Voi kun olis isompi piha - vain yhden kilon vuoksi.

Ei riitä meikäläisen lantaasit edes kilolle istukassipuleita. Puoli kiloa punaista ja puoli kiloa keltaista, ei minusta ole kovin paljon. Vaan eipä meinannut millään mahtua! Laitettiin rivitkin tiheämpään kuin saisi, ja silti saatiin tosissaan tikistää, että yhtään ei jäänyt maahan panematta.

Toivottavasti tuottavat ison sadon; sipulit ovat ainoita, joita meillä menee paljon läpi vuoden. Tai no, papuja ehkä menisi wokkeihin ja thaimaalaisiin ruokiin, mutta en ole älynnyt kasvattaa niitä aiemmin. Wokki- ja keittojuureksiksi tähtään myös palsternakkoja ja porkkanoita. Ehkä siihen tarkoitukseen sopivat myös mangoldin varret aikanaan.

Kukkakaalia en saanut aikaiseksi kokeilla tänäkään vuonna. Ehkä se on ensi vuoden "must"? Taimia olisi ollut tarjolla jo Muhevaisessa, jossa seikkailin tänään keskellä lähes helteistä sunnuntaipäivää. Muutkin olivat liikkeellä: ei meinannut autolla sekaan mahtua, kun joka ikinen kolo oli täynnä tienpientareita myöten.

Mukaan tarttui hyötykasveista sitruunatimjamia, johon hurmaannuin viime vuonna (mutta joka ilkiö ei suostunut talvehtimaan), talvikynteliä sekä suklaaminttua Herra Miehen iloksi. Perennoja en juuri ostanut, vain kolme rantatädykettä lohduksi murheeseen, joka koitti, kun en saanutkaan salvia 'Caradonnaa' vaikka sitä lähdin Muhevaisen nettisivujen lupauksen perusteella hakemaan. Tädykeparat olivat ruukuissaan niin tuskaa täynnä: juuret olivat täyttäneet melkein koko multatilan. Julmasti viiltelin niitä auki ja haroin juuria levälleen; toivottavasti eivät suutu vaan ymmärtävät tempun olleen niiden parhaaksi.

Ihan hirveästi teki mieli napata mukaan kassillinen (puhutaan siis Ikea-koon kassista, ei mitään pikkupussukoita) heucheroita, joita tarjolla oli addiktin kauhuksi vaikka kuinka montaa eri väriä. Voi vitsi, että olivat hienoja... Ehkä kuitenkin aloitan sillä, mitä olen suunnitellut, ja kerään kaikki jo pihalla olevat yhteen, muhkeaksi heucherapenkiksi. Olen ostanut muutaman sinne ja vähän tänne kuvitellen, että ne röyhähtävät isoon kasvuun ja täyttävät tilan alta aikayksikön - mutta eiiii.... yllättäen juuri mikään, jolle olen yrittänyt jättää tilaa kasvaa suuremmaksi, ei kasva. Että ottaa kupoliin.

Melkein ostin valkoisia varjoliljojakin, mutta en sitten kuitenkaan. Ai niin, pelastin Muhevaisen viimeisen palloesikon parempaan talteen.

Kesäkukkakaudenkin aloitin. Etukuistin parvekelaatikkokukkien kohdalla nitkahdin: ostin oransseja(!) miljoonakelloja(!), tuplahämmästyksen tuplahämmästys. Niiden kaveriksi nappasin punaisen katoksen alla violeteilta näyttäneitä lobelioita, jotka kotona ilman aurinkolaseja osoittautuivat tavallisiksi sinisiksi. Mutta sopivat silti oranssin sävyn kanssa makeasti yhteen. Olisin ottanut niistä teidän iloksi kuvan, mutta niille tuli depis, kun kastelin istutukset. Kunhan nostavat taas päänsä ylös, olen valmiina kameran kanssa.

Isoihin mustiin ruukkuihin sisääntulon vieressä ostin valkoisia hämähäkkikukkia, sinisiä sinisalvioita ja valkoisia kesäkynttilöitä. Ne eivät vielä riitä, vaan niiden seuraksi täytyy hankkia jotakin lisää; mitä, se selviää vasta kun olen istuttanut nuokin. Laitan kuvaa sitten, kun on valmista.

Huikeasta lämpöaallosta huolimatta en vieläkään uskaltanut viedä tomaatteja lopulliselle kasvupaikalleen. Pelkään niin inhaa halla-aaltoa tämän melkeinhelleaallon jatkeeksi. Kasvit ovat kyllä nyt jo ulkona yötä päivää, mutta ei vaan anna rohkeus myöten...Maasta niitä ei enää kiikuteta sisälle.

Joko näkyy jotakin niistä kylvöistä, jotka ensimmäisinä tein ulos? No ei näy, ei. Vaikka kuinka käyn kyttäämässä. Ehkä kasvit tietävät enemmän kuin minä.

Muokkaus puolitoista viikkoa myöhemmin: tässä istutukset kukassa. Jotenkin minua kovasti miellyttää tuon miljoonakellon väri.

Ikkunalaudalla kerran Fiskarsista ostamani tyblit.