Amatööri puutarhaharrastelija, aktiivinen marttailija ja ammattimainen taivaanrannanmaalari kirjoittaa puutarhasta ja muista itselleen rakkaista aiheista.



lauantai 12. toukokuuta 2012

Oi ihana toukokuu on jo pitkällä.

Otetaanpa kuvasatoa toukokuulta.

Ensin pieni takautuma joulun aikaan: liekö toissavuotinen, mutta jouluhyasintti kuitenkin!

Enpä ole osannut polvistua tämän ääreen nuuhkiakseni, onko siinä mukana myös tuoksu, mutta olen ollut niin ällistynyt, että minun pihallani, kakkosvyöhykkeellä Suomessa, voi kasvaa hyasintti, että tällaiset yksityiskohdat kuten tuoksu ovat jääneet aivan unholaan. Vielä ehtisin nuuhkuttaa, mutta nyt pihalla haisee vain nurmikon kevätlannoite...
Tämä taas muistuttaa ennemminkin pääsiäisestä: viimevuotiset Oma Pihan tilaajalahjat, kääpiötulppaanit, kukassa.
Herkkääkin herkempi posliinihyasintti on avannut kukkiaan myös. Onneksi iso osa näistä pienistä suloisista kukkii juuri keväällä; kesällä ne saattaisivat jäädä suurempien ja värikkäämpien kukkien loisteessa havainnoimatta.
Tarhakylmänkukkaleidi turkiksissaan. Nämä ovat mielestäni ihan mahdottoman kuvauksellisia!
Katsokaa nyt tätäkin. Eikö ole ihana!
Festiva Maxima -pioni kasvaa vuosi vuodelta yhä muhkeampana ylös kevätkaihonkukkien keskeltä.
Ostin viime syksyn viime metreillä koreaonnenpensaan pihallemme, vaikka en niin keltaisten kukkien ystävä olekaan. Mutta kevätaikaan jokainen väri on tervetullut, siksipä valitsin meille myös tämän. Ja ihme kyllä: vaikka pensas on vasta polvenkorkuinen, se pukkasi monta heleää kukkaa iloksemme!
Jokumikälie tulppaani tässä paistattaa ilta-auringossa, valmiina avautumaan. (Kuva on viime viikon lauantailta ja se on edelleen saman näköinen... ei pidä mitään kiirettä kukinnan kanssa, tämä. Ymmärrän sitä; ulkona on 8 astetta lämmintä ja tuuli kuin Siperiassa.
Tässä nousee Särkän perennataimiston tuliaisostos viime kesältä: kirjavalehtinen rohtosuoputki. Olen keksinyt hyvän keinon "laillistaa" koiranputkimaisen kasvin läsnäolon pihallemme: hankin sen jalomman sukulaisen! Toivon vilpittömästi, että näen sen kukkivan; minusta koiranputken kukinto on aivan ihana, enkä mitenkään syvästi inhoa noita kirjavia lehtiäkään :-D
Tässä toisen kasvin viisautta: kerrattu vanha narsissi katselee auringonlaskua juuri siinä kuosissa kuin mikä tahansa järkevä kasvi tekisi - tiukasti itseensä kääriytyneenä.
Kolea sää pidättelee minua myös istutuspuuhista. Maahanpanijaisia odottelevat tässä hollanninkurjenmiekat, kirjavalehtiset syysleimut, jalokärhö Omoshiro, Suomen komein pioni Buckeye Belle, sen taustalla kirjavalehtistä kirjoheinäkauraa ja yksi hienolehtinen nauhus, takana oikealla päivänlilja Black Stockings sekä purkkiinsa lepoon asettuneet helmililjat (takana pienessä valkoisessa ämpärissä) ja tasetit eli perunanarsissit (uupuneita varsia alaoikealla).
Tiedättekös, mitä nämä ovat? No haavanpörröjä tietenkin :-D Ihana sanavirtuoosi poikamme Eka Vekara nimesi haavan kukinnot oivallisesti.

Sitten tuli seuraava viikko, ja sää luojan kiitos hetkeksi lämpeni. Kasvit ymmärsivät yskän heti. Pam.


Se narsissi tarkeni jo aueta. Ja parikymmentä sen kaveria. Ja helmililjat niiden vieressä.

Täältä nousee puutarhaystävältäni Eevalta saamani huikean ihana yksinkertainen punainen pioni. Odotan tämän kukintaa aina aivan hirveästi, se on niin kaunis!

Lajia en kyllä vieläkään tiedä, joten tämän nimi on "Eeva".
Ensimmäinen orkideanarsissi Thaliakin aukesi. Nämä ovat sitten ihania. Lähes kauneimpia narsisseja, mitä tiedän.

Paitsi nyt tuli mieleen, että ostinkohan minä viime syksynä niitä vaalean omenanvihreäkukkaisia narskuja, joita Sailan kanssa Espoossa puutarharetkeillessäni ihailin...? Hmmmm... mitenkähän se nyt oli? Ne voisivat kisata narsissien kauneuskilpailuissa näiden kanssa.
Kylmänkukkakin tarkeni heittää turkin nurkkaan. Aaaaah, aurinko!
Terijoensalavien hämärässä kukkivat valkovuokot, käenrieskat ja pikkutalviot.
Kukka, jonka olemassaolon aina unohdan. Onhan minulla esikko! KAKSI samanlaista esikkoa. Kevätesikkoa kai tämä lienee, somankeltaista. Tarvitsisi kaverikseen kunnon violetin ;-)
Tämän lähemmäs hanamia meillä ei päästä, mutta tämä tyydyttää täydellisesti. Ensimmäinen äitienpäivälahjani, rusokirsikka, on kasvanut pitkäksi nuoreksi puuksi neljässä vuodessa, aivan kuten Eka Vekarakin samassa ajassa.

Tämä kun kukkii, meillä on juhla! Tänä vuonna kukinta osuu näin lähelle äitienpäivää: kukat avautuivat eilen.

Tässä on omenapuuvakuutusyhtiön varkausturvavakuutus.

No ei.

Eihän tuo kauniilta näytä, mutta toimii. Operaatio oksat vaakaan, osa 5.

9 kommenttia:

Saila kirjoitti...

Hei, todella vakuuttava operaatio teillä! Ja aivan ihanaa muutenkin. Siis NIIN ihanaa. Saako teillä tulla käymään ensi kerralla kun käyn kaupunkireissulla? Puutarhassasi on kaikkea NIIN ihanaa. Toistanko itseäni?
Kyllä minusta ostit sitä Green Eyes (vaimikäsenytoli) narsissia! Ostin minäkin! Ja odotan kukkiiko ne, laitoin montaa narsissia kevätniitylleni (kyllä, minulta löytyy sellainenkin :-D) viime syksynä, Thalioitakin, ja joitakin nuppuja siinä nyt on, ja pikarililjankin nuppuja, katsotaan mitä siitä tulee ja mikä ei selvinnyt. Kun se on sellainen kevätkostea niitty. Jotkut narsissit ehkä sietää sellaistakin, pikarililjat varsinkin. Ja kamassiat! Jos ne siis on selvinneet.
On tää tajun ihanaa aikaa. Aah. Mitkä värit, mikä valo! Leikkasin just nurtsin ekaa kertaa. Siitäkin tuli kauniin heleänvihreä.

Kaisa kirjoitti...

Voi kyllä! Ihania on kuvasi ja kyllä se kesä sieltä tulee!
Sinun ja monien muiden blogeja lueskellessa en malttaisi millään odottaa seuraavaa kevättä puutarhassani. Itse pääsen nyt vasta ekaa kesää viherpiipertämään oikein kunnolla ja toivot, että jo ensi keväänä puutarhani kevät näyttää aivan toisenlaiselta :)

intopii kirjoitti...

Saila: ai saatko? No et tietenkään. Höh. ;-D

Hurraa, jos ostin sitä Green Eyesiä! Ja tuplahurraa, jos se jostakin vielä nouseekin! Olisikohan se siinä Thalioiden vieressä; siitä näyttäisi tulevan jotakin narsissin näköistä...?
(Se valkolatva 'Chocolate' ei muuten näytä nousevan, voi perskele).

Voi että, olet päässyt jo leikkaamaan nurmikkoa. Sitä tuoksua odotan niin... se on yksi ihanimpia maailmassa. Koivuvihdan tuoksu saunassa on toinen yhtä koskettava.

Kaisa: tuo piinaava odotuksen tunne on - no, piinaava. Mutta kyllä, ensi keväänä siellä on jo paljon, paljon ihanampaa! Ja tulee ensimmäisenä kesänäkin vaikka mitä mahtavaa, usko pois. Ja olen niin iloinen puolestasi, kun olet päässyt hurahtamaan puutarhanhoitoon. Tämä se on maailman parasta puuhaa, silloinkin, kun ei yhtään huvita.

pirkko kirjoitti...

Kaunista, kaunista, kaunista:)
Ostinpa minäkin sitten tuollaisen turkisrouvan ensi kevättä ajatellen. Ja samanmoisen kuin sinun esikon kaveriksi violettia palloesikkoa. Kaikenmoisia inspiraatioita täältä blogistaniasta löytää. Mutta omenapuuni on vielä niin pieni, että en noin roisia painoja henno laittaa.

~R&T~ kirjoitti...

Aaah....pyörtyy ihastuksesta. :) Kevätkukat on niiiiiiiin ihania.
Haavanpörröt :D
Omenapuun varkaudenesto :D :D

Ihanaa äitienpäivää!

Geranium kirjoitti...

Ihana kuvakertomus, silkkaa nautintoa! Olen mykistynyt kaikesta kauneudesta, joten lausun vain ison kiitoksen...

intopii kirjoitti...

Pirkko: turkisrouva täytyy olla ihan ehdottomasti. Se on niin soma!

Haa, palloesikkoa! Sitä minäkin laitan keltaisen kylkeen. (Nyt kun pääsisi heti kauppaan!)

R&T: älä hyvä ihminen pyörry, sinullahan se vasta ihanaa omalla pihallasi onkin. Haavanpörröjen vuoksi sen sijaan saat kyllä pyörtyä. Lasten keksinnöt ovat pökerryttäviä!

Geranium: ole hyvä. Mukavaa, jos saatoin ilahduttaa!

Saila kirjoitti...

Hei etelän hätähousu: puna- ja siis ehkä myös valkolatvat on kyl aika hitaita nousijoita. Tänään yritin epätoivoisesti etsiä rantapunalatvaa, vaan enpä löytänyt. Sama juttu oli viime keväänä täpläpunalatvan kanssa ja kyllä se sieltä lopulta versoi! Nyt siitä näkyy pienenpieniä punertavia 2 cm:n versoja, ja kai ne aiemmin istutetut aina pikemmin nousee. Viime syksyisillä kestää vähän aikaa miettiä. Elähän hättäile!
Piti vielä sanoa mutta unohdin, että minusta tuo sinun esikko näyttää enempi etelänkevätesikolta. Vähän vaaleampi kuin meidän oma luonnon kevätesikko ja isommat kukat.

intopii kirjoitti...

No huh!! Kiitos, kun kerroit. Olen kyllä toisaalta yrittänyt malttaa mieleni sen suhteen ja toivonut, että se on vaan hiras.

Etelänkevätesikko? Kiitos määrityksestä! Onkohan niitä muunvärisiä, esim. violetteja...? Täytyykin koittaa kesäkuun taimivaihdossa udella, jos jollakin olisi sille seuraa!

Milloin muuten olet seuraavan kerran tulossa tänne maalikylille?