Amatööri puutarhaharrastelija, aktiivinen marttailija ja ammattimainen taivaanrannanmaalari kirjoittaa puutarhasta ja muista itselleen rakkaista aiheista.



sunnuntai 20. huhtikuuta 2014

Se on kaupunki

Rooma ei kuitenkaan ole pelkkiä nähtävyyksiä ja historiaa. Se on elävä kaupunki, jossa asutaan, hengitetään ja eletään arkielämää - sen, minkä turisteilta voidaan.
Tämänkin yhdistelmän takana on joku keskustan asukas, joka on halunnut ikkunoistaan näkyvän jotakin vihreää.








Borghesen puistossa kaksi ylpeää isoisää juoksi tämän yhdistelmän perässä. Herroja en kehdannut kuvata, kuvasin siis lapsenlapsia.
 Piazza Cavour ja "ne tavalliset rauniot", tuossa vain.
Pietarinkirkolle vievä Via della Conciliazione (sovituksen tie) on täynnä kaikenlaista sovitusta hakevia - maallisempaa kukkaronsovitusta ehkä eniten. Siellä myydään melkein kaikkea, mitä mieli voi kuvitella.
Mukava katusoittajakaksikko siirtyi terassilta toiselle - houkutellakseen asiakkaita vai ilahduttaakseen heitä, mene ja tiedä.
Vanhan vallan katu (Via del Governo Vecchio) on saanut seurakseen Italian arjesta kertovan kyltin - toivoneeko Penny Lane edes muutamaa pennosta surkeassa jamassa olevan maan talouteen?
Taloja oli kunnostettu, oltiin kunnostamassa ja suunnniteltiin kunnostusta.
Kyllä kaupungissa silti rahakin liikkuu. Täällä erityisesti. Kun katsoo Espanjalaisilta portailta (jotka on muuten rakennuttanut Ranskan kuningas Ludvig XV päästäkseen niiden yläpäässä olevaan, niinikään ranskalaisten rakentamaan Trinità dei Monti -kirkkoon) Via Condottia reunustavat de luxe -myymälät Diorista ja Pradasta alkaen. Siinä on espanjalaisilla nieleskelemistä - Piazza di Spagna on alunperin nimetty Espanjalaiseksi aukioksi paikalla sijainneen (sijaitsevan) Espanjan katolisen kirkon edustuston johdosta.

Kadunvarren maallista "uskontoa", jonka edessä olisin rähmälläni, jos kehtaisin. Kaikkein mieluiten kanniskelisin myymälän oransseja kasseja selkä vääränä.
Ja tässä toinen unelmoinnin kohde...
Cartieria vastapäätä oli Bvlgarin helyliike, joka vietti 130-vuotisjuhliaan. Huvittelin hetken miettimällä, mitä työkaverit sanoisivat, jos tiistaina pärähtäisin konttorin käytäville tuo kääty kaulassa...
Toki ylläni olisi myös Diorin kevättä.

Trinità dei Monti heijastuu ikkunoista.

Kenkätaivas - ainakin popot leijuivat ihastuttavasti puurimojen varassa. Oivaltava esillepano!
Pinocchio oli suosittu matkamuisto, tai ainakin niitä oli runsaasti tarjolla minikoosta maksiin.

Sympaattinen hahmo!
Kyllä, kaupunki elää myös iltaisin.

Tästä kuvasta saa vähän käsitystä siitä, että city on rakennettu seitsemälle kukkulalle.
Kun Roomasta puhutaan, kirkkoja ei voi ohittaa. Niitä on rakennettu niin paljon, että jokaiselle sadalle metrille mahtuu yksi.

Tämä oli Totuuden suun kirkko, Santa Maria in Cosmedin. Soma pieni kirkko, mutta ei mikään häikäisevä.
Italialaisten oma mopo, Vespa, inspiroi tyylin. Kypärässä on samaa nahanruskeaa kuin Vespan istuimessa.

Näin myös herran, joka suki tyylikkäästi leikattuja, kauniisti aaltoilevia hiuksiaan kau-an ennen kuin hiiiiitaaaaasti laski oman Vespansa kanssa sävy sävyyn sovitetun kypärän päähänsä. Olisihan se ollut dramaattista, jos komeat kutrit olisivat menneet potan sisään epäjärjestyksessä.

Tyyli ennen kaikkea, sano.
Tässä taas tyyliä, jota en ihaillut. Herralla oli lemmikkinä kettu.
Mukavahkoa roomalaista maisemaa Borghesen puistosta. Voisin minä tuotakin ikkunasta katsella.

Tästä ikkunasta katseltiin päivät pääksytysten kohti Colosseumia. Mahtaako maisemaan koskaan kyllästyä? Tuleeko koskaan sellainen tilanne, että ei enää ajattele, mitä ikkunasta näkyy?

Kaunistakin pitää välillä ehostaa. Riemukaari Colosseumin kyljessä oli vissiin puoliksi kunnossa.
Tästä herra kuin herra ymmärtää, että oltiin Tärkeiden Asioiden äärellä. Jos ei malttanut 50 metriä kävellä taivaaseen päästäkseen, saattoi ottaa taksin alle.
Herraintaivas tämäkin.
 Tässä taas muuta taivasta. Cappuccino ja caffe latte.
Olipa ruokakauppa kuinka pieni tahansa, siellä on runsas pastahylly.

Täältä löysin muuten gluteenitonta pastaa - tuote, jota ei ollut tarjolla yhdessäkään ravintolassa, jossa söimme.

On meinaan melkoisen vaikeaa olla vehnän välttelijänä saapasmaassa! Ei pizzaa, ei pastaa, ei leipää. Luojalle kiitos risottoruuista.

Monet hop on, hop off -bussiyhtiöt kilpailivat turistien seteleistä. Me valitsimme tämän, vaikka kaikkialle pääsisi kyllä kävellenkin. Kahden päivän lippu tuli silti hyötykäytetyksi.

Kävellessä näki toisella tavalla enemmän - kuten tämän rakastuneen nuorenparin, jotka hyödynsivät punaiset valot halailemalla ja suutelemalla. Ihania ♥
Hotelli Genova sai tällä toimia matkailijoiden majoittajana - ja asiallisesti toimikin. Ei mitään häikäisevää, mutta kaikin puolin mainio hotelli sekä palvelun että sijainnin (lähellä Termini-rautatieasemaa) puolesta. Vaikka vilkas Via Cavour kulki edestä, meidän huoneemme oli hiljaisemman Via Principe Amedeon puolella eivätkä äänet nukkujia häirinneet. Tosin päivien kävelyt ja ulkoilut olisivat tuudittaneet meidät uneen vaikka olisimme nukkuneet keskellä katua.

Sivukadun varrella oli muuten sympaattinen La Grotta Amatriciana -ravintola, joka todella oli nimensä mukaisesti "luolassa". Sinne laskeuduttiin kohtalaisen jyrkkiä rappusia alas katutasosta lähes huomaamattoman oven takaa, mutta voi, mikä mainio isäntä hyvine keittiöineen sieltä löytyi.

Ruokaongelmattomat seuralaiseni kehuivat kyllä kaikkia aterioitaan - eikä ihme. Kyllähän Italiassa pizzat ja pastat osataan. Koko ateriaa alkupaloineen, eturuokineen, pääruokineen, juustoineen ja jälkiruokineen emme kyenneet pyyhkäisemään kertaakaan läpi - joku raja se on syömiselläkin. Gourmandiystävättäreni koki monta pientä Italia-oivallusta matkan aikana, joten heidän perheessään kokkailtaneen jatkossa pasta-ateriat aivan uudella tavalla. (Kotoiseen oivallukseen suosittelen lämpimästi Saku Tuomisen Aglio & Olio -keittokirjaa. Sieltä löytyy valtava valikoima yksinkertaisia pastareseptejä, joissa on MAKUA.)

Tälläkin käynnillä kaupunki hurmasi. Kuinka ihminen voisikaan olla rakastamatta kaupunkia, jossa on oma nimikkoaukio...?

Hei seuraavaan kertaan!









7 kommenttia:

Eeviregina kirjoitti...

Kiitos katukuvista! Melkein tekee mieli lähteä Roomaan, mutta nyt on kyllä matkustusähky vielä päällä Namibian jälkeen!
Jos sinäkin ehdit ottaa paljon kuvia muutamassa päivässä, arvaa paljonko minä otin kolmessa viikossa!!!
Vieläkin riittää matkakuvia blogissani, jos ehdit katsoa.

Cheri kirjoitti...

Olipa mukava päästä käymään ikuisessa kaupungissa kuviesi välityksellä. Rooma on ihana kaupunki. Kaupunkikierroksilla on mukava vetäytyä välillä kirkon viileään rauhaan levähtämään. Samaa mieltä, paras pastakeittokija on Aglio & Olio, yksinkertaista ja herkullista.

Tiina kirjoitti...

Onpas teillä ollut ihana reissu! Vautsipautsi! Näitä kuvia kelpaa katsella ja ihastella :) Eläydyn niin tuohon keväiseen tunnelmaan. Roomassa en ole käynyt, mutta Sisiliassa kylläkin kevätaikaan, tulee nostalgisia muistoja mieleen :)

pioni kirjoitti...

Aah, ihania kuvia! Määkin haluan Roomaan!

intopii kirjoitti...

Ooo, Namibia! Saattaa olla vähän erilainen matkakohde kuin mulla...

Käyn katsomassa kuviasi ajan kanssa!

Cheri, osuinpa valitsemaan sinunkin suosikkisi :D

Tiina ja Pioni: nyt vaan kalenteria selaamaan ja lentoja etsimään. Majapaikoista siellä ei ole puutetta (ei voi käsittää, että siellä on hotelleja yhtä tiheässä kuin kirkkoja)!

Tia Laine-Ylijoki-Laakso kirjoitti...

"Gourmandiystävä" piipahti katsomassa keväisiä puutarhatouhujasi, mutta blogista löytyikin tuttuja juttuja.. :)Olipa se!!

intopii kirjoitti...

Rakas matkakaveri ♥

Oli se. Isolla K:lla.