Kevät- / puutarhamessuamista...

Hei taas, puutarhakarhu on heräilemässä.

Piti pääsemäni tänne
En päässyt, joten seuraava vaihtoehto olisi ollut tämä

Mitä vielä. Päädyin lopulta tänne.

Flunssa riivaa kolmatta päivää. Kuumetta ei, mutta melkoinen kröhä, nuha ja vä-sy-mys. Puutarhakarhun herääminen on hidasta... Tyhmä kesäaikaan siirtyminenkin vielä.

Olisi ollut kiva päästä ihastelemaan metrilakumiesten (tarjolla siis erityisesti Helsingissä; Tukholmassa vähemmän) ja näytteilleasettajien kävijöiden iloksi tarjoilemia värejä. Tämä harmaus alkaa käydä vähän hermon päälle.

Hiihtolomalla piti käydä hakemassa valoa. Olimme Eka Vekaran ensimmäisellä oikealla aurinkolomalla - Gran Canarian Maspalomaksessa. Nuorimies sai uida sydämensä kyllyydestä, vaikka sää olikin vasta sellainen suomalaisen kesäkelin perusmalli, ja harrastaa luokkakaveriltaan oppimaa "rentoutumista aurinkotuolissa" (luokkakaveri tosin toteutti tuota Thaimaassa...).

Äidillä ja isälläkin oli kivaa. Viikko yhdessä, ilman työ- tai kotiasioita, mukavaa ja leppoisaa. Oikein jees.

Muuten onkin ollut sitten sitä harmaata. Väri on ehdottomasti suosikkejani, niin kauan kuin sitä voi katsella sisällä (ei sisältä) tai pukea ylleen. Ulkona se on kyllä tyystin no-no.

Koska sitä nyt kuitenkin on, ja koska nyt olisi ollut puutarhamessuviikonloppu, uhmasin kaikkea, vedin toppavaatetta päälle, huivia kaulaan ja pipoa päähän, ja tein juoksumarssipyrähdyksen pihalle kameran kanssa. Ei siellä vielä kovin hehkeältä näytä...

Messuan siis viidessä minuutissa tehdyistä löydöksistä. Olkaa niin please:

Esikkoja tulollansa.

Ruskean- / oranssin- / pronssinvärisiä tulppaaneja on tässä muutaman kuukauden päästä.

Narsissia ja helmililjaa, sitten kohta.

Ihan vielä ei pääse iloitsemaan japaninruusukvittenin kukinnasta...

Soman possunpunaiset (meinasin kirjoittaa ruusun, mutta possunsävy tuossa ennemminkin on :-D) tummalehtisen maksaruohon alut.

Ukkolaukkaa nousee siperiankurjenmiekan hiusten seasta.

Raparperin nälkää pääsee tyydyttämään ihan tuota pikaa...

Ilahduttava näköhavainto!

Lintuja on kyllä jo tullut, joutsenia, tukkasotkia, yhden kanahaukankin olen nähnyt, ja töyhtöhyypän, mutta tämä oli ensimmäinen leppis tälle vuodelle!

Ja tässä kevään ensimmäinen uskalikko. Ainoakin vielä toistaiseksi. Voin kuitenkin sanoa, että meidän pihalla kukitaan ;-)

Nyt taidan ryhtyä piinaamaan itseäni muiden blogien messukuvilla - sillä takuuvarmasti niitä siellä on. Nyyh ja niis...