Amatööri puutarhaharrastelija, aktiivinen marttailija ja ammattimainen taivaanrannanmaalari kirjoittaa puutarhasta ja muista itselleen rakkaista aiheista.



torstai 28. heinäkuuta 2011

Valmista tulee.

Sain kuin sainkin sen lopulta valmiiksi!! Kesälomareissu ja helle viivästyttivät harmittavasti homman viimeistelyä, mutta nyt koillisnurkassa on valmiina itse rakennettu ja melkein itse suunniteltukin, meikäläisen taitoja mittapuuna käyttäen huikean hieno kompostisysteemi.

Vasemmalla on tämänvuotista roinaa, keskellä viimevuotista, ja oikeanpuolimmainen on varattu lämpökompostorin tuottaman massan jälkikompostointiin. Ihan äärimmäisenä vasemmalla on vielä metalliverkko-lehtikompostikehikko, johon kerään lehtien lisäksi risut. Käytän niitä sitten kuluvan vuoden kehikossa väliaineena.

Satokin alkaa pikkuhiljaa valmistua. Omia perunoita (Timoa) olemme saaneet jo maistella, samoin salaattia ja rucolaa on syöty lähes urakalla. Herukat ovat käytännössä kypsiä (ne oikeasti ovat täysin korjuuvalmiita, mutta yhtään ei inspiroi niiden käsittely, joten leikin, että niille on hyväksi roikkua vielä pensaissa jonkin aikaa...), samoin karviaiset, ja uusi mansikkamaamme on tuottanut makoisia suupaloja pitkin kesää.

Tomaatit ovat tekemässä hyvää, etten sanoisi erinomaista näin ensikertalaisen näkökulmasta, satoa. Olen ollut huisin tyytyväinen, että pieniä palluroita on ilmaantunut runsain mitoin siitä huolimatta, että lähin kasvihuone on naapurin pihalla 200 metrin päässä. Odotan tosi malttamattomana, että pääsen maistamaan ensimmäisiä punaposkia!
Laitoin yhden viljelylaatikon ristikkäisiin kulmiin kasvamaan yhden ainoan avomaankurkun siemenen per kulma. Nyt niitä kahta kasvia varten on pitänyt jo rakentaa melkoiset viritelmät - laatikossa ei alunperin ollut minkäänlaista tukea kurkkuja varten - jotta kaikki varret saisivat mahdollisimman paljon valoa. Taidanpa todella päästä tekemään itse maustekurkkujakin tänä vuonna!
Tillien puolesta voisimme pitää vaikka rapujuhlat. Kruunut nousevat korkealle ja ovat komeita kuin mitkä. Terveisiä vain Huippuvuorten siemenpankille: nämä ovat nousseet vuoden 2002 "bäst före" -siemenistä :-)
Muutakin kukkii. Tässä torvimainen lilja, jonka nimeä en enää edes muista, mutta joka on sekä ihana katsella että jumalainen tuoksuteltava.
'Nelly Moser' komppaa edellistä värimaailman puolesta.
Ihastuttava valkoalpikin on aloittanut kukkanäyttelynsä. Tämä on mielestäni aivan äärettömän viehättävä kasvi siitä huolimatta, että se tuppaa vaeltelemaan oman päänsä mukaan vähän sinne, minne sitä huvittaa. Vaeltakoon, kunhan pysyy tontin rajojen sisäpuolella!
Toinenkin keskenään yhteensopiva lilja-kärhö -väriyhdistelmä pihalta löytyy. Taaskaan en muista liljan nimeä, mutta kärhö on 'Westerplatte'. Näistä tummista tykkään paljon enemmän kuin tuosta hempeästä parista, vaikka somiahan nekin ovat.

Siniset ja violetit ritarinkannukset keltaista seinää vasten ovat pilvisenäkin päivänä varsin mukiinmenevä kombo...
Tämä on oman "nimikkokasvini", tarhakeijunkukka 'Pinot noirin' kukka. Mielestäni kaikkein kaunein pihallamme kasvavista keijunkukista kaikin puolin. Lehdet ovat ihananväriset, ja kukkavarsi pikkuisine kelloineen on niinikään kaunis ja herkkä.









Ja sitten jotakin ihan muuta... Tällainen sekamelska syntyy, kun siirtää kaikki pihalta löytyneet vanhat liljat värejä tietämättä yhteen paikkaan, ja sitten, unohtaen liljojen olevan siinä, kylvää tuttavalta saatuja harjaneilikan siemeniä samaan kohtaan. Ka-ZAAM: väri-ilotulitusta koko rahalla!

Tarttis ehkä teherä jottai.

Ja tuon lisäksi paljon muutakin puuhaa olisi. Helle vain ei ole minun suosikkisääni. En kertakaikkiaan jaksa ryhtyä kasvien siirtopuuhiin. Eikähän se niille hyväksi olisikaan, kun maa on ollut rutikuivaa jo tosi pitkän aikaa. Tänään siihen tuli sitten kertarykäyksellä - vai pitäisikö sanoa pamauksella - muutos, kun ukkossade pyyhkäisi reilut 30 milliä vettä muassaan tästä yli. Lämpöasteita kuuro ei pudottanut kuin muutaman, eli keli on edelleen kuuma. Nyt se on lisäksi trooppisen kostea, joten ei tässä paljon ulkomaanmatkoista tarvitse haaveilla (jos nyt mihinkään perinteiseen etelänlomakohteeseen muutenkaan olisin tähtäämässä). Vaikka inhoan laulua yli kaiken, pakko sitä on kuitenkin tässä siteerata: vielä on kesää mitä ilmeisimmin jäljellä.

Jatkuu seuraavassa numerossa...

5 kommenttia:

Saila kirjoitti...

Huh huh mikä sademäärä! Odottelin koko päivän ukkosta, leikkasin nurmikon, höyläsin ikkuna-aukon alareuaa, kittasin ikkunoita jopa kitkin, ja kerran kai kuulin jostain kaukaa jyrinää. Menin ottamaan tv:n antennin ja pistokkeen irti ja suljin ikkunat. Mitään ei tapahtunut. Missä hitossa se ukkonen oli, kun uutisten sadekartassakin oli salamia täällä päin!
Pinot Noir on tosiaan aivan ihana, herkkä ja kaunis, juurikin sopiva nimikkokasvi! Jos multa kysytään, siis. Sanoisin että mitä sopivin.
Ja kyl on hieno komposti, voihan että. Voihan... että. Mikä olisi tarpeeksi voimakas ja hieno sana. Mahtava! Juuri tuollaista tarhuri tarvitsee.
Mulla oli muuten ekana vuonna pottumaallani kaksi äidin keittiönkappin pohjalta löytynyttä ruiskaunokki-värisekoituspussia, jotka muistan nähneeni siellä jo noin teini-ikäisenä. Niistä iti muutama! Mulla on nyt sitä kantaa ('Äidin Keittiönlaatikko'), ja ihanaa onkin: sinisiä, tummia purppuroita, vaaleanpunaisia, valkoisia missä on tumma keskus... you name it, I got it! Ja kaikki sieltä jostain 80-90 -luvulta.
Ihania lilja-kärhöjä, ja mulle ennestään tuntematon alpi, ja juu... tuo liljapenkki :-D. Mutta tuollaisiahan on aina. Jos ei muuten, niin siksi ettei pihaprojektit loppuisi.
Ja onneksi olet taas kotona, niin saa sun pihakuulumisia! Mulla menee kaupunkireissu taas niin pikavisiitiksi kuin olla ja voi ensi viikolla, kun laudoituspojat tulee lauantaina ja yritän olla tällä niin pitkään kuin pystyn, sitten menee lehti painoon ja syöksyn heti sen jälkeen takaisin. Mun on valvottava mitä ne tekee mun hienolle talolle! Rintamamiestalon laudoitus oli eri juttu, nyt on kyseessä arvokohde!

ansa kirjoitti...

Hyvä kompostisysteemi...voi kun ite joskus sais ajoiks, olisi niin paljon mukavampaa kaivella oman puutarhakompostin multia kuin ostomultaa. No, kaikkee ei jaksa puuhata :) Jos sitten eläkkeellä ollessa:) Kauniita kukkakuvia!

intopii kirjoitti...

Saila: eipä olekaan tuollaisia määriä sademittarissa hetkeen näkynyt. Olen niin vaikuttunut, että en ole edes tyhjentänyt mittaria vielä :-) Hehheh, minä olen tähän saakka kadehtien lukenut Varsinaisen Suomen sateista ja ukkosista; kerrankin on toisinpäin!

Höh. Ensin kurkkuyrtti (omassa blogissasi) ja nyt ruiskaunokki. Miksi minulla ei ole sitä(kään)?!!?!? Pitää kyllä ensi kesänä muistaa ripotella siemeniä jonnekin.

Harmi, jos kaupunkivisiittisi on sähäkkä. Täällä olisi ollut "odottamassa" se hopeapensaan alku, ja valkoalpiakin olisit saanut kaivaa mukaan. Mut hei, onneksi on ensi kesä! Lehden teko on tietysti äärettömän tärkeä asia (näin aktiivitilaajan näkökulmasta ainakin), joten first things first!

ansa: puutarhapuuhastelu on siitä kivaa, että voi tehdä justiin sitä, mikä oikealta tuntuu. Minulla tuo komposti on ollut "hankkeena" ehkä viimeiset kolme vuotta... :-/ Nyt, kun se on lopulta valmis, tunne on niin riemukas, että ihmettelen, miksi olen lykännyt asiaa "ei-niin-kiireellisenä" näinkin pitkään. Valtava voittajaviilinki!!

~R&T~ kirjoitti...

Hieno on kompostointilaitoksesi ;) Olen nähnyt tuon etuseinäsysteemin idean joskus vuonna papu jossain lehdessä ja silloin sanoin miehelle että sitten kun meillä joskus on oma talo ja piha ja komposti niin se on sit tämmönen. No ööh tuota. Talo on ehtinyt jo vaihtua ja pihakin ja komposteja olla monenlaisia...muttei vielä noin hienoa. Tälläkin haavaa pihan perällä kurpitsan verhoamana on sellainen hiukan vino (ei hätää kun naapurilla on vinompi!) lavoista tehty hökötys, joka on tuettu toisiinsa rautalangalla. Sen edessä Lämpökompostori mallia Biolan (palvellut tosin oivallisesti jo yli kymmenen vuotta), maapallokompostori kahdella lisäosalla, vihreä suuri saavi kannella. Ja silti hukumme puutarhajätteen määrään. Kun olen tänä vuonna laiskotellut enkä ole silpunnut mitään. Just sanoin miehelle että vanha ruohonleikkuri jota vihaan ja josta haluan eroon mutta se pahus aina juuri ja juuri suostuu toimimaan, onkin oivallinen apu tähän hommaan. Olen vain silpunnut ruoholle osan rikoista, ettei tartte niitä kantaa kompostiin. Nyt rupeankin sillä leikkurilla silppuamaan kaiken kompostiinkin menevän. Kirves ja lauta on nimittäin tuskallisen hidas keino kun jätettä tulee niin valtavia määriä pihasta. Meillä kun maa tuntuu pukkaavan komeita perennoja mutta samalla voimalla myös metrinen nokkonen on pieni..parhaimmat on itseni mittaisia :-O

intopii kirjoitti...

R&T, kiitos! Kyllä olen itsekin ylpeä. Olen toki ottanut kehikkoon mallia jostakin, olisikohan ollut jokin nikkarointikirja vai Alan Titchmarshin puutarhaeepos vai molemmat. Lukeminen kannattaa aina ;-)

Ota ihmeessä ruohonleikkuri silppuamiskäyttöön! Kaikki keinot ovat sallittuja tässä "taistelussa". Minä kylläkin heittelen tuonne sellaisenaan kaiken muun paitsi oksat, jotka silppuan hakkeeksi sillä ihanalla keltaisella paholaisella, jonka keväällä hankin ja josta kirjoitin jossakin vaiheessa.

Teillä taitaakin olla tosi hyvä maa, jos isoja nokkosia kasvaa! Meillä ei kasva nokkosta laisinkaan (hehheh... eli maa on mitä sattuu).