineihin. Tällä hetkellä tuntuu että työterveydessä on joku paapatetaan kaikille kausi menossa. Kun sellaisetkin ihmiset saavat "noottia" elintavoistaan, jotka eivät sitä totisesti tarvitsisi. Suhtaudu siis ajatuksella mutta kuitenkin maalaisjärjellä. Itse kunkin on syytä katsoa mitä syö mutta rajansa kohtuudessakin :)

Lempeää ja rentoa viikonloppua!

pioni kirjoitti...

Tsemppiä ruokaremonttiin!

Minäkin huomasin joitakin vuosia sitten, etten juo vettä juuri ollenkaan ja olen sen jälkeen parantanut tapani. Nykyään menee helposti litra päivässä ja suolisto voi kyllä paremmin:)

Jos puurot ei oikein maistu, kannattaa kokeilla Nalle-puuroista sellaista Kuntokaura-nimistä. Siinä on kaurahiutaleiden lisäksi leseitä. Ja vielä kun sen keittää maitoon, niin kyllä on oikeesti hyvää. Tai siis en ehdi aamuisin varsinaisesti keittää sitä, vaan teen sen mikrossa. Ja mehukeittoa päälle. Jaksaa ihan kivasti töissä.

intopii kirjoitti...

pioni: kyllä. Sama teho on vedellä täälläkin :-D Onkohan se jopa ihan universaalia... ;-P

Aamuisin minun on saatava kahvi ja ruisleipä. Ilman niitä ei elämä käynnisty. Ehkä sitten iltapalaksi puuroa? No ei. Ei minusta kyllä puuronsyöjäksi ole. So sorry!

SaijaH kirjoitti...

Unohda puurot ja kevyttuotteet... vähennä ronskisti hiilihydraatteja ja lisää rasvaa :)
Aamulla esim. paistettuja munia ja pekonia tai munakasta ja marjoja. Lounaaksi lihaa/kalaa/kanaa + lämpimiä vihanneksia ja salaattia, välipalaksi turkkilaista jogurttia, marjoja ja pähkinöitä. Päivälliseksi samaa kuin lounaaksi. Maistuvaa, ei tule nälkä ja linjat pysyy kurissa :) Ruokavalioehdotus a´la Omppu...

intopii kirjoitti...

Hei, Omppu, ja kiitos hyvistä vinkeistä! Hauskaa on huomata, että aika lailla tuon mukaan minä jo syönkin, kun olen pikkuhiljaa opetellut. Aamupalaleivästä ja kahvista en kyllä ikuna luovu, enkä osaa kuvitella syöväni munia ja pekonia aamiaiseksi (en tee sitä matkoillakaan, vaikka joka paikassa niitä on tarjolla). Lounas menee jo kepeästi tuolla konstilla, ja välipalaksi laitan tasan tuota: maustamatonta jogurttia, kaikenlaisia pähkinöitä ja siemeniä sekä mansikkaa tai mustikkaa pakastimesta. Päivällinen on vaikeampi. Silloin kun kuitenkin laitan Eka Vekaralle ruuan kanssa perunaa, pastaa tai riisiä, ja oman maan perunat maistuvat niiiiiin hyvältä, näitä "pahiksia" eksyy kyllä omallekin lautaselle joskus. Ei kuitenkaan joka päivä, mistä olen oikein ylpeä.

Hih, ehkä minä tästä pikkuhiljaa pääsen jyvälle! Siitä olen tosi iloinen, että olen vihdoinkin oppinut aktiivisesti ajattelemaan sitä, mitä syön. Aiemmin olen kyllä tiedostanut vaanivat vaarat, mutta en ole niistä piitannut. Nyt mietin joka ateriaa, mutta en ns. mailaa puristamalla, vaan ihan hyvillä mielin.