Amatööri puutarhaharrastelija, aktiivinen marttailija ja ammattimainen taivaanrannanmaalari kirjoittaa puutarhasta ja muista itselleen rakkaista aiheista.



lauantai 23. huhtikuuta 2011

"Äitillä on uusi lelu."

Jos minussa piilee pieni pyrottaja (koskaan ei ole huono hetki sytyttää tarpeellinen tulipalo tai ruokkia tulta vielä vähän), olen minä heikkona kaikkiin teknisiin juttuihinkin - niin kauan kun osaan niitä käyttää. Olen tainnut ennenkin hehkuttaa onneani Ikean itsepalvelukassojen äärellä: niillä skannereilla on niin kätevää itse hoitaa ostoksensa ja maksamisensa.

Puutarhahärveleitä meillä ei tähän mennessä ole ollut kuin Klippon uskollinen ruohonleikkuri, sekä trimmeri, jota minä en tunnu omin voimin saavan millään käyntiin (eli se ei kuulu edellisessä kappaleessa mainittuihin kivoihin härpättimiin). Nyt minulla on siis - pääsiäisen väreihin sopiva - oksasilppuri. Eka Vekara nappasi heti kiinni minun vitsailustani, ja lallatteli iloisesti naapurin mummolle, että äitillä on ihan uusi lelu. Mitähän lie mummo miettinyt ennen kuin asia selvisi?

Pääsiäissilppuri
En ehtinyt aiemmin testata laitetta, vaikka silputtavaa riittäisi. Eilen oli jo ihan vähällä, etten olisi antanut palaa. Päätin kuitenkin kunnioittaa pitkäperjantaita ja armahtaa naapureita ja aloittaa vasta tänään.

Keväistä risusavottaa à la me.
Tästä lähdettiin. Jasmiketta, kvitteniä, omenapuuta sekä tavallisena että purppuraan vivahtavana koristeversiona, herukoita, pari karviaisen oksaa sekä - joulukuusi.

Vempeleen käyntiääni on vallan hiljainen, mutta jössessiunaa, mikä nnnnjjjjännngggg siitä kuuluu, kun sinne oksanpätkänä työntää. Ääni ei ole hirvittävän kova, mutta NÄLKÄINEN se on. Laitteen kapea syöttöaukko on kuin Molokin kita: se nielee kaiken, ja ahnaasti.
Ja kas näin kaunista jälkeä sillä syntyy. Yksi vajaa 55 litran multasäkki on jo täynnä, enkä ehtinyt tänään silputa kuin tuon edellisessä kuvassa vasemmalla näkyvän jasmikekasan. Pienimmät oksansoirot hujahtivat laitteen terien läpi sellaisenaan, mutta eipä tuo menoa haittaa.

Tuolle pitää sitten keksiä jotakin kivaa hyötykäyttöä. Käytänkö kompostin väliaineena lehtien kanssa? Kyllä! Kompostorin kuivikkeeksi siitä ei tuoreena hakkeena liene. Jos lopputuloksena on isokin kasa haketta, sillä voisi kattaa vaikka kasvatuslaatikoiden välipolut. No, ehkä tavaraa ei ihan niin paljoa tule.

Niin kesäinen päivä tänään jo oli, että saatiin ottaa puutarhapopot esille. Eka Vekara - innokas kameranheiluttaja, myös konkreettisesti, kolin kolin - nappasi kuvankin meidän kengistämme. Tuo on muuten aika kuvaava otos: minun kenkäni säntillisesti vierekkäin ja EV:llä toinen menossa yhteen ja toinen toiseen suuntaan. Siinä me ollaan, äiti ja poika. Isän kengät olivat isän mukana grillin ääressä. Hyvä niin, sillä maastonvihreät kengät eivät olisi olleet ollenkaan sopivan väriset tuohon kuvaan :-)

6 kommenttia:

Saila kirjoitti...

Varmaan naapurin mummo ihan ensimmäiseksi ajatteli jotakin puutarhavempelettä :-D
Ai kun kivan näköistä tavaraa!

Sirkku kirjoitti...

Paljon oli hintaa tuolla vehkeellä?
Se alkaa olla jo aika lailla peruskalustoa, jos pihapiiristä löytyy vähänkin tuhdimpaa kasvustoa.
Onko teillä mitään tulisijaa, jossa tuota haketta voi käyttää myös polttoaineena?

Omenaminttu kirjoitti...

Onnea silppurille! Minulla on myös silppuri ja se on kätevä. Kannattaa muuten käyttää suojalaseja, kun silppuaa. Sieltä aina silloin tällöin singahtelee oksanpaloja. Minä käytän valmista silppua salaojana isoissa ruukuissa esim. tomaateille ja kesäkurpitsoille, inhoan sitä lekasoraa.

Voi että, huokailen aina kun näen irlanninsetterin, josta aiemmin kirjoitit. Jos ottaisin koiran, jota en kyllä ota, se olisi ehdottomasti juuri irlanninsetteri. Se on koirista kaunein!

pioni kirjoitti...

Hienolta näyttää uusi lelusi. Mulla ei ole omaa, mutta saan tarvittaessa lainaan vanhemmiltani, itse asiassa se on nytkin ollut mulla lainassa syksystä asti...

Raakki kirjoitti...

Oikein laatumerkkiä on "lelu". ;)

Minulla on ikivanha saksalainen leikkaavilla terillä ja se on kyllä hyvä niin kauan, kuin terät pysyvät terävinä, mutta kun ne tylsyvät, niin ohuemmat menevät nauhana läpi.

Pyöräillessäni poikkesin entisen työkaverin luona ja hän mietti, että mitä tekisi talvella kaatamansa koivun ohuilla oksilla, kun ne kuulemma menevät murskaavasta silppurista kanssa läpi, eli se puristaa rikki lähinnä paksumpia oksia.

intopii kirjoitti...

Saila: niin minäkin luulen ;-D Eikö olekin hienonnäköistä silppua!

Sirkku: maksoin Stigasta 139 euroa Tuusulan Kodin Terrassa. Sillä oli joku kampanjahinta. Joo, kyllä meillä varaava takka on, mutta ei tuota mitenkään tule niin runsaasti, että kannattaisi alkaa poltella. Ja noin pieni silppu menee arinan ritilöistä läpi niin että humahtaa, eli ei senkään puolesta kannata takkaan laittaa.

Omenaminttu: kiitos salaojavinkistä! Sepä olikin hyvä idea. Lekasoraa tai pieniä kiviä (ulkoruukkuihin tukevoittamaan) olen tähän saakka käytellyt.

pioni: tuota pitkää lainaa minäkin olen joka kerta pelännyt, kun ystävien silppuri on seissyt meidän autotallissa päiviä, päiviä, päiviä... Kun ei se silppuamisinspiraatio aina heti sinä päivänä iske, kun laitteen hakee lainaksi :-D

Raakki: joo, kyllä Stiga hyvä varmasti on. Tuota terien tylsymistä minäkin mietin, että mikähän on frekvenssi teroituksen tarpeelle. Ehkä näillä käytöillä menee kyllä useampi kesä, jos käyttökauden jälkeen hyvin huoltaa.