Amatööri puutarhaharrastelija, aktiivinen marttailija ja ammattimainen taivaanrannanmaalari kirjoittaa puutarhasta ja muista itselleen rakkaista aiheista.



sunnuntai 11. joulukuuta 2011

Huhhuh, mikä viikko!

Nyt ymmärrän sanontaa "on viety kuin litran mittaa". On vähän sellainen litranmittaolo, sen verran vauhdikas on ollut viikkoni!

Maanantaina meillä pidettiin nyyttärijuhlat, joissa paikalla oli 16 aikuista ja yhdeksän lasta, iältään neljästä yhdeksään. Oli aivan mahtavaa taas; rakastan sitä, että meillä on puheensorinaa ja ihmiset juttelee ja viihtyy, ja vastoin kaikkien vieraiden uskoa, rakastan myös jälkien siivoamista juhlien jälkeen. Silloinkin tiedän, että meillä on ollut ihmisiä, ääntä ja iloa. (Tosin olen äärettömän kiitollinen tiskikoneesta.)

Tiistaina tuli lunta 8-o

Aika hyvin valittu päivä... Taivaalta todellakin tuli valkoisuutta itsenäisyyspäivän kunniaksi.


Saman tien paljastui suuri salaisuus: pihallamme liikkuu Joku!!

Seurasimme Eka Vekaran kanssa jälkiä. Tuosta se on mennyt, ja tuosta. Tuosta kiertänyt vähän omenapuuta ja perhoangervoa, mutta jatkanut taas matkaa...



Jäljet päättyivät iloiseen yllätykseen: Kvittenisilmämies :-D
Kun tuo arvoitus oli ratkaistu, oli aika siirtyä tärkeämpiin puuhiin, eli talviurheilun pariin. Ei auttanut maanittelu eikä järkipuhe: hiihtämään oli päästävä. Ongelmia ei tuottanut harraste sinänsä vaan se, että hiihtäjäsankarin jalka oli vuodessa venähtänyt kokoon 35, ja edellisen talven jäljiltä varastossa oli vain numeron 32 monot.

Vaan ei kuulkaa auttanut. Poika tempaisi monot jalkaan, naksautti kärjet siteisiin kiinni ja lähti lykkimään. Ensin pihalla pari harjoituskierrosta ja sitten viereiseen puistoon täyteen vauhtiin. "Äiti lähetä mut!" ja sitten hillittömiä kurotuksia "sillä jalalla, jossa on se panta" (= kilpahiihtäjien ajanottopanta). Urhea on pieni mies ja intohimoinen lajinsa suhteen: veteli lähes tunnin niillä kolme numeroa liian pienillä monoilla. Auts.



Iltapäivällä saimme vieraaksi serkkuni ranskalaisine puolisoineen. Ruuan jälkeen miehellä riitti ihmettelemistä, kun näki suomalaista itsenäisyyspäivän viettoa: kaksi kynttilää ikkunoille - mihin perinne perustuu? No, ainakin valtakunnan pääsanomalehdessä kerrottiin, että muinoin kahdella kynttilällä valaistiin Venäjän keisarin reittiä - ja sitten mahdollisimman mukava asento sohvalla ja katse kohti kahden tunnin kättelymaratonia. Huhhuh... Ei ihan avautunut ulkomaalaiselle :-D Illan viime metreillä sain vielä yllättävän viestin ystävältä, jota valtakunnan päänainen oli muistanut itsenäisyyspäivän huomionosoituksella. Kyllä se kyyneleet liikutti silmään! Kun vielä toinen ystävä oli juhlinut Suomen syntymäpäivää vt. kunnanjohtajaksi vasta valitun puolisonsa rinnalla, sain mennä puolilta öin nukkumaan sekä tyytyväisenä omaan iltaamme että rakkaiden ystävien puolesta iloiten. Hyvä, Suomi!

Keskiviikkona ja torstaina Herra Mies oli omissa iltariennoissaan, joten me puuhasimme Eka Vekaran kanssa kahdestaan. Torstaina olimme Martoissa valmistelemassa paikallisten yhdistysten yhteismyyjäisiin osallistumista. EV autteli mitä mallikkaimmin arpajaispalkintojen valmisteluissa ja askarteli hänen omaksi viihdykkeekseen järjestämääni tonttupataljoonaa.

Perjantaina pääsin kuin pääsinkin hirmuisessa lumituiskussa kotiin, vain lähteäkseni lähes saman tien ruokakauppaan tekemään viikonlopun ostoksia. Illalla leivoin vielä samaisiin myyjäisiin toisen yhdistyksen pöytään poropiirakoita - ja pannahinen, kun olivat uunissa himppasen liian pitkään; pääsi munamaito vähän ruskettumaan. Lauantaina olikin sitten myyjäispäivä: aamulla kiikutin sekä piiraat että osan Marttojen arpajaispalkinnoista tapahtumapaikalle. Vettä satoi aivan armottomasti - edellisen päivän viisisenttinen valkohanki muuttui puoliksi sulaneeksi harmaaksi sorbetiksi, jonka läpi oli ilo kahlata kaukaa parkkipaikalta myyjäistalolle...

Kolme tuntia helppoheikkinä "ostakaa arpoja, leivonnaisia, neuletöitä, keittokirjaa ja katuharjoja!" oli vallan mainio rupeama, ja oli hauskaa tuottaa arvanostajille pientä iloa kertomalla, että jokaisella lappusella jotakin voitti. Omat ostokset jäivät vastoin perinnettä tyystin tekemättä; en vain ehtinyt kierrellä myyntipöytien äärellä. No, ehkä se oli hyväkin: jos lopputulos olisi ollut sama kuin Naisten joulumyyjäisissä, kukkaro olisi ollut kertakaikkiaan tyhjä.

Illalla pääsin - pääsimme - onneksi sitten hengähtämään ystäväperheen glögikutsuille. On se onni omistaa ystävä, jolla on ruoanlaiton taito hyppysissään: taas sai nauttia kaikenmoiset herkut, ja suu söi jälleen kerran enemmän kuin vatsa veti. Puhhuh. Jos olisi ollut alamäki kotiin, olisin voinut pyöriä ovelta ovelle. Nyt piti nousta autoon. Onneksi ei tarvinnut itse ajaa vaan sai kallistua mukavaan takakenoon etupenkille :-)

Tänään pyörähdin vielä Helsingissä päättömän kanan lailla jouluostoksia tekemässä, ja velimiestä treffaamassa kaffemukin äärellä. Nyt tuntuu, että viikko on todellakin täynnä.

3 kommenttia:

Saila kirjoitti...

Voi jestas, siis hetkinen. Enkö ole käynyt täällä pitkään aikaan. Elsan lempituolin logo on ilmestynyt sivupalkkiin, KIITOS siitä! Hyvät taimimyymälätkin sinä sievässä jonossa :-) Ja monta uutta kirjoitusta!
Ja voi sinua, voi, voi. Miten jaksat, hyvä nainen? Ja miten ihmeessä teidän pitää ostaa lahjat kaikille tädeille ja serkuillekin???! Jeestas.
Voi tuota Eka Vekaraakin, niin on rakastettava, vaikka oletkin joskus hourupäissäsi toista mieltä ;-D
Tuo litran mitta -sanonta oli minulle aivan uusi. Kuva missä on maksaruohonkukkia(?) lumen alla on ♥
Ja lumiukkojännäri on mainio :-D Ja olet jopa onnistunut nappaamaan minusta ihan hyvän (piilo)kuvan :-)
Teillä riittää vauhtia ja vaarallisia tilanteita, tässä blogissa ei totisesti käy aika pitkäksi. Ihan hengästyy lukiessakin!

pioni kirjoitti...

Huh mikä viikko sulla takana. Mulla taisi olla vain yksi tyttöjen kyytivuoro harkkoihin. Tänään käytiin Tonttulassa ja Kauneimmissa joululauluissa, mutta niissäkään ei ollut mitään kiireen tuntua. Ja huomenna on lomaa!

intopii kirjoitti...

Saila, et ole ainakaan hetkeen kommentoinut, mutta onpa sinulla kyllä ollut kiirettäkin. Elsaa suosittelen mielelläni, kyllä siellä sen verran ihania tuotteita sinulla on!

Jaksamisesta... no, kyllähän tämä vauhti välillä vähän syö naista, varsinkin, jos ei ehdi kunnolla nukkua. Tänä iltana ajattelin sammahtaa kymmenen korvilla, joten huomenna olen kuin uusi ihminen (viime yönä paketoimme lahjoja ja teimme Eka Vekaralle jouluaarteenetsintää lähes yhteen saakka yöllä. Jep, olen hullu.)

EV on kyllä useimmiten aivan verraton! Riiviöys on tällä hetkellä selvästi taka-alalla, ja meillä on ihana eskaripoika.

Kuvassa todellakin on komeamaksaruohon kukkia. Siitä tuli minustakin aika onnistunut :-), onhan siinä jääsydänkin!

Minusta tuo lumiukkotarina onnistui kyllä hyvin. Eikä se ollut millään lailla tarkoituksellista! Tarina lähti syntymään vasta kuvaa ottaessani ;-)

Pioni: toivottavasti lomapäiväsi on ollut HYVÄ. Ne ovat kyllä kertakaikkisia helmiä joulutouhujen keskellä.