Amatööri puutarhaharrastelija, aktiivinen marttailija ja ammattimainen taivaanrannanmaalari kirjoittaa puutarhasta ja muista itselleen rakkaista aiheista.



sunnuntai 6. helmikuuta 2011

Kymmenen (tuntia), Kardemumma ja keliakia

Nukuin viime yönä kymmenen tuntia. Kymmenen! Sippasin tavanomaista todella paljon aiemmin eli jo puoli yhdentoista aikaan, ja koska Herra Mies ylen ystävällisesti nousi viihdyttämään Eka Vekaraa seitsemältä, jolloin pikkuheppu tuli lallattelemaan sängyn viereen, minä jatkoin unia yhdeksään.

Ja kyllä kannatti: näin aivan mielettömän hauskaa unta! Harmi, että siitä on jo niin kauan, olisi pitänyt referoida se tänne hetpaikalla. Siinä oli kuitenkin maatila, meidän, ja olin kutsunut joitakin tuttavia poimimaan viinimarjoja. Paikalle (siis tuttavien joukkoon kuuluvana) tuli muiden muassa Lauri Tähkä kaikista maailman ihmisistä. Yllättäen meillä oli kunnon partyt pystyssä: pihalla oli väkeä kuin pipoa, pöytiä ympäri pihaa, ruokaa ja musiikkia, tanssia ja naurua. Orkesteri ja kuoro. Tai ei nyt KUORO, vaan useita laulajia orkan edessä. Laulajien joukossa halvannäköiseksi Marilyn-kopioksi pukeutunut Suvi Lindén. (Tässä vaiheessa toistan, että tämä oli siis unta.) Välillä istuin sisällä isossa joukossa etsimässä laatikoista ja koloista kolikoita, joista piti löytää jokin tietty nimi, joka olisi taannut kolikolle jättisuuren keräilyarvon.

Mistä näitä unia oikein tulee???? Täsmennän vielä, että menin ihan selevistä päin nukkumaan, eli viinillä ei ollut osuutta asiaan. Kyllä nauratti herätä!!

Kymmenen näyttää olevan tämän päivän luku: olen saanut kymmenennen lukijan. WAU! Tervetuloa tänne, Omenaminttu!

Viikonlopun toinen K on kardemumma. Kävimme eilen koko perheellä teatterissa, katsomassa Kolme iloista rosvoa. Kardemumman yössä tapahtui kaikenlaista, jos nyt päivässäkin. Hauska ja värikäs näytelmä! Ja EV tykkäsi. Haluaa mennä katsomaan sitä uudestaan.

Kardemumma, osa 2: Ikeasta ostetuilla "maustesuojaruukuilla" suojatut lehtikaktukseni saivat uudet mullat tänään. Vanhat raukkaparat kasvoivat ihan huopuneessa mullassa, vaikka mielestäni tarjoilin niille uutta apetta viime keväänäkin. Vanhoilta ja huonokuntoisilta niistä suurin osa valitettavasti näyttääkin; kaipa niilläkin joku yläikäraja on. Tässä he nyt ystävällisesti poseeraavat uusine multineen ja suihkutettuine lehtineen.

Nuo ruukut ovat vallan vieneet minun sydämeni. Minusta ne näyttävät irlantilaisilta villapaidoilta. Ihania!!

Päivän viimeinen koo on hämmästyttänyt minut. Ihan aavistuksen verran epäilen, että minulla voisi olla keliakia, tai joku muu viljayliherkkyys. Vatsa on ihan out of the blue alkanut oireilla... jostakin. En vielä tiedä, mitä se on, mutta se on valitettavasti saanut minut valtaansa. Olo on kuin jalkapallon nielaisseella, kun syön vaikkapa palan pannaria, paahtoleipää tai mokkaruutua. Olen nyt päättänyt karsia kaiken vehnää sisältävän ainakin hetkeksi aikaa lautaseltani ja katsoa, miten vatsa siihen reagoi.

Olen 45-vuotias, ja tähän saakka pystynyt syömään aina ja kaikkea. Paitsi laktoosia sisältäviä tuotteita, joiden pois jättäminen nyt ei muuttanut elämää suuntaan tai toiseen. Jos nyt pitää alkaa lukea tuoteselosteita kaikesta, elämä menee hieman työläämmäksi. Tässä on pureskeltavaa... vanhalle pastanpurijalle. :-(

7 kommenttia:

Saila kirjoitti...

Hmm. Vehnäjauhot ja toisaalta hiiva aiheuttavat aika monelle vaivoja. Ehkä vaiva voi olla ohimenevää, kun kerran alkaakin tuolleen etukäteen ilmoittamatta?
Ja toinen hmm. Noista kukkapurkeista ei tässä kuvakoossa pysty oikein sanomaan juuta eikä jaata liittyen irkkuvillapaitoihin :-D
Kolmas ei ole hmm, vaan joo. Hyvät yöunet, jee! Kannatetaan. Niistä ei voi olla muuta kuin hyötyä.

intopii kirjoitti...

Hiivasta en ole vielä huomannut mitään oireita, enkä tokikaan ole vielä varma vehnästäkään. Minä vasta testaan. Ja toivon, että on vain joku vatsan keväthöyrähdys!

Klikkaapa kuvaa suuremmaksi, niin saat ehkä kiinni mielikuvastani :-)

Minulle hyvät yöunet saattavat vallan mainiosti olla vaikka kuuden tai seitsemän tunnin mittaiset, siksi olen ihan hämmästynyt, että joskus viikonloppuisin saatan nukkua pidempäänkin (eikä tule sellaista puuroista oloa kuten joskus, kun nukkuu liikaa).

intopii kirjoitti...

Heh, täsmennys: purkit eivät NÄYTÄ villapaidoilta, vaan niiden kuviointi - varsinkin, kun ovat tuolla tavalla vierekkäin - tuo paidat mieleen :-D

Saila kirjoitti...

Aijoo, en ollut tajunnut tuota klikkausta. Mulla on naiseksi aikamoinen putkiaivo! Mutta klikata ei voi näköjään kesken kommentin, kun sitten kirjoitus häviää ja pitää aloittaa alusta :-(

intopii kirjoitti...

Oi ja voi, työtapaturma! Toivottavasti et ollut ehtinyt kirjoittaa elämäntarinaasi... ;-D Inhottavaa, kun joutuu aloittamaan kirjoittamisen uudelleen.

~R&T~ kirjoitti...

Hauskalta kuulosti teatterireissu ja unesikin ;)
Itsekin olen aikamoinen unien näkijä.

Toivottavasti vatsavaivoihin löytyy syy.
Eikä mikään ikävä sairaus kuitenkaan :/
Tosin tunnen parikin ihmistä, jotka nimenomaan sinun iässäsi ovat saaneet diagnoosin keliakaista oltuaan sitä ennen terveitä. Sehän keliakian erikoinen piirre onkin että joillakin se todetaan vasta aikuisena.
Tiedän hiivan ja valkoisten jauhojen ja sokerin aiheuttavan monille vaivoja-ilman että liittyy keliakiaan.
Toisaalta helicobakteeri voi oirehtia ikävästi.
Eli kannattaa seurailla ja etsiä tietoa ja mennä lääkäriin ja vaatia tutkimuksia ja kokeita.
Vatsavaivojen kanssa ei ole kiva olla kaveri.

intopii kirjoitti...

R&T: minun vatsani on niin moneen kertaan myllerretty, ettei siellä ole enää jäljellä mitään, mikä voisi vakavasti vaivata :-D

Aion kyllä kuitenkin SUHTAUTUA vakavasti tähän nykyoloon, ja olen todellakin laittanut vatsani "tarkkailuluokalle"-