Amatööri puutarhaharrastelija, aktiivinen marttailija ja ammattimainen taivaanrannanmaalari kirjoittaa puutarhasta ja muista itselleen rakkaista aiheista.



maanantai 24. tammikuuta 2011

Kyllä kummenee!!


Ette takuulla usko tätä, kun en usko oikein itsekään, mutta eikös tässä ihan ilmiselvästi ole kokonaista neljä hopeaeukalyptuksen (niitä tähän on kylvetty) terhakkaa alkua. On, on!! Siinä ne töröttää tärkeän näköisinä niinkuin olisivat suurempaakin suunnittelemassa.

Ja etteikö muka usko siirtäisi vuoria ja tuijotus saisi siemeniä itämään, mitä?


Toinen vuorensiirto-osasto tapahtui viikonloppuna ikeeassa. Pitkään jos pitkäänkin olin haaveillut eteiseen pöytätasosta tai vastaavasta. Jostakin, jonka uumeniin saisi tavalla tai toisella kätketyksi eteisen muilla tasoilla loihuavat avaimet, nappikuulokkeet, lompakot, nenäliinapaketit, mainitsinko jo avaimet ja autonavaimet... Ja simsalabim: siinä on taso (jota myös sivupöydäksi voi kutsua). Taikaan tarvittiin elementti, jota en tähän saakka ollut huomannut. Piti ottaa mies mukaan kauppaan. Johan lähti tasoa pukkaamaan auton takakontista sisään (paketti painoi muuten 28 kiloa, joten oli ihan tyrällisyysriskinkin kannalta kivaa, että mies oli mukana).

Tänään olin taas puutöissä kansalaisopistolla. Pesuhuoneen pikkupenkki lähti syntymään aika rivakasti! Edellinen on vielä hengissä, mutta on ollut disponibiliteetissä jalkojensa vinouden = istujan kannalta epäturvallisuuden (tähän ei minusta sovi turvattomuuden) eksistenssinsä vuoksi. Mäntylautaa käytän, taas. Oikohöylää, tasohöylää ja sirkkeliä saivat tuta ne pätkät, joita Puumestasta Keravalta jälleen hain (siellä ollaan tosi kärsivällisiä ja ystävällisiä tällaisia pienostajiakin kohtaan, minkä ilolla panen aina merkille). Ja tattada-taa: Puuseppää konsultoituani päädyin jälleen tuntemattoman työkalun, jyrsimen ääreen. Pyöristin joka ainoan reunan laudan- ja rimanpätkistä, jotka penkkiin ovat päätymässä. Ei pitäisi olla paljaallakaan pepulla ikävää istuskella.

Puuosista tuli aika kivannäköiset, kun jokainen reuna, siis myös päätyreunat, ovat pyöreähköt. Ensi kerralla ei tarvinne enää kuin koota kapine, ja sitten sillä voi alkaa paraatipuoltaan saunan tauolla lepuuttaa. Tekisi kylläkin mieli käsitellä se vielä jollakin, jotta se ei ihan saman tien imaisisi kosteutta itseensä. Mahtaakohan saunasuojatuotteita saada sävytettyinä? Mahtaa, sanoo hän googlauksen jälkeen. Jos tekisi männystä vähän tummemman.

Ensi kerralla joudun kantamaan koululle myös sen tiikkihyllyn alakaapin. Eivät nimittäin ainakaan minun konsteillani irtoa ne liukuovet, jotka kaapissa ovat. Ovet pitäisi saada käsitellyiksi irrallaan toisistaan, sillä ne, kuten kunnon liukuovien kuuluu, menevät osaksi limittäin eikä sinne väliin pääse siklillä erkkikään. Pitää tuumata yhdessä Puusepän kanssa, miten asia kannattaisi hoitaa.

Olen edelleen ihan lapsellisen innoissani kaikesta uudesta, mitä kurssilla opin. Haluan ehdottomasti jatkaa tätä ensi syksynä!

3 kommenttia:

Saila kirjoitti...

Jee, kivaa! Oikeasti harrastus, jossa oppii koko ajan uutta ja saa käyttää mielikuvitustaan ja taitojaan sitä mukaa kun niitä kertyy. Hienoa!
Ja voi uskomatonta, noinko nopeasti pikku kumipuut aloittivat mullanpäällisen elämänsä? Puut ovat joskus niin hitaita, mutta eivät ilmeisesti nämä yksilöt (no, nehän kasvavatkin supernopeasti siellä missä kasvavat). Ei ole hämäläinen tämä puu.

intopii kirjoitti...

Minä tykkään puutyöhommista juuri tuosta syystä. Kehityn ja opin. Ihan kuin puutarhanhoito, jossa en voi ikinä tulla valmiiksi. En tänä elinaikana.

Eukalyptusko on kumipuu? En ole tiennytkään! Luulin fiikusta kumipuuksi. Höh! Kuten juuri yllä totesin...

Saila kirjoitti...

Ei kun kyllä Suomessa fiikus (elastica) on kumipuu. Minulla menee kielet sekaisin, englanniksi eukalyptusta kutsutaan gum treeksi.