Amatööri puutarhaharrastelija, aktiivinen marttailija ja ammattimainen taivaanrannanmaalari kirjoittaa puutarhasta ja muista itselleen rakkaista aiheista.



sunnuntai 20. helmikuuta 2011

Aukko sivist... eiku aidassa.

Viime kesänä naapurin mummu tuunasi itselleen live-telkkarin, kun vetäisi lapsenlapsensa avustamana vanhat syreenit huitshiivattiin omalta puoleltaan aitaa ja jätti pensasrivistöönsä sellaisen viiden metrin aukon. Josta sitten kivasti ja kätevästi näkee a) hänen kovasti ihailemaansa sini-valko-violetti-limettiin kukkapenkkiimme, b) takakuistillemme ja c) suoraan meidän olohuoneen ikkunoista sisään.

Varsinkin näin talvisaikaan, kun pidämme sisällä valoja, olemme mummulle todella kuin näyteikkunassa tai telkkarissa. Tajusin sen yhtenä joulukuisena iltana, kun - taisin kirjoittaakin siitä - meillä oli iso joukko ystäviä kylässä ja huomasin yhtäkkiä, kuinka mummun puutarhakeinu heiluu edestakaisin pimeässä... Melkein vilkutin, mutta en sitten kehdannutkaan.

No, yhtä kaikki. Olen tässä pikkuhiljaa talven mittaan tullut siihen tulokseen, että jos mummu meinaa omien sanojensa mukaan istuttaa aukkoon vadelmaa, minun täytyy sitten tällä puolella lauta-aitaa (on siinä sekin, mutta sen yli näkee kyllä vallan mainiosti) ryhtyä omiin toimenpiteisiin. Jotenkin se, että meidän olohuoneemme ikkunoista avautuva näkymä sisältäisi joko mummun puutarhakeinussaan tai risuisen vadelmapehkon, ei vastaa minun mielikuvaani kauniista puutarhavistasta. >-(

Ensinnäkin minun täytyy upottaa maahan Kiinaan asti ulottuva betoniseinä, jotta vadelmaa ei kohta löydy meidänkin puolelta aitaa. Älkää käsittäkö väärin, minä rakastan vadelmia, ja toisaalta olisi tietysti herkullinen tilanne antaa naapurin istuttaa ja itse vain suu auki odottaa valmista... Istutan kai kuitenkin omat vadelmani, ja ehdottomasti jonnekin muualle kuin kyseiseen paikkaan.

Meidän puolellamme aitaa on ihan mukiinmenevä kukkapenkin alku, jonka vilpittömässä mielessä, tajuamatta syreenipensaita uhkaavaa kohtaloa, olen parin vuoden kuluessa muina naisina istuttanut. Siinä on mm. Alexander Fleming -pioni, jonka kukintaa olen odottanut kovasti, ja joka takuulla aivan korvin kuultavasti kiljuu riemusta, jos sen ensi kesänä joudun siirtämään. Siinä on vaeltavat valkoalpit, siinä on heucheroita, liljoja, kurjenpolvia... Vaan ei auta, niistä näkyy ikävästi yli.

Pulma onkin, mitä tilalle? On nimittäin ihan vallattoman vaativa paikka. Pitäisi olla korkeaa, että peittää. Pitäisi olla kapeaa, ettei mene Eka Vekaran pelinurmikenttä soikulaksi. Pitäisi näyttää kivalta sekä ulkona katsellessa että sisältä ulos kurkistellessa. Jos vaikka saisi olohuoneeseen "maisemataulun" naapurin tädin rintakuvan sijasta.

Aurinko paistaa työpäivän ajan, yhdeksästä neljään. Keväällä vettyy paikka paikoin ikävästi (mikä tietysti olisi nyt kaivuuhommien myötä helppoa korjata tekemällä paikkaan kunnon kohopenkki siinä nyt olevan yritelmän tilalle), mutta kun maa alkaa vetää vettä, tilanne korjaantuu loppukesäksi ihan mainiosti.

Yksikin kaunis pieni puu veisi jo pitkälle. Puu, joka olisi hoikka kuin mikä, kukkisi, kiitos, ja peittäisi ison osan kolosta. Tai sitten sopivankokoinen hoikkeli pensas, joka puuksikin hämäyksen vuoksi naamioituu. Tai ehkä molemmat. Ja sitten kaikkea muuta vierelle. Mutta kun syvyyssuunnassa tilaa on vain se... ehkä puolitoista metriä, ettei nurmikkoalue pienenisi liikaa. Hohhoijaa. Tulossa taitaa olla meikäläisen "suunnittelijanuran" vaativin projekti. Onneksi omalle lantaasille, ettei tarvitse kyvyttömyyttään kenenkään toisen pihaa pilata :-D

Puut ja pensaat EIVÄT ole minun vahvuuteni. En yhtään tiedä, miten aion ongelmani ratkaista. Yksi kirja tai vihkonen eivät pitkälle vie, joten edessä taitaa olla aikamoinen salapoliisikesä! Voisihan elämä kurjempaakin olla kuin joutua kiertämään puutarhoja puita tai pensaita etsien. :-)

7 kommenttia:

Saila kirjoitti...

En tiedä, onko kartiomalliset /pilarimalliset puut liian isoja, mutta voisit miettiä esim. kartio (vai oliko se pylväs-)pihlajaa. Tai koristeomenapuuta, jota leikkaisit niinkuin ne harrastaa Euroopan mailla, tai hedelmäpuun, jolle tekisit samoin, Tai köynnöstuen, ristikon tms. ja jotain kivaa kuusamaa tms. siihen? Ja huom. jotkut perennat, niinku kimikit, kasbaa tod korkeiksi, mutta nehän ei ole siinä sitten talvella.

pioni kirjoitti...

Joku tuomipihlaja, olisikohan ollut sirotuomipihlaja, kasvaa "hoikkana" :)

Pusztai kirjoitti...

Heissun puutarhakaveri,
tuli ikävä ja tässä kevään odotuksen terveisiä. Ja lohdutusta, etsitään puita yhdessä, kunhän kevät, kasvu ja puutarhat pääsee vauhtiin. Havut on muuten sillä tavoin parempia, että niissä säilyy vihreyttä ja lehviä talvellakin, muuten mummo näkee talvella =0.
Iloista kevään alun fiilistä!

intopii kirjoitti...

Oi, ihania ihmisiä! Täällä on jo ehdoteltu vaikka mitä.

Saila: kiitos, taas. Etpä ole ensimmäistä kertaa ideoimassa pihaani :-D Köynnösjuttuja minäkin ensin mietin, mutta niitä on vähän hassua laittaa yhtäkkiä "keskelle" parikymmentä metriä pitkää aitaa vain siksi, että siinä kohdassa sattuu olemaan pensaissa aukko. Pihlajaa meillä jo on toisellakin puolella, ehkä se tosiaan kävisi tuohonkin! Puita tai pensaita kasvien kuitenkin täytyy olla, että myös talvella, jolloin sisällä on valot, näkyvyys ei ole niin hyvä.

Pioni: sirotuomipihlaja on ollut yksi ehdokas listallani! Osuit niin nappiin.

Puztai, rakas ystävä. Pitkästä aikaa! Ihanaa, kun tulit. Toivottavasti sinulla on kaikki hyvin. Tehdään puutärät hetkohtsiltään, meillähän paikkoja riittää. Hmm... havut. Ehkä muistatkin kartiotuija"varaston" talon itäkulmalla. Sieltä saattaisi tietysti jotakin irrota. Vaikka en kyllä haluaisi niitä ikkunastani katsella... Täytyy miettiä.

Eeviregina kirjoitti...

Minäkin ajattelin tuomipihlajaa. Äidilläni se kasvaa korkeaksi eikä kovin leveänä.
Kyllä se yhden mummon peittää...
Siinä on alkukesästä valkoiset kukat ja loppukesästä ruskaa, oksat ja puun rungot peittää vähän talvella, että mummu joutuu tiirailemaan.
Onneksi meillä on naapurit sen verran kaukana, ettei tuommoisia ongelmia ole!
Aurinkoista kevättä!

intopii kirjoitti...

Eeviregina, kiva, kun tulit lukijaksi!

Ai että mä kyllä salaa vähän kadehdin ihmisiä, jotka saavat asua loitolla toisista taloista. Eihän naapuriin tarvitse kilometriä olla, mutta jos edes sata metriä... Meillä on ehkä kymmenen.

Tuomipihlajaa mummonpeitoksi!

Susanna kirjoitti...

Tuo rajalle sopiva kasvi on minullakin hakusassa. Talvella ei huolta moisesta, kun naapurin mökkiläiset eivät paikalla viihdy, mutta kesäaikaan olisi mukava saada jotain peittävää kasvia tuohon tontin rajalle. Tai kasvaa siinä hervoton kuusi, joka peittää ison alueen, mutta vielä jotain muuta voisin istutella.