Amatööri puutarhaharrastelija, aktiivinen marttailija ja ammattimainen taivaanrannanmaalari kirjoittaa puutarhasta ja muista itselleen rakkaista aiheista.



maanantai 14. heinäkuuta 2014

Amatöörien puuhastelua

Eihän siitä mitään tule, kun vasta illan tullen pääsee pihalle. Pelkkää puuhastelua.

Tyhjensin kompostorin, ja sen sijaan, että olisin laittanut jätteen jatkokypsytykseen kompostikehikkoon, levitin moskan suoraan eilen kaivamani kukkapenkin laajennuksen savisen ja pölyisen maan joukkoon. En istuta siihen mitään vielä hetkeen, joten maa ehtii vähän tasaantua. Varsinkin, jos jossakin vaiheessa vielä sataisi vettä (mitä tällekin päivälle odotin, mutta ei tullut pisaran pisaraa - tai ainakaan mitään todistetta sateesta ei ole).

Kiikutin eilen nostelemani nurmituppaat kolmessa isossa multasäkissä Lassila & Tikanojan poikien iloksi meidän roskikseen. Toivottavasti roskakuski ei saa tyrää nykiessään pönttöä katoksesta liikkeelle.

Kastelin sipuli- ja perunamaan. Siinä toivossa, että huomenna hän tulisi. Sade. Olisi tervetullut: kello on nyt 21 ja talomme takakuistilla olevassa lämpömittarissa, johon paistaa ilta-aurinko, on edelleen 30 astetta. Piti pyörtää periaate siitä, että mikä ei kastelematta kasva, kuolkoon. Sipulien täytyy elää!!

Astuin melkein siilinuorukaisemme päälle. Anteeksi.

Mutta voi kuulkaas: ihan sattumalta löysin kuvan pihastamme toukokuulta 2013. Silloin näytti tuolta (huomatkaa vasta ajettu ihana nurmikko!).
Ja tässä kutakuinkin sama kohta tämän vuoden toukokuussa, Rojekti työn alla. Pitkä nurmikko, somisteenaan multaa ja tuppaita, puuvajan seinustalle päätynyt kaikenmaailman rompetta (hyhhyh). Mutta istutuksia on jo pitkästi! Ja kasvimaan rajaavan tuija-aidan puut on jo istutettu. Eikä naapurin mummun vähitellen lahoava aitakaan näytä enää niin pahalta - tai katse ei ehkä enää samalla tavalla kiinnity siihen.

Valokuvaaminen kannattaa aina. Ei näitä menneitä aikoja muuten muista.

9 kommenttia:

Nettimartta kirjoitti...

Kui lyhyt on puutarhuriharrastajan muisti? Todellakin se päättyy siihen ku käsnät on silinneet ja ruvet polvista irronneet ja pihalla metri lunta. Ei muistu mieleen hiki eikä hampaitten kiristykset. Onneksi on valokuvat, joista voi palauttaa mieleen TODELLISEN työn määrän. Huh huh. Katsopa vaan sunkin kukkapenkkisi pituutta. Eikös ole melkein varkain ilmaantunut noin komea kukkapenkki. Hih, ku me ollaan hassuja puurtajia.

Saila kirjoitti...

No kyllä juu ei. Niin nopeasti silmä tottuu muutoksiin! Tuo aita on tosi symppis tausta istutukselle. Hieno on rojektisi! Ota sitten jossain vaiheessa sellainenkin kuva, kun ruoho on just leikattu, reuna kantattu ja rimmeröity, eikä enää noita multatuppaita silmissä, niin johan olet tyytyväinen itteesi! Oon ylpeä susta, tuo on todella hieno, ja kekseliäästi jaettu+hankittu kasveja siihen, hyvä sommitelma.

pirkko kirjoitti...

Rojekti on edennyt. Huimasti.
Meillä satoi tänään kaatamalla mutta ilma on melkoisen kosteahkoa. Tulkoon sade. Sulle!

intopii kirjoitti...

Nettimartta, puutarhaajan muisti on just noin lyhyt :-) Hihkaisin ääneen, kun näin tuon viimevuotisen kuvan, ja salaa taputin itseäni selkään (kuvaannollisesti; todellisuudessa en taipuisi, kun olkapäät ovat eilisestä kaivuusta kipeät).

Saila: kiitos! Lupaan kyllä kuvata istutuksia edestä ja takaa - olen lapsellisen ylpeä kätteni jäljestä. Pikkuihmisen ilo osata, vai miten se joku muinainen vaippamainos kuului :-D

pirkko: näin sen vasta itsekin tajuaa. On se edennyt! Te taisitte saada sen sateen, mitä tänne lupailtiin, mutta mikä viheltäen liihotti ohi. Työpaikan ikkunasta näin sadekuurohkon - hetkisen ajan ropisi kunnolla ja sitten jo aurinko armas kuivas satehen...

pioni kirjoitti...

Ja kuvista huomaa kuinka nopeasti piha oikeastaan muuttuukaan!

Eeviregina kirjoitti...

Voi kun olet ahkeroinut! Jotain tuollaista samaa olen suunnitellut, mutta huom. vasta suunnitellut!
Ihania kesäpäiviä toivottelee kiireinen Eeviregina Jokirannasta.

intopii kirjoitti...

pioni, sanopa muuta. Ei sitä todellakaan tajua silloin, kun kädet ovat mullassa ja peppu kohti taivasta.

Eeviregina, hassuinta tässä kaikessa on se, että minä en suunnitellut tuota ollenkaan. Ainakaan tuossa mittakaavassa. Karkasi vähän mopo tuotanoinniin... Eivätkä perheen miehet ole kovin riemuissaan, kun futiskenttä katoaa. No, onneksi Eka Vekara pelaa enimmäkseen naapuritontilla :-)

vaalean vihreää kirjoitti...

Paljon olet saanut aikaiseksi. Itse vain näkee sen tekemättömän työn helposti.

intopii kirjoitti...

vaalean vihreää, se taitaa olla meidän kaikkien puutarhaajien helmasynti - ei osata olla tyytyväisiä siitä, mitä on jo tehty, vaan katse hamuaa aina vain sitä "työleiriosastoa". Ihan hölmöä, eikö!