Amatööri puutarhaharrastelija, aktiivinen marttailija ja ammattimainen taivaanrannanmaalari kirjoittaa puutarhasta ja muista itselleen rakkaista aiheista.



torstai 19. heinäkuuta 2012

Riippumaton ihminen

Niin kauan kuin jaksan muistaa, olen haaveillut riippumatosta. Tälle pihalle nyt ainakin, jossa sentään on puita. Puut vain ovat liian kaukana toisistaan, enkä halua telineitä. Puut pitää olla. Ne ovat jotenkin romanttisia.

En enää löytänyt tekstiä, jossa siitä viimeksi haaveilin, mutta muistan kyllä, että sekä Saila että Pirkko minua puuhassa kannustivat: voihan sitä narua vetää jatkoksi, jos puiden välillä on pitkä etäisyys.

Niinpä minä jäin sitä sitten kypsyttelemään. Otin mitan, ja mittasin. Ei ollut kymmentä tai kahtatoista metriä. Oli viisi. Siitä osasin lyhyelläkin matikalla laskea, että jos riippumaton pituus tavallisesti on pari metriä, kolme jää uupumaan. Kolme voi jakaa tasaisesti, onhan riippumatossa, kuten maggarassa, kaksi päätä: toinen pää ja toinen pää. Siitä tulee, kun rauhallisesti ja huolellisesti laskee, puolitoista metriä kumpaankin päähän jatkon tarvetta.

Ehkäpä... ehkäpä... no olisi se ihan mahdollinen, tuumasin aikani, kunnes lopulta pidin sitä itsestään selvänä. Tottakai se onnistuisi. (Ja tämän te muut olette toki tienneet koko ajan.) Voi haloo päivää, että ihmisen pitää olla oululaisittain ihampoliä.

Koska Saila kehotti edellisen postauksen kommentissaan minua oleilemaan ja tunnustelemaan, istuksimaan ja haahuilemaan, annoin universumin (Mr. Universum in English, by the way...) kertoa, mitä tänään tekisin.

Niinpä minä sitten menin kauppaan, ostin juuri täydellisen riippumaton, muutaman metrin kunnon köyttä (jotain veneilyversiota, koska toisessa päässä oli pikahaka) sekä yhden haan (perusmuoto "haka", ei saksalainen H). Ihan tuosta vaan, niinkuin joka päivä ostelisin riippumattoja. Ja niinkuin niitä täysin sopivia tuhannen varmasti olisi joka kaupassa. Ostin minä myös makuuhuoneeseen metallisen kukkapylvään, mutta se on toinen juttu se.

Tulin kotiin hymyillen niin leveästi kuin korvat antoivat myöden, söin pikaisesti ja sitten hain kirjahyllystä meillä jostakin ihmeellisestä syystä olevan Solmut-nimisen kirjan. Solmin toiseen pätkään - köysi ystävällisesti katkaistiin kahteen pätkään kaupassa - sen haan kiinni ja pätkän toisen pään kiinni riippumattoon. Ja sama uudelleen, koska riippumatossa, kuten maggarassa, on kaksi päätä. Tosin nyt en solminut enää hakaa kiinni, koska veneilytuotteen valmistaja oli ystävällisesti tyylitellyt massiivisen metallipönikän köyteen kiinni valmiiksi. Kiitos.

Rakennelma ulos, parit viritykset ja koemakkaukset (maahan asti; kiristetään köysiä. Vieläkin maahan asti; kiristetään lisää.) ja sitten: riemua, jubel! Minulla on kuulkaa riippumatto! Ihana, beige pellavainen riippumatto, jossa on oikein tyynykin :-)

Kas, siinä hän nyt sitten on.



Toki sitä piti testata kaikessa rauhassa.

Tässä on maisema suoraan ylöspäin. Kunhan omenat tuossa hieman vielä kypsyvät, voin a) leikkiä muinaisia roomalaisia keskiuusimaalaisittain ja poimia omenat suoraan puusta tai b) keksiä painovoiman uudelleen, kun ensimmäinen pomme putoaa päähäni.
Tuoltakin näkyy taivasta. Näkyy sieltä kyllä naapureiden talojakin, mutta koitan katsella maailmaa vain juuri tuosta kolosta. Ja miettiä, voisiko riippumatossa lakata varpaankynnet.
Ja kas, kyllä se Mr. Universum tietää, miksi ja miten maailma järjestyy. Minun piti alkaa kunnostaa pyöräkatoksen taakse salaista puutarhaa, koska minä ostan tänään riippumaton ja näen sen maiseman tästä riippumatosta. Ja koska sen näyn on parasta olla kaunis.
Aurinko ehti jo laskea hyvän matkaa talonharjan taakse ennen kuin minä maltoin mattosestani edes nousta. Hain välillä lisätyynyn (jälleen kerran Mr. U järjestää: tyyny, jolle ei viime aikoina ole ollut käyttöä, mutta josta pidän tosi paljon) ja vanhan, pehmeän, käytössä kuluneen ja reiänkin saaneen fleecehuovan, ja kirjan. Ja pötkötin vaan.

Lopulta tuuli pakotti minut tunnustamaan, että muuten on mukavaa, mutta peppu paleltuu. En halunnut virtsatientulehdusta ensimmäisenä riippumattopäivänäni. Jos kyllä muulloinkaan. Niinpä nousin ylös, ja käännyin vielä kerran katsomaan uutta ihanuuttani.


Minä olen NIIN riippumaton ihminen. Ei lepotuoleja, ei puutarhakeinuja.

♥♥♥  Riippumatto. ♥♥♥

15 kommenttia:

Saila kirjoitti...

Mahtavaa! Ensinnäkin, että pihassasi pörrää Mr. Universum. Ooh, pörräisipä täälläkin! Toiseksi, onnittelut upeasta, hienosta, tarpeellisesta hankinnasta! Hienoa, olet riippumattoihminen ja nyt sinulla se on. Ja miten kauniissa paikassa!
Tuossa on niin hyvä olla ja huilia. Ajatukset tulevat (ne PARHAAT ajatukset) vasta silloin kun pää ensin tyhjenee siitä hyrinästä, mikä sieltä kuuluu kun "jotain pitäisi keksiä mutta ei oikein keksi mitä, tuolle pihan alueelle (tai joku muu päätä vaivaava asia)".
Niin se aina menee, että ensin riippumatto tulee laitettua liian löysälle ja pehva ottaa maahan. Mullakin on molemmissa päissä lisäköydet, ei mullakaan tod ole vaahteran ja talon välissä kolmea metriä, vaan ehkä myös ne noin viisi (ja siinäkin on liian vähän, jos talolta kysytään). Matto on siis toisesta päästään kiinni talon kulmassa, kun kaadoin toisen vaahteran purppuratuomen tieltä.
Niin ihanat kuvat! Niin kaunis tyyny ja fleece! Ai niin, vinkki: hanki parisängyn päiväpeitto, joku fleece tai ihan vähän paksumpi. Siihen rullatortuksi kääriytyneenä tarkenee loikoilla keväälläkin, ja syksyllä, ja viileänä kesänä.

pirkko kirjoitti...

Ooh, SINÄ TEIT SEN <3 <3
Olen niin ylpeä riippumatostasi koska kunniahan kuuluu vähän niinkun mulle kun oon yllyttäny eiks vaan...

Millan kirjoitti...

Oi, sinulla on tuommoinen Mr.Universum, joka osallistuu uutta luoviin projekteihisi ja auttaa. Minulla on Aviomies, joka myös haaveilee riippumatosta, mutta on aivan liian laiska hankkiakseen sellaisen, enkä minä viitsi semmoista hänelle hommata, kun en välittäisi katsella häntä lötköttelemässä siinä, kun minä hiki hatussa paiskin puutarhatöitä ;D

intopii kirjoitti...

Saila: mä en oo ihan varma tuosta Mr. Universumista. Tulee aina Arnold mieleen, eikä mielleyhtymä ole kovin kiva. Jos mun Mr. olis vaikka sellainen lihaksikas Pierce.

Riippumaton paikka on kyllä aina ollut tuossa, olen vain kuvitellut, että sitä ei saa siihen. Tollo.

Juu, rullatorttu. Täytettä riittää, ei tarvita enää kuin se rulla. Tuo fleece on jo aika hyvä, kun se on aika iso. Ja ihana. Ja rakas, niinkuin Herra Mies, jolta olen sen aikanaan saanut.

Pirkko: kylläkyllä! Sinä ja Saila olette minun mattoseni kummitätejä. Kiitos!!

Millan: minun Mr. U on siis niin mielikuvitusystävä kuin vain olla voi. Se oikea, joka on toki minun universumini mister, sitä ei vois kiinnostaa kuukiviä nämä minun projektini :-D Siksi luotan näissä hankkeissa universumiin, joka organiseeraa asiat kohdalleen, vaikka minä en aina ymmärrä, miksi sen kohdalleen on eri kuin minun kohdalleen. Kunnes sitten ymmärrän.

Omenaminttu kirjoitti...

Kertakaikkiaan ihana! Ja miten hienoa seurailla loikoillen puutarhaa, suunnitella ja haaveilla.

Lokoisia kesäpäiviä vaan!!!

pirkko kirjoitti...

Nyt täytyypi myöntää, että tämä arvonimi on meikäläiselle ihka uusi kokemus. Mattosen kummitäti :) Kuulostaakin ihan herkältä <3

intopii kirjoitti...

Kiitos, Omenaminttu! Viikon päästä koittaa kesälomakin, joten sitten ehkä on aikaa kunnolla asettua tuohon tuumailemaan. Tämä viikko on ollut poikkeuksellisen vapaa pihapuuhiin, kun Pikkumies ja Isomies ovat olleet mummolareissulla pohjoisessa, lomalla kun ovat. Siksi olen yrittänyt olla tavattoman *hih* puuhakas. Ehkä saan tuossa zeniläisen valaistuksen, kun tuijottelen sitä salaista puutarhaa...

Pirkko: kirjailen kummitätiytenne Mattosen (hän on nyt "virallisesti" siis sen niminen) reunaan sitten, kun saan siihen inspiraation ;-)

Nettimartta kirjoitti...

Riippumatto!!! Unelmien täyttymys.

intopii kirjoitti...

Nettimartta, etpä kuule arvaakaan. Vuosia ja vuosia olen siitä haaveillut, ja nyt en voi käsittää, miksi en ole vain kävellyt kauppaan ja ostanut sitä. Tuossahan nuo puut ovat olleet valmiina sitä varten.

Ehkäpä se odotti juuri tätä hetkeä, syystä, jonka vain universumi ymmärtää.

Kaisa kirjoitti...

Onnea omasta riippumatosta! Se on ihan paras juttu! Meillä isäntä ripusti riippumaton viikko sitten ja siinä on kyllä tullut loikoiltua :)

Geranium kirjoitti...

Hieno lekottelupaikka, ihan täydellinen! Puutarha onkin ihan uusi paikka, kun sitä tuosta perspektiivistä katselee.

(Mistä tulee mieleen, että miksiköhän meidän riippumatto on edelleen kellarissa?)

Onnea siis paljon!

pioni kirjoitti...

Onnea uuden riippumaton omistajalle:) Se on kyllä mukava kapistus. Ja jos takapuoli meinaa paleltua, kannattaa yksi viltti laittaa allensa ja toinen sitten päälle, niin johan tarkenee:)

Suvikummun Marja kirjoitti...

Onnea riippumaton omistajalle!

Riippumatto on NIIN IHANA ajatus, ja varmasti ihan käytännössäkin. Meillä olisi puita pihalla vaikka millä mitalla, kaikilla mahdollisilla etäisyyksillä toisistaan. Mainioita riippumattompuita. MUTTA. Minulla ei olisi koskaan aikaa köllötellä siinä :( ! Sateessa se sitten vaan likoaisi yksinään.

KIITOS sinulle vierailusta blogissani ja tervetuloa uudestaankin! Laitan sinun blogisi
suosikkilistalleni ja tulen uudestaan paremmin tutustumaan. Sitten kun ehdin. Kun mansikat on poimittu.
t. Marja

PilviPulla kirjoitti...

Upeaa! (Muuta sanottavaa en kertakaikkiaan keksi, tulipas mukavan kesäinen mieli kirjoituksestasi)

intopii kirjoitti...

Kaisa: kas, sinäkin siis tiedät oikein vallan mainiosti, mikä aarre kankaanpalasta ja naruista voi muotoutua :-)

Geranium: olen suorastaan hämmentyneen yllättynyt tästä tapahtumien kytkeytymisestä toisiinsa. Pyöräkatoksen takaosa on nimittäin asfaltoitua etupihaa lukuunottamatta ainoa pihan osa, joka riippumatosta näkyy kunnolla. Tämän siis piti todellakin mennä näin. Nyt kipin kapin hakemaan sitä teidänkin pötköttelypaikkaa; vielä ehtii!

pioni: tuon saman vilttioivalluksen sain juuri tänään, kun mattosessa pötköttelin. Vielä en vain löytänyt sopivaa vilttiä. Paitsi on meillä kyllä varastossa sellainen mainio torkkuhuopa, joka on tummansininen ja siinä on sitruunan kuvia ja sini-keltaiset hapsut. Sepä voisikin vasta olla soma puutarhaviltti!

Suvikummun Marja: Kiitos käynnistä! Minä ihastuin sinun valokuviisi aivan ikihyväksi. Hyvät kuvat vetävät minua puoleensa kuin magneetti, itse kun en osaa kuvata hyvin. Täälläkin harrastetaan raivoisaa mansikanpoimintaa, mutta vain kotitarpeiksi, ei viljelysmielessä :-D

PilviPulla: kiva, jos sain mukavan tunnelman aikaiseksi. Riippumatto kyllä on yksi kesäisimmistä asioista, mitä voi olla.