Amatööri puutarhaharrastelija, aktiivinen marttailija ja ammattimainen taivaanrannanmaalari kirjoittaa puutarhasta ja muista itselleen rakkaista aiheista.



tiistai 18. helmikuuta 2014

Järkeä vai tunteita?

Tiesittekö, että minä en pidä samettikukista? Minusta ne ovat verraten turha kasvimaailman edustaja, keltaisia kun pääsääntöisesti ovat. Kuten aikaisempia tekstejäni lukeneet ehkä muistavat, keltainen ei keltaisen talon omistajana ole ihan kärkipäässä kukkien suosikkivärilistallani. Lehdissä sitä saa kyllä olla, mind you, jostakin syystä. Onko järkeä? Eeeeipä. Tunnekysymys.

Ostin tänään harmaan päivän kunniaksi pari pussia siemeniä. Salkopapuja, punajuuria ('Monalisa'!!), pinaattia ja lehtikaalia (aka palmukaali, 'Nero di Toscana Precoce'). Tiedänkö, mitä palmukaalilla teen, jos saan sen kasvamaan? No eee-en. Onko järkeä kasvattaa sitä? Eeeeipä. Tunnekysymys: Monty Don on puhunut sen puolesta paljon omissa tv-ohjelmissaan. Jos Monty kehuu, minähän ostan (sama asia Alanin kanssa). Ja opettelen käytön. Nih.

Ja sitten vielä - tämä saattaa herkempiä lukijoita järkyttää - ostin samettikukan siemeniä. Neljä pussia. Sanovat, että ne torjuvat hyvin tuhohyönteisiä kasvimaalla. Aikaisempina vuosina tuhohyönteisiä ei ole juuri näkynyt. Ostin siis sellaisen kasvin siemeniä, josta en pidä, torjumaan tuhohyönteisiä, joita ei ole. Mitäs siitä sanotte? Onko järkeä? Eeeeipä, eipä ole, siinäkään. Tunnekysymys? Hm. Mitäs tunteita tuossa nyt...? Odotas, odotas, joku pyrkii pintaan... Kasvattamisen ilo! Se se oli!


Myös aiemmin kylvetyt 'Golden Queen' -tomaatit ovat tuottaneet kasvattamisen iloa. Kahdestatoista siemenestä iti yksitoista. Yksitoista "Kultaista kuningatarta" kumartelee nyt omista eriöistään (hätäisenä tyttönä koulin ne jo isompiin ruukkuihin) toinen toisilleen kuin tärkeysrouvien juhlissa konsanaan. Laitoin ne kumartelemaan viileälle kuistille, jossa on ikkunat joka puolella, pohjoista lukuunottamatta. Saa nähdä, mitä niistä ennen kesää tulee.





Järki 0 - monenlaiset tunteet 10.

9 kommenttia:

pirkko kirjoitti...

Onnea sammareille, pitäähän niitä nyt olla ;)

Cheri kirjoitti...

Minäkään en ennen ymmärtänyt samettikukkia ollenkaan. Jäykkiksiä, ajattelin. Nyt ne ovat jo kauan olleet suosikkilistallani, ne kukoistavat kasvimaalla ja torjuvat tuhohyönteisiä, ainakin uskon niin. Keltainen on laimea ilmaus niiden suhteen, värithän hehkuvat oranssin ja keltaisen kaikissa vivahteissa. Palmukaali Nero on kukoistanut täällä jo monena vuonna ja se on erittäin komea. Siitä vain pataan muiden aineiden joukkoon. Loput kuivaan ja käytän talven aikana ruoissa ja leipomuksissa. Puutarhanhoito taitaa olla enemmän tunne kysymys, mutta on minusta myös järkevää kasvattaa ruokansa jos siihen on mahdollisuus.

intopii kirjoitti...

Ahaa, Pirkko... no, selvä sitten! Onneksi ostin siemenet :-)

Cheri: ehkä sammarit tulevat hivuttamalla meikäläisen tykkään-listalle? Jännittävää katsoa, mitä tapahtuu. Ja palmukaaliin aion ehdottomasti tutustua myös ruoanlaitossa. Juuri tänään hehkutin äidilleni puhelimessa, miten ihanaa on syödä itse kasvattamiaan vihanneksia ja yrttejä. Se ON upeaa, sen lisäksi, että se on järkevää. Järki tuntuu silti olevan viimeinen perustelu tässä hankkeessa: minä vaan nautin niin kovasti siitä ajatuksesta, että saan ruokaa omalta pihalta. Minussa todella asuu pieni martta (ei se kovin iso voi olla, kun en tee käsitöitä enkä leivo enkä toden totta osaa neuvoa ketään kotitalousasioissa, vaikka pitäisi).

Saila kirjoitti...

Monty Don ♥
Tunteet vallalla täälläkin, kun mainitsit tuon yybercharmantin puutarhaherran!
Voi suloisuus tuta pientä kasvunvoimaa. Siitä se lähtee! Täältä tullaan, maailma!

Suvikummun Marja kirjoitti...

Samettikukka ja tavallinen vanhanaikainen petunia ovat kasveja, joita me mun työkaverin kanssa pidetään maailman turhimpinaja tylsimpinä kukkina! Silti olen joka kevät ostanut muutaman oransseimman sammarin kasvimaalle ötököiden torjuntaan ja perhoset kyllä tykkää niistä kanssa. Ensi kesänä en aio laittaa muuta hyötykasvia kuin persiljaa ja perunaa. Ne pärjäävät ilman sammaria, mutta pettyykö perhoset, jos ei löydy sammareita?
Mutta petuniaa ei tule ikinä meille, töissä saadaan ihan tarpeeksi kädet tahmeiksi, kun täytyy yrittää pitää ne petuniat kuosissa siihen asti, että joku hyväuskoinen ostaa ne!
Palmukaali kuullostaa kyllä mielenkiintoiselta......

pioni kirjoitti...

Samettikukkia, oho;)
Vaikka oli mullakin viime vuonna kehäkukkia:)

Tiina kirjoitti...

Näin se homma etenee! :D Tunteella mennään!

intopii kirjoitti...

Heii, sammarininhoajat, hep! Meitäkö on enemmän? Mahtavaa!

Saila: jos joku olisi niin viisas, että tuottaisi Monty Donin ja / tai Alan Titchmarshin Suomeen, käyttäytyisin varmasti kuin teinit Justin Bieberin (tai ketänäitänytonkaan) kanssa ja kiljuisin hotellin edessä kadulla suoraa kurkkua :-)

Suvikummun Marja, sinäpä sen sanoit. Petunia on kyllä vihoviimeinen. Miten voikin olla niin tahmea kasvi! Mutta ehkä me sitten laitetaan samettikukat perhosia varten.

Kohta on pakko googlata palmukaalin käyttö :-)

Saila kirjoitti...

Sinut on haastettu Saaripalstalla!