Amatööri puutarhaharrastelija, aktiivinen marttailija ja ammattimainen taivaanrannanmaalari kirjoittaa puutarhasta ja muista itselleen rakkaista aiheista.



lauantai 24. syyskuuta 2011

Tuu kattoon!! Täällä on aurinko!!!

Kerrankin aurinko paistoi risukasaan, ja vielä viikonloppuna. Toisaalta harmi, sillä nyt sen risukasan taas näki, aivan liian selvästi.

Auringonpaiste oli muuten pieni ihme: aamupäivällä satoi vettä aika rankasti. Jossain vaiheessa puuskahdin isoon ääneen jotenkin näin: "Voi hyvänen aika tuota sadetta. Eikö se aurinko voisi nyt kuitenkin välillä paistaa!" Ja siitä meni ehkä viisi minuuttia, kun taivas alkoi näyttää harmaan sijasta heleän siniseltä. "Kiitos!", hönkäisin hämmästyksestä.

Ja ulos, heti paikalla. En ollut tehnyt pihakierrosta aikapäiviin. Oli ihanaa nähdä, että vielä sieltä löytyi väriäkin.

Vuosi sitten, juuri lumentuloa edeltävänä marraskuun päivänä istuttamani keltakirjokanukka on tällä hetkellä aika mainion värinen. Monen lehden kärki onkin yhtäkkiä violetinpunainen. Rakastan jännittäviä ruskavärejä; ne tuovat niin valtavasti energiaa harmauden keskelle.
Laikkukirjokanukkakin pihalta löytyy. Se komeilee olohuoneen ikkunan edessä ja rakentuu pikkuhiljaa näköesteeksi naapurin mummon puolelle. Kanukan vieressä kukkii kesällä upean punainen kärhö, jonka haluaisin kietoutuvan tulevaisuudessa kanukan oksille.

Ja näin syksyisin kanukan värejä täydentää alla kukkiva maksaruoho.

Me likes!
Koristeomenapuuta pitkin olen viime vuonna laittanut 'Nelly Moserin' kasvamaan. Tänä vuonna älysin lannoittaa ja kastella sitä reippaasti, ja se palkitsi ahkeroimiseni jo aika monella kukalla. Odotan sitä aikaa, kun omenapuu on täynnä vaaleanpunaraidallisia kukkia yhtä aikaa koristeomenapalluroiden kanssa.

Saan ehkä vielä jonkun vuoden odottaa...
Tämä on se kuollut lumikärhö. Eikö ole suloinen!

Köynnös on kasvanut kasvamaan lähdettyään niin komeasti, etten yhtään epäile sen suoriutuvan ensi vuodestakin nyt, kun se kerran on hengissä.

Jonakin vuonna saamme toivottavasti kuistin kaiteelle elävän verhon.
Puoli- tai 3/4 -kuolleen terijoensalavan oksille laitoin kasvamaan imukärhivilliviinin. Se venähti huikeasti pituutta kesän aikana, ja ehkä tämäkin on melkoinen näky parin vuoden päästä, kunhan viini on kunnolla valloittanut salavan oksiston. Sitä odotellessa...
Tämä kaunotar on meksikonhanhikki, Potentilla thurberi 'Monarch´s velvet'. Kukka on todellisuudessa vähän toisen värinen, en oikein ymmärräkään, miksi tuo tuossa on ruskehtava. Reaalielämässä väri on sellainen samettisen karmiininpunainen. Aivan ihastuttava takana kasvavaa kirjavalehtistä kellopeippiä vasten!
Kellopeipin takana kasvaa syyskimikkiä. Näin pitkälle se yleensä ehtii kukkimisensa kanssa. Ihania pieniä valkoisia kukkia olen nähnyt tässä vain kerran; muulloin talvi on tullut ja palelluttanut kukkavarret. Harmi, sillä häikäisevän valkoiset kukat tuota kukkavartta vasten ovat aivan fantastisen upeat.
Tänä vuonna tulee kvitteniä. Ennätyssato tähän mennessä! Vieläkään se ei tarkoita kuin ehkä viidesosaa ämpäristä, mutta silti: se on viidesosa ämpäristä, kaksi litraa!!

Taidan saada toisenkin purkin hilloa tänä syksynä. Ja ehkä likööriäkin... Aaah...
Tähän olen ihan äärettömän ihastunut, ja lankean todella mielelläni polvilleni tämän viereen: kirjavalehtinen kaukasianmaksaruoho.
Helmipihlaja jaksoi tehdä muutaman helmen punaisten lehtiensä lomaan. Että mä tykkään tästäkin!!







Pihakierros ei tänään sitten kuitenkaan tuottanut tuota suurempaa tulosta. Piti siivota rikkaruohoja ja kantata kukkapenkkejä, ajattelin haravoida saarnen lehdet (puussa ei ole enää yhtään ainoaa keltaista väripilkkua) ja raivata kasvimaata. Eipä siitä sitten mitään tullut. Sen sijaan keräsin hiekkalaatikolta kaikki hiekkalelut ja huuhtelin ne märästä hiekasta puhtaaksi. En oikein nähnyt mieltä hiekan varastointiin autotallissa.

Kun olin saanut kiireisimmät puuhat alta pois - kuten miehen ja lapsen ruokkimisen - lähdin ihan ex tempore (Sailan kanssa käydyn puhelinkeskustelun innoittamana, pakko myöntää) käymään Muhevaisessa ja Pirilän kukkatalossa.

Muhevaisesta olisin voinut ostaa vaikka mitä, mutta ehdin sinne vähän liian myöhään haahuilemaan. Puolessa tunnissa en saanut päätetyksi, mitä haluan.

Pirilässä(kin) oli paljon kaikkea kivaa -50 %. Sorruin sitten noihin. Takana on toinen keltakirjokanukka, näkösuojaksi toiseen päähän tonttia. Vasemmalla on riskiostos samettisumakki 'Tiger eyes' ja oikealla kääpiömanteli, josta olen haaveillut since forever. Muttako sai halavala.

Sumakki pitää yrittää saada pysymään hengissä talven yli vaikka millä ilveellä, sen verran ihastuin tuohon nimenomaiseen yksilöön. Sen ja kirjokanukan jo istutinkin, mutta mantelin kanssa kävi köpelösti: paikka, johon sitä ajattelin, ei ollutkaan hyvä, ja päädyin rontostelemaan ympäri tonttia pikkupensas ruukkuineen kädessäni.

Ei auta muuta kuin tehdä väyryset ja nukkua yön yli. Jospa se paikka siinä valaistuisi.

Aikamoinen saalis ihmiseltä, jonka ei pitänyt ostaa enää yhtään mitään pihalleen. (Olisin ostanut pilvikirsikankin, mutta olivat kehvelit niin pitkiä, ettei yksikään olisi mahtunut meidän autoon. Ehkä minä vielä keksin keinon kuljettaa puu kotiin...)

5 kommenttia:

Saila kirjoitti...

No voihan varjele. Niin, sun ei pitänyt hommata mitään kasveja ja nyt olet käynyt ostamassa puita ja pensaita!
Mun pitikin ksyyä sulta, haluaisitko valkokukkaista kellopeippiä ('Crown os Snow') myös, mulla on muutama taimi kesän siemenkylvöistä onnistuneena. Mutta kun se kasvaa niin valtavaksi pehkoksi, että arvelin ettet halua niin unohdin kysyä.
Tuota sumakkia mäkin olen hieman katsellut, mutta mutta. Mulla oli ystävän pihalta Kumlingesta kaivettu juurivesa tavallisesta versiosta - se tekee tod. paljon juurivesoja niissä maissa, missä menestyy - mutta se otti ja kuoli. Häippäs, soronoo. Asioista selvää otettuani huomasin, että se ei kai pidä savimaasta, hiekkaista maata suositellaan. Ja sitähän ei ole tarjolla. Tai sitten ehkä myyrä söi juuret? Mistä tuon tietää.

Sait mut nauramaan ekalla kappaleella, risukasa paljastui. Kauniin syyssään kääntöpuoli :-/
Kaikkea ihanaa teillä onkin, maksaruoho ja kanukka ❤ ja meksikonhanhikki ❤ Mullakin on muutama helmipihlajan marjaterttu, nekin on niin ihania!
Ja voi mahdoton, miten sen näin syksyllä huomaa, kun tuo meri pitää yöt lämpiminä saarissa. Meillä ei ole saarnen lehdet edes vielä keltaiset.

pioni kirjoitti...

Ihanan värinen tuo helmipihlaja. Ehkäpä meidänkin pihalle vielä johonkin sellainen mahtuis;)
Meillä ei ole päässyt moneen päivään tekemään puutarhakävelyjä, jos siis pelkää sadetta, kuten minä;) Tänäänkin sademittariin on kertynyt jo yli 20 milliä vettä, meillekin aurinkoa kiitos!

intopii kirjoitti...

Saila: Jaaha. Sumakki pitää siis kaivaa ylös ja kipata sen kuoppaan iso kasa hiekkaa. No, nyt on onneksi se maailman paras hetki kaivella savimaata: lapio uppoaa, maa kääntyy ja elämä on hetken pullaa.

Joo, kyllä mulla vähän mopo karkasi käsistä. Olisin ostanut vielä yhden pilvikirsikankin, portinpielen pylväshaavan ja tuon terijoensalavana aiemmin tunnetun villiviinituen väliin, mutta perskuta, kun auto on liian lyhyt. Tarjolla oli vain huikean pitkiä puita (jotka juuri olisivat olleet aivan ihanan passeli hankinta!).

Kellopeippi ihan tavallisena versiona vähän hirvittää minua, kun sen sanotaan leviävän tosi paljon. Tuo variegata on niin ihastuttavan maltillinen, että taidan pitäytyä vain siinä.

Ai sulla on vielä saarni vihreänä?? Meillä siinä ei todellakaan ole enää lehden lehteä.

Pioni: suosittelen lämpimästi helmipihlajan hankintaa! Siinä on tosi herkän näköiset lehdet, se pysyy nätin kompaktina, ja nuo valkoiset marjat hehkuvanpunaista lehdistöä vasten ovat aivan ihanat. Kesällä pensas ei ole mitenkään huomiota herättävä, mutta syksyllä se on todellinen katseenvangitsija.

sariw kirjoitti...

Helmipihlajaa minäkin olen pitkään miettinyt. Sille ei vain vielä ole löytnyt sopivaa paikkaa ... Sen valkoiset marjat joteinkin kiehtovat minua : )
Sinulla on aivan mielettömän ihania kasveja !

intopii kirjoitti...

sariw: kannattaa ehdottomasti satsata helmipihlajaan, jos vain paikan löydät. On se niin suloinen!

Kiitos kauniista sanoistasi. Kyllä minä itsekin tykkään valitsemistani kasveista ihan kauheasti, mutta on tosi lämmittävää kuulla, että muutkin pitävät niistä.